Miten joku vaate voikin olla niin mieluinen.
malliltaan, väriltään ja materiaaliltaan.
Niin kiva, että se on ihan lempivaate.
Tämä Selected Femmen villatakki on ollut sellainen.
Nähtyäni sen aikanaan kaupan rekkitangossa tunsin löytäneeni etsimäni,
omannäköisen
ja takki onkin ollut luottovaate jo useamman vuoden.
Ja sitten yhtenä päivän tuli hetki,
että huomasin palaverissa kyynärpään kohdalla jotain kylmää ja erilaista tuntumaa.
Pöydän kova pinta tuntui enemmän kuin villainen pehmeys;
villatakin hiat olivat hiutuneet käytössä melkeinpä puhki.
Ensin tuli harmitus ja
sitten nousi mieleen kotoisesti äitin sanat:
’ne pitää entrata’ eli korjata.
Kyynärpaikat?
Nahkaiset vai kankaiset?
Vaiko sittenkin villaiset?
Hiojen resorit olivat nimittäin kaksinkertaiset ja olin käyttänyt niitä taitettuina.
Aikani villatakkin hioja mitottuani
päädyin ratkomaan hiojen sivusaumat kyynärtaipeeseen asti auki.
Leikkasin resorin sisäpuolen saumasta auki.
Jätin hiansuihin lyhyemmän resorivaran.
Kiinnitin resorinpaloihin silityskankaan
ja leikkasin niistä kyynärpaikat.
Saumuroin reunat ja kiinnitin joustinompeleella hioihin.
Vielä hiojen saumat kiinni ja resoreiden reunat sisään.
Nypynpoistajalla vielä pientä pintasiistintää
ja ihanan villatakin entraus oli siinä!
Villatakki sai käytölle jatkoaikaa ja uutta ilmettä.
Korjausompelu,
korjaamisen pähkäily ja sen oivaltaminen oli kivaa!
Pieni, mutta niin palkitseva arjen puuhastelu!
🤎
Soitin äidille ja kiitin häntä esimerkistä,
mitä hän on antanut vaatteiden korjaamiseenkin.
Ennen vanhaan oli monessa kodissa pakko korjata vaatteita ja ommella vanhasta uutta,
kun vaatteita ei ollut paljon
ja taloudellinen tilannekin sitä edellytti.
Korjaaminen ja käsillä tekeminen oli silloin kansalaistaito.
Mukava, kun noita lapsuuden muistoja putkahtelee mieleen.
Niin kuin äidin käyttämä verbi entrata,
joka tulee ruotsin kielen sanasta ändra.
Saatiin siitäkin jutun juurta puheluun.
Äiti 🤎
