Talviliikuntakausi kuntosalilla päättyi lauantaina suunnitellusti kausilipun päättymiseen.
Siihen saumaan sopikin mainiosti
menneen talven kuntoilutulosten testaus metsätöissä.
Metsätyöt ovat olleet mökin olemassaolon eli 29 vuoden ajan
isän ja poikien yhteisiä puuhia.
Nyt oli äidin vuoro tarttua puuhaan,
toki ajatuksena vain pikkuisen
ulkoilun ja yhdessäolon merkeissä.
Puolilta päivin aloitimme raivaamisen
merenrannan metsikössä,
jossa on paljon poisjoutavaa leppää ja risukkoa.
Aurinko paistoi ihanasti ja tuuleskeli sopivasti.
Joutsenet aurasivat taivaan sineä
laulaen omia keväisiä laulujaan.
Ilmassa oli vahva kevään tuntu.
Vesuri ei tuntunut olevan oikein minun juttu
tai en oikein löytänyt tekniikkaa.
Tartuin ensimmäistä kertaa kokeilumielessä raivaussahaan
ja innostuin hommasta.
Onneksi oli huoltomies mukana.
Hän tankkasi sahan ja huolehti minunkin tauot.
Kolme tuntia raivasin metsäpohjaa ja ranteenvahvuisia leppiä pois.
Iltapäivä oli minulle huikea kokemus ja toki yhdenlainen fyysinen testi.
Saimme jo pienen siivun perkattua ja toisen kerran jatketaan.
Isommat puut kaadetaan myöhemmin moottorisahalla.
Istuimme ensimmäistä kertaa kahdestaan nuotiolla risusavotan merkeissä.
Ympärillämme oli leppiä ja koivuja, muutama mäntykin,
vieri vieressä, rinnakkain,
jokainen omanlaisekseen kasvanut.
Vanhat lahonneina,
maahan maatuneina,
maassa vielä toisiinsa nojaten.
Nuotiopaikalla istuessamme huomasin kaksi koivua,
jotka ovat kasvaneet vuosien saatossa,
rintarinnan,
talvien tuulessa ja tuiskussa,
kesäpäivien helteessä kohti taivaan sineä.
Ne muistuttivat toisiaan yllättävän paljon.
Minusta niissä oli jotain erityisen kaunista ja herkkää.
Jotain sellaista kuvaannollista,
mitä koin tuossa keväisessä hetkessä,
huhtikuun alun läheisyydessä
yhteisestä kasvusta,
yhteisestä suunnasta, tilasta ja matkasta,
yhteisistä tekemisistä.
Sitä mitä mekin olemme saaneet elää todeksi omina itsenämme,
yhdessä ja rinnakkain.
Ylihuomenna jo 42 vuotta.
Elämällä on aina tarjottavana jotain uutta,
uutta sävyä ja uutta näkökulmaa.
Elämyksiä ja kokemuksia.
Välillä taivaan raamit avartuvat
kuva tuntuu hetken tutulta
elämä enemmän omalta
niin kuin valo etsisi oikean kulman
näyttääkseen luottamuksen
vakaat siveltimen vedot
hyvät kerrokset joihin tekijä on tuhlannut aikaa
nähnyt vaivaa
minua silmällä pitäen
-Elina Salminen-
Tällainen päivä,
tällaiset ajatukset ja elämykset tulivat
osakseni tällä rannalla
maaliskuun viimeisenä lauantaina.
Risusavotassa oli mukana hyötyliikunnan lisäksi
lähestyvän hääpäivän kirvoittamaa
arjen juhlan tuntua.
❤
