Vaahteranlehtikranssi

Syysloma,

syyskauden odotettu katkein on täällä. 

Loma on aina lomaa. 

Itseasiassa kotoilu, 

oleminen ilman tarkkoja aikatauluja ja ohjelmia, 

 on hoitavaa ja voimauttavaa.

Toki lomalle on aina jonkilaisia pieniä suunnitelmia sekä hiljaisia haaveita; 

minulla yksi sellainen oli syksyisen kranssin tekeminen. 

Niin kuin pitkään kanssani kulkeneet muistavat, 

 kranssien kieputtelu erilaisista luonnonmateriaaleista on ollut minun juttu,

mutta pitkään on ollut hiljaista sillä(kin) saralla. 

Innostuin värikkäistä vaahteranlehdistä. 

Kiepautin parista notkeasta pajunvitsasta pohjan,

johon kiinnitin vaahteranlehdet yksi kerrallaan, 

sisäpinnalle, keskelle, ulkoreunalle, 

lehteä kevyesti rypyttäen. 

Suihkautin pintaan hiuslakkaa 

ja jään mielenkiinnolla seurailemaan, miten se vaikuttaa lehtiin. 

Pieni terapeuttinen hetki lehtikasassa vaahteran juurella. 

Mieli lepäsi lokakuisen päivän tunnelmassa ja kädet saivat tehdä mieluisaa puuhaa. 

Siinä tämän syyslomapuuhan paras anti! 

Vaahteranlehdet innoittivat viime syksynäkin 

lähes samaan aikaan.

Siitä kranssista voit lukea täältä, klik. 

Oletko sinä askarrellut vaahteranlehdistä jotakin? 

 

Paateron kirkko

Minulla oli tarkoitus vastata jo kesällä 

Kristiinan heinäkuiseen haasteeseen, 

jonka aiheena oli Kirkko. 

Nyt syysloman aluksi on hyvä palata kesään, kesälomaan 

ja kesälomakuviin! 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Heinäkuinen lomareissumme suuntautui Itä-Suomeen.

Yksi käyntikohde oli kuvanveistäjä Eva Ryynäsen 

taiteilijakoti, ateljee ja Paateron kirkko sekä kahvila, 

jotka jäivät erityisen puhuttelevina muistoina mieleeni.

Kauniin puusta työstetyn näkeminen siellä alkuperäisessä ympäristössään, 

 taiteilijan kodin pihapiirissä vaikutti elämykseen. 

Hienoa, että suomalainen nainen on saanut taitonsa esiin 1930 -luvulla 

 pääsykoetyönään tekemällään,  taiteilijakodissa esillä olevalla,

 niin taidokkaalla  "Pojat hiidenkivellä" veistoksella. 

Ryynäsen töissä näkyy ilmiömäinen lahjakkuus nähdä 

 puussa ja puuaihiossa jotain vielä muille näkymätöntä. 

Tämä taiteilija on työstänyt taideteoksensa 

yhdestä puusta yhdeksi esittäväksi kokonaisuudeksi; 

kauniiksi, herkäksi, käsinkosketeltavan sileäksikin.

Aihepiirit ovat elämänläheisiä;

lapsia, eläimiä ja luontoa.

 Puumateriaaleissakin hän on löytänyt luonnon omaleimaiset yksilöt. 

Ryynäsen suurin luomus on taiteilijakodin pihapiirissä sijaitseva Paateron kirkko. 

Tutustuimme oppaan johdolla kirkon historiaan ja taiteellisiin yksityiskohtiin. 

Kirkon näyttävät ovet ovat aika isosta  puusta työstetyt. 

Alttari on koottu puun juurakoista 

ja niiden päällä lepää lasipöytä.

Ikkunassa on arvatenkin puusta veistetty alttaritaulu. 

 

Kirkkosalin penkit ovat hiveltävän kauniita puisia taideteoksia. 

Kukin omanlaisensa ja niissä oli yllättävän mukava istua.  

Katon rajassa kiertää puinen "boordi", 

 johon taiteilija on kuvannut jouluyön lampaita. 

Kirkon lattian on yksi upea kokonaisuus. 

Se on koottu paksuista mäntyleikoista ja sahanpurusta.

Siinäkin näkyy taiteilijan luovuus ja omaperäisyys.

Tässä kuvanveistäjän miljöössä huomasin vahvasti yhteyden omaan historiaani; 

siihen, että isäni oli ammatiltaan puuseppä.

Jotain tuttua, kotoista tunnistin töistä ja työkaluista,

taltoista ja sahoista. 

Puun syyt, vuosilustojen määrä,

puun kauniit sävyt. 

Niitä isäkin toi töissään esille 

ja halusi käsitellä työt lakalla, että puun kauneus ei peittynyt. 

~~~~

Muistoksi vielä tämä kaunis käyttöesine,  puukoppa, 

joka oli taiteilijakodissa. 

Ja tämä, niin kaunis Pessi ja Illuusia-sadun hahmo. 

Se oli kaikkinensa hieno käyntikohde.

Oletko sinä käynyt tuolla?

Kävisitkö kurkkaamassa paikkaa, jos satut liikkumaan Lieksassa?