Syysloma-arpajaisten voittaja

Syysloma on vietetty ja oli aika arpoa syysloma-arpajaisten voittaja.

Kiitos ihanista kommenteista ja tykkäyksistä, 

joita te osallistujat jätitte minulle kommentteihin arpajaisteni tiimoilta.
Nämä tähdet ovat kyllä kiva pikku juttu näin joulun alla;
pikkujoululahjaksi, tervehdykseksi, kotia koristamaan.

Rangom org - menetelmä arpoi voittajaksi kommentin

suvi24. lokakuuta 2016 klo 15.06

Kahdella arvalla mukana :)

Onnea voittajalle ja kiitos kaikille tähtiä tavoitelleille!😉
Tähdelliset asiat postitan Sinulle Suvi, kun saan yhteystietosi.

~~~~~~~~~~~

Huomenna onkin jo marraskuu
ja marraskuiset asiat.


~~Kaisu~~

Syysloman arpajaiset -tähdellisiä asioita

Meilläpäin on alkamassa syysloma.

Siitä ilosta järjestän blogini lukijoille syysarpajaiset.

Arvon osallistuneiden kesken 

kolme betonista tähtimagneettia

ja diy -patalapun.

Olen valanut syksyn mittaan tähtiä moneen tarkoitukseen.

Kynttiläalustalle koristeeksi, ripustettavaksi,

paksuina ja vähän ohuempina versioina.

Nyt tein  betonitähtiä  jääkaappimagneeteiksi.

Reilunkokoisen patalapun ompelin neulepaidan poolokauluksesta, 

paidan miehustastahan tein sen kerrallisen tyynynpäällisen.

Täytteenä asiaankuuluva kuumaa eristävä vanu, 

jonka nimeä en nyt muista.

Patalappukin on tähdellinen väline keittiöhommissa.

Arvonnan säännöt:

Yksi arpa  kaikille blogini lukijoille.

Kaksi arpaa blogini lukijoiksi rekisteröityneille ja nyt rekisteröityville.

Kolme arpaa, jos linkkaat nämä  arpajaiset kuvalla blogiisi.

Kirjoita kommenttiosioon 

monellako arvalla olet mukana ja joku tunnistetieto. 

Arvon voittajan ma 31.10.2016 klo 21 Random org -menetelmällä.

Jos silloin arpomani voittaja ei ota yhteyttä viikon sisällä, arvon uuden voittajan.

Iloa lokakuun lopun päiviin ja onnea arpajaisiin.

-Kaisu-

Betoniset naulakkotapit ja seinälampetit tuikkukiposta

Lainasin siinä joulukirjahuumassa toki muutaman betonityökirjankin.

Niitä katsellessa muistin syksyllä valamani betoniset naulakkotapit, 

jotka tein miniäni toiveesta  heidän uuteen kotiinsa.

Aikansa etsin, minkälaiseen muottiin ne voisi tehdä.

Kerrallisella kirppiskierroksella löysin sitten 

kolme muovista suolasirotinta, joihin valoin ne.

Sinne vessan seinälle yksi on jo päässyt testiin.

Mukava haaste, helppo toteutus,

tykätty lopputulos.

~~~~~~~

Nämä mökin seinällä olevat lampetit on tehty alempana olevassa kuvassa näkyviin muotteihin, 

jotka löytyivät kierrätyksestä.

Laitoin niihin pienen reiän ja sen kautta kukkalangasta ripustinlenkin valuun.

Viimeistelin valkea sprayllä.

Vähitellen saan näitä tänne muistoiksi kirjattua.

Paljon on tullut jo kokeiltua kaikkea.

paljon tekisi mieleni vielä kokeilla.

Miehet kyllä pelkäävät,

että meillä on kohta kaikki betonista! <3

Josko nyt ei niin kuitenkaan käy.

Joulumyyjäisiin olen miettinut nyt jotain kivaa artikkelia.

Vuosi sitten tein tuikkuja ja adventtikynttelikköjä.

Muutama ajatus pyörii mielessä.

Pieniä, nopeasti tehtäviä toki saisivat olla.

Oisko kellään toivetta tai vinkkiä?!

Betoniajatuksissa kohti
Viikonloppua ja syyslomaa, jotka siintävät edessä!

~~Kaisu~~

Lokakuisia aatoksia ja kuvia

Viiime loppuna oli ihania kohtaamisia siellä lapsenlapsen ristiäisissä

ja täällä kotona, 

kun äitini oli pitkästä aikaa yökylässä.

Saimme pitää vieraana myös blogiystävääni ja hänen perhettään.

Ne olivat lokakuisen viikonlopun huippuhetkiä;

toistemme rinnalla kulkemista,

ajatusten jakamista,

kuuntelemista ja kuulluksi tulemista,

eri elämäntilanteiden ymmärtämistä ja tukemista.
Hetkiä, jotka kantavat, ilahduttavat, tekevät muistoja. <3

Syksy näkyy luonnossa ja kuistilla,
mielensopukoissa.

Mökillä käydessämme otin kännykällä muutaman kuvan mökin pihapiiristä.

Päivä oli kylmä ja kolea,

vahvan sumuyön jälkeinen.

Luonto oli riisuuntunut kesäpuvustaan.

Sitkemmät lehdet enää pitelivät oksistaan kiinni.
Tuon sydänlehden taakse kätkeytyy ihanien kesähetkien vanha sauna, kesän muistot.
Ja koivunlehden muodolla on oma vahva viestinsä! <3

Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
jotka jo ammoin vaienneiksi
viimahan, viluhun luulin.

Eivät ne soinehet enää laulut
elämän myrskymielten,
soi joka oksalta onnellinen
pilpatus pienten kielten.

Käyskelin, kuuntelin kummakseni,
seisahduin sekä mietin:
Mitä ne laulavat pienet linnut
vaieten vaiston ja vietin?

Mitä ne miettivät pienet linnut
metsässä syksyisessä,
kun pilvet riippuu ja mätäs on märkä
ja kuuset on kyynelessä?

Sitä ne miettivät pienet linnut:
”Pois meni kevät ja kesä,
mennee syksy ja mennee talvi,
tullee päivä ja pesä.”

Ja sitä ne laulavat pienet linnut:
”Syksy kun rinnan riittää,
jää elon pieniä iloja paljon,
joista voi Luojaa kiittää.”

Vielä ne virkkavat pienet linnut:
”Kellä on sydämensuru,
hänelle laulu on lahja kallis
kuin joka onnen muru.”

Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
tunsin ma rintani riemahtavan,
jonka jo kuolleen luulin.

– Eino Leino-

 ~~~~~~~~~~~~~~

Arki on tuntunut välillä arjelta isolla A:lla.

Pienet asiat ovat näyttäneet isoilta,

kärpäsistä uhannut tulla härkäsiä.

Mieleeni  on tullut olkapään vihoitellessa, että "urheilija ei tervettä päivää näe". 

Uni ei ole ollut hyvää eikä syvää.

~~~~~~~~~~~~~~

Harmaana päivänä meren rannassa tuli mieleen,

että välillä elämässä
 ei tahdo nähdä kauas,

ei lähellekään,
saati vastarannalle.

Siihen saumaan ilmestyikin Facebookiin J.T.Hakalan juttu 

jossa puhuttiin taas kerran hidastamisesta,

jopa pysähtymisestä,

armollisuudesta itseä kohtaan.

Siitä, että kiitettävä on hyvän vihollinen.

Että tyydyttäväkin riittää.

Hidastamisen äärelle olen nyt itseni pysäyttänyt.

Hakenut kirjastosta kaikki ihanimmat joulukirjat sekä -cd:t.

Noita ihania kirjoja olen nyt plarannut edestakaisin;

cd:t jätän seuraavaan sudenhetkeen kantamaan sen yli.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Elämä on vuodenaikojen, kuukausien, päivien vaihtumista,

tunnetilojen ailahtelua niiden sisällä ja puitteissa.

Kohta alkaa näkymään
valoa, kynttilöitä, iloa, tuiketta.

Ihanaa lokakuista päivää sinulle! 

-Kaisu-

Pienen tyttövauvan juhlapäivä

Tänään vietimme juhlaa nuoren perheen kodissa.

 Elokuussa syntynyt pikkutyttö sai tänään nimen.

Ihana kukkakranssi ympäröi isomummun vanhaa lasimaljaa
ja maljakoissa oli kevyitä harsokukkia.

Juhla oli arvatenkin lämminhenkinen ja herkkä.
Kodin juhlahetki sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pappi puhui kauniisti äidille ja isälle. <3

<3 Lapset tuovat iloa kotiin.
<3 Vanhemmuus on ihana tehtävä,
johon kuuluu myös vastuu.
<3 Vanhempien suhde ja kodin ilmapiiri on lapsen kasvualusta.
Siinä lapsen on hyvä kasvaa ja varttua.
<3 Isovanhemmilla ja kummeilla on  tärkeä  tehtävä vanhempien rinnalla.

~~~~~~~~~~~~~

Nämä juhlahetket ovat onnen ja ilon juhlia.

Uusi elämä on aluillaan

ja häntä ihastellaan koko suvun voimin.

Jokainen näkee lapsessa eri piirteitä.

eri sukulaisten näköä.  <3

Vajaa kaksi vuotias isoveli
-hyvämuistinen ja hoksaavainen-
 oli paljastanut
siskonsa nimen jo etukäteen

 mummulle ja papalle sekä sedilleen. :)

Kaunis nimi, 

<3 Aava Elea <3

~~~~~~~~~~~~~~~~

"Sinä minulle hymyn säteilet

niin pienen ja suloisen.

Minä sydämeeni sen kätken

sitä hellästi hoivaillen. "

Vauva hymyili minullekin.
Ja se ei ollut "kipristyshymyä"! <3

Tässä hetkessä iloa pienestä tytöstä,
perheestä,
suvusta,
sukupolvien ketjusta.

Pienellä tytöllä
monta kättä lähellä.
monta ajatusta saattelemassa elämän pituiselle matkalle.



 Lapsen tie on aamun tie,
aurinko loistaa sen yllä.
Minne se kulkee, minne se vie?
Outo se vielä on kyllä.
Kukkien valkoiset tähdet,
hauraat siniset kellot,
laihoa tuoksuvat pellot
kysyvät: minne lähdet?

 Lähden matkalle vaikka en
tiestäni mitään tiedä.
Kuljen rinnalla enkelten,
joilta ei valoa viedä.
Vaikka en tunnekaan matkaa,
keväästä riennän kesään
niin kuin lintunen pesään
lentää ja lentoaan jatkaa.

 Paimen tielleni annetaan,
hän minut tuntee ja johtaa.
Aamu tuo iloa tullessaan,
kauas sen valkeus hohtaa.
Elämä, sana niin suuri
vielä on käsittämättä.
Monta rakasta kättä
lähellä nyt on juuri.
-Niilo Rauhala-






Juhlaisissa tunnelmissa

Kaisu

Makuupussi nukkevauvalle

Olen pieni nukkeäiti,

minulla on monta lasta.

Yksi pikku nukeistani

koulutietä astuu vasta.

Nuket pesen, nuket puen,

kauniit sadut heille luen.

Olen pieni nukkeäiti

ihan niin kuin oma äiti. 

Tämä lapsuuden riimittely ja aapiskirjan runo tuli mieleeni, 

kun pikkutytöllä oli tulossa synttärit ja mietin, mitähän sitä laittaisi.

Lapsilla kun on nykyään niin monenmoista lelua ja tavaraa.

Tämä kolmivuotias synttärisankari tykkää kotileikeistä.

Laittaa ruokaa, hoivaa nukkea.

Työntelee mielellään nukenvaunuissa omaa nukkevauvaansa.

Jotenkin haluaisin tukea sitä ihanaa roolileikkiä,

innostaa leikkimään lisää.

Pitkästä aikaa päätin tehdä lahjan itse.

Löysin kirpputorilta  huokean HM:n välikausipuvun, vähän epäsuhtaisen.

Päätin ommella siitä helposti puettavan ja ajankohtaisenkin vaatteen
-makuupussin nukelle.

Leikkasin sivusta reippaasti hiat ja miehustan pois sekä irroitin kuminauhan vyötäröltä. 

Lyhensin niin, että vetska jäi ehjäksi.

Saumasin saumojen nurjat puolet pussin sisään piiloon ja lopuksi pussin pohjasta kiinni.

Hupussa otin vähän sisäänottoa ja leikkasin ylimääräiset pois.

Siinä se sitten oli

"peipparin" makuupussi.

Vetoketju ja nepparitkin  paikoillaan ilman tuskastumista. :)

Tarkenee nyt nukkevauvakin.

Kiva oli ommella. :)
Pitäisi useamminkin ottaa kone esille ja tehdä tällaisia pieniä ompeluksia.

-Kaisu-

Betonijakkaroita

Pitkin syksyä olen lupaillut jakaa teille kuvia viime kesän ja syyspuolenkin betoniaskareista.

Aina se lupaus tuntuu jäävän ajankohtaisempien asioiden alle!

Nyt sunnuntai-illan rauhassa istahdin tähän ja laitan tulemaan nämä kuvat betonijakkaroista,

jotka pojat ovat ristineet "lypsyjakkaroiksi".

Tällä erää ne ovat erkkerin nurkassa kukkapöytinä.

Elikä sankon pohjaan betonia ja siihen sitten istutetaan jalat.

Laitoin vähän rautaverkkoakin tueksi.

Kiva juttu pienellä vaivalla.

Muutama on tilauksessa perhepiiriin.

Joku toivoi jalat uudesta pyöreästä puusta heinäseiväsjalkojen sijaan.

Yritän toimittaa tilatut jakkarat ajan kanssa! <3

Lokakuun 9. päivä.

Kaunis, aurinkoinen syyspäivä illassa.

Huomenna aika avata uuden viikon ovi.

Kaikkea hyvää viikkoosi!

-Kaisu-

Viikonlopun syyskimppu ja kirppiskannu

Niin on taas viikko vierähtänyt ja ollaan perjantaissa.

Kävin taas viikon työrupeaman jälkeen kirpputorilla "kokemassa verkkoja"

 ja jo vain kävi tänäkin viikonloppuna "pyydykseen" Arabian kannu 

Otin sen mukaani kolmella eurolla ja hain siihen kukkakaupasta syksyisen kukkakimpun.

Kannu oli ulkoapäin täydellinen,  

pientä elämän jälkeä sisäpuolellaan kantava .

Minusta juuri sellaisena  hyvä, puhutteleva,

elämää nähnyt kaunokainen.

Tänään minun ei tarvitse siivotakaan, 

kun  poika siivosi jo eilen ylimääräistä rahantarvetta vastaan alakerran. 

Kukkakimpun myötä alkoi monella tapaa odotettu viikonloppu! 

<3

Kohta lähdemme laittamaan mökille tulet leivinuuniin, jotta saadaan lämpöä huoneisiin.

Minulla on nimittäin  huomenissa  naistenpäivä 

tyttöjeni ja miniöitteni kanssa

ja tuleehan sinne perhekuntamme nuorimmainen, pieni pieni tyttövauvakin, <3

Tiedossa siis nuorekasta seuraa, syömistä, rupattelua, 

lenkkeilyä, pikkuisen betonitöitä ja 

ennen kaikkea 

kiireetöntä yhdessäoloa ja jälleennäkemisen riemua, 

Näitä kaikkia elementtejä me kaipaaamme ja tarvitsemme

-itsemme hellimistä, toistemme kohtaamista,

kokemustemme jakamista.

Ihana, että minulla on heidät

ja tämä syksyn hetki.

 <3

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

-Kaisu-

Syyslaulujen aikaan

Syksy jo saa, harmaa on maa.

Koivuista lehtiset pois putoaa.

Lintusten tie etelään vie,

siellähän kesäkin ikuinen lie.

Kolkkona jää seutumme tää

kaipaamaan suvea pois rientävää.

Pimeyteen syksyhiseen

luontokin vaipuvi nyt verkaalleen.

Näissä Mikael Nyberin sanoittamissa tunnelmissa sitä mennään, lokakuussa.

Syyskuu tuntuu lentäneen siivillä arkisen työn ja touhun parissa.

Meilläpäin puitteet ovat olleet kyllä edellä olevasta syyslaulusta poiketen

kesäiset, ihanan aurinkoiset, lämpimätkin, 

Olemme saaneet jatkoaikaa kesälle. 

Kesäkukat kukkivat vielä.

Niitä katsellessa varmistuu mielessä jo ensi kesän kukkavalinta;

markettoja neljä kympillä ja

kukintaa tiedossa ns. koko rahan edestä.

Toinen mieluinen on tuo ahkeraliisa varjoisalle kuistille.

Toukokuussa ostin pienet, pienet taimet ja 

vielä riittää iloa niistäkin.

Osan pelargonioista olen vienyt jo mökille tuvan lämpöön.

Osa kukkii vielä täysillä, sillä jostain syystä ne viime talven yli menneet pelakuut
 lähtivät kukkimisen riemuun vasta syyskesästä.

Miksihän?

Kesällä löysin kirpputorireissuilta ihania sinkkisiä  lyhtyjä.
Ne ilahduttavat nyt pihalla.

Yksi kaunis vaalea lyhty, kovin nuhruinen löytyi varastosta.

Otin lasit irti ja laitoin tiskikoneeseen puhdistumaan.

Sprayjasin lyhdyn kauniilla harmaalla.

Siitä tuli kivan näköinen .

Viikolla leikkasin nurmikkoa illan hämärtyessä.
Mitoin pihaa reippain askelin ja katselin sitä syksyisten lasien läpi.

Jotenkin se pimeyden laskeutuminen, syystuuli, leijuvat lehdet ja ruskalehtien silppuuntuminen ruohomattoon oli konkreettista mielen mukautumista tähän hetkeen,

syksyyn,

Menneen kesän kauneus kierrättyy luontoon,

maaksi jälleen.

Kasvupohjaksi tulevalle kesälle,

tuleville...

Porraspielessä minua on ilahduttanut hortensia.
Otin siitä kukinnot talteen, kuivamaan.
Siinä ne nyt maljakossa muistuttavat menneen kevään äitienpäivästä,
lämpöisistä kesäpäivistä,
Muistona <3-lämpöisestä ajatuksesta joka kantoi syksyyn saakka
ja jonka voima kantaa edelleenkin.

~~~~~~~~~~~~~~

Eilen piipahdin kirpputorilla ja löysin kaksi ihanaa arabialaista. 

Kukkapenkistä taittelin niihin viimeiset kesän kukat;

äitienpäiväruusu, laventeli, harsokukka, verikurjenpolvi, syysleimu.

Ja miten somasti ne sattuivatkin sointumaan kannuissa olevien herkkien kukkasten sävyyn.

Kesäkukat silmänsä jo sulkee,

muurahainen poluillansa kulkee.

Vielä kantaa korren kekoon suureen,

uneen vaipuu, herää kesään uuteen.

Linnut viime kokouksen pitää.

lähdetäänkö etelään vai itään.

Terveisiä vievät lapsosilta

muistavat ne meitä joka ilta.

~~~~~~~~~~

Syksyiset laulut soivat mielessä.

Lapsuuden koululaulut, 

lasten laulamat, 

uudet ja vanhat.

Ne nivoutuvat toisiinsa yhdeksi kauniiksi tunnelmaksi

-syksy, haikeus, kauneus.

Iloksi, että meillä on nämä kaikki,

syksyn värit, talven lepo,

kevään odotus, kesän lämpö.

Näissä tunnelmissa tänään lokakuun toisena päivänä.

Sunnuntaiaamun rauha,

viikonlopun ilo.

Huomenna kutsuu taas työ ja arki.

Syksyisten päivien iloa Sinulle! 

-Kaisu-

Jk. Viime kerralla mietin mahtaako  varpukranssi kestää kovin pitkään.
Suihkutin siihen hiuslakkaa ja ainakin tämän viikon tuulet on kuistilla kestänyt! ;)