Pienen tyttövauvan juhlapäivä

Tänään vietimme juhlaa nuoren perheen kodissa.

 Elokuussa syntynyt pikkutyttö sai tänään nimen.

Ihana kukkakranssi ympäröi isomummun vanhaa lasimaljaa
ja maljakoissa oli kevyitä harsokukkia.

Juhla oli arvatenkin lämminhenkinen ja herkkä.
Kodin juhlahetki sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pappi puhui kauniisti äidille ja isälle. <3

<3 Lapset tuovat iloa kotiin.
<3 Vanhemmuus on ihana tehtävä,
johon kuuluu myös vastuu.
<3 Vanhempien suhde ja kodin ilmapiiri on lapsen kasvualusta.
Siinä lapsen on hyvä kasvaa ja varttua.
<3 Isovanhemmilla ja kummeilla on  tärkeä  tehtävä vanhempien rinnalla.

~~~~~~~~~~~~~

Nämä juhlahetket ovat onnen ja ilon juhlia.

Uusi elämä on aluillaan

ja häntä ihastellaan koko suvun voimin.

Jokainen näkee lapsessa eri piirteitä.

eri sukulaisten näköä.  <3

Vajaa kaksi vuotias isoveli
-hyvämuistinen ja hoksaavainen-
 oli paljastanut
siskonsa nimen jo etukäteen

 mummulle ja papalle sekä sedilleen. :)

Kaunis nimi, 

<3 Aava Elea <3

~~~~~~~~~~~~~~~~

"Sinä minulle hymyn säteilet

niin pienen ja suloisen.

Minä sydämeeni sen kätken

sitä hellästi hoivaillen. "

Vauva hymyili minullekin.
Ja se ei ollut "kipristyshymyä"! <3

Tässä hetkessä iloa pienestä tytöstä,
perheestä,
suvusta,
sukupolvien ketjusta.

Pienellä tytöllä
monta kättä lähellä.
monta ajatusta saattelemassa elämän pituiselle matkalle.



 Lapsen tie on aamun tie,
aurinko loistaa sen yllä.
Minne se kulkee, minne se vie?
Outo se vielä on kyllä.
Kukkien valkoiset tähdet,
hauraat siniset kellot,
laihoa tuoksuvat pellot
kysyvät: minne lähdet?

 Lähden matkalle vaikka en
tiestäni mitään tiedä.
Kuljen rinnalla enkelten,
joilta ei valoa viedä.
Vaikka en tunnekaan matkaa,
keväästä riennän kesään
niin kuin lintunen pesään
lentää ja lentoaan jatkaa.

 Paimen tielleni annetaan,
hän minut tuntee ja johtaa.
Aamu tuo iloa tullessaan,
kauas sen valkeus hohtaa.
Elämä, sana niin suuri
vielä on käsittämättä.
Monta rakasta kättä
lähellä nyt on juuri.
-Niilo Rauhala-






Juhlaisissa tunnelmissa

Kaisu