Betoniaskartelua pitkästä aikaa

Kesäloma 

on ihmiselle annettu, 

että tarkkaan miettisi, 

mitä kaikkea pitää 

sen aikana tehdä 

ja jättäisi sen sitten 

tekemättä. 

-Roope Lipasti-

Jätin kesälomasuunnitelmat ja -aikataulutukset tekemättä 

ja hyvä niin. 

Aikatauluton ja "päivä kerrallaan"  kesäloma on antanut 

aikaa ja tilaa monille asioille, 

joista olen pitkään haaveillut. 

Olemme olleet paljon kotona ja mökillä 

ja tehneet sitä, 

mikä kummastakin on tuntunut minäkin päivänä parhaimmalta. 

Olen miettinyt paljon kesäloman ydintä ja merkitystä itselle. 

Sitä mikä on nyt minulle sekä meille parasta ja tärkeintä. 

Kotoa/mökiltä lähteminen jonnekin reissun päälle 

ei ole ollut nyt se juttu, 

vaan pysähtyminen, 

yhdessä oleminen ja 

omien mieluisten asioiden tekeminen sekä niistä voimaantuminen. 

~~~~~~

Monena kesänä olen tehnyt betonitöitä ja tykännyt siitä. 

Tuotokseni ovat olleet monenmoisia kokeiluja 

ja kantapään kautta opettelua sekä oivaltamista.  

Monet tekeleistäni on jäänyt ulkosisustukseen 

ja niistä on ollut pitkästi kestävää iloa. 

Tekemiäni töitä löytyy täältä blogista tunnisteella

 #betoniaskartelu.

~~~~~~

Nyt pitkästä aikaa oli taas näiden betonijuttujen aika 

ja ostin pari S30-pussia mökille. 

Kesällä tämä homma on mukavan rentoa ja huoletonta pihalla letkuveden äärellä.  

Oli kiva sekoitella vettä ja kuivabetonia 

sekä tehdä kokeilevalla otteella uudenlaisiakin valuja. 

Tein muun muassas pieniä sieniä, jotka valoin kissanruokakuppeihin.

 Jalan valoin vessapaperihylsyyn, 

joka tuntui toimivan oikein hyvänä muottina. 

Yleensä olen jättänyt työt betonipinnalle, 

mutta tällä kertaa maalasin sienet. 

Kumpi sinusta parempi;

ensimmäisen kuvan maalatut sienet vai nuo betoninväriset?

Tonttujen perhe kasvoi tänä kesänä tuolla oikeanpuoleisella hahmolla. 

Nämä tontut on valettu sukkiin. 

 Jalat, kaula ja nenä on erotettu kumilenkulla, 

jonka jälkeen sukan varsi on solmittu.  

Solmu jää toisesta sukasta tehdyn pipon alle. 

Vanhat kumisaappaat kierrättyivät näiden saappaiden muoteiksi. 

Otin  kumppareista tällä kertaa vuorikankaan pois 

ja se ehkä helpotti saappaiden repimistä pois valun päältä. 

Sitasin mökiltä löytyneen lasten vanhan vyön varsien ympärille. 

Sekin muisto menneistä kesistä 

-ja vöistäkin.

~~~~~~~~

Betoniruusuja olen tehnyt paljon.

Nytkin niitä syntyi silikonivuokassa massan lopusta. 

Olen painanut valuun rautalanganpätkän kiinnitystä varten. 

Tämä kuva on minun puojista, 

jossa on kerrattain heinäseipäistä ja vanhoista laudoista tehty istutuspöytä. 

Pöydälle on kerääntynyt betonitöitä ja monenlaisia aarteita 

sekä vanhoja esineitä, 

joita olen ajatellut käyttää mökillä tai jatkojalostaa. 

Tuolta pöydältä löytyi myös tämä hevosenkenkä,

joka sai paikkansa Tupperwaren astiassa valamaani ovistopparissa. 

Astian kuviot tulivat minusta kivasti esille valussa. 

Mietin, josko pyöritän narua stopparin alaosan ympäri,

mutta se jäi nyt vielä ajatuksen tasolle.

Ehkäpä sitten, kun uusi ovi on asennettu,

asia on ajankohtainen ja toteutan ajatuksen. 

Nämä jutut tein ensimmäisestä säkistä. 

Toisesta säkistä tekemäni valut jäivät kuivamaan 

ja mielenkiinnolla odotan,

tuliko niistä sellaisia kuin ajattelin ja yritin tehdä. 

Palaan niihin toisen kerran. 

Kesälomaterveiset sinulle! 

Toivotaan, että saadaan vielä lämpimiä päiviä 

ja aurinkoakin! 

Ja arpajaisiin ehtii vielä mukaan viikon ajan! 

 

Liinoilla päällystetyt kivet

 Heinäkuun puolivälin heipat täältä mökiltä,

jonne palasimme jatkamaan lomaa juhlaviikonlopun jälkeen.

Meillä on ollut tänä kesänä jo 

ylioppilasjuhlat ja kolmet rippijuhlat.  

Eilen oli kotonamme kesäisten juhlien huipentumana toukokuisen ristiäiset. 

Pyöräilessäni tänne mietin,

 mistä tänään postaisin. 

Ristiäistunnelma on toki päällimmäisenä,

mutta päivä vierähti jo iltaan ja eilisestä olisi kiva kirjoittaa ajatuksellla.

Päädyin pikaiseen postaukseen virkatuilla liinoilla päällystämistäni kivistä. 

Siskoni kertoi nähneensä tällaisia kesälomareissullaan 

ja muistin kerrattain tehneeni jotain samanlaista,  

kun virkkasin muovista pitsikoristetta kivien päälle. 

Nyt pääsin siis huomattavasti helpommalla! 

Minulle on kertynyt monenlaisia virkattuja liinoja.

Osan olen virkannut itse, 

mutta olen ostanut niitä myös kirppikseltä muutaman kymmenen sentin hintaan. 

Niitä on joka tapauksessa niin paljon,

että en eläissäni ehdi käyttää niitä pelkästään pöydillä. 

Liinat ovat käyttötavaraa 

ja ihana, että niitä voi hyvällä mielellä hyödyntää muutenkin! 

Tiheästi virkattu  liina käy leipäkoriliinana 

ja jämäkoillä liinoilla voi koristella betonitöitä. 

Tänä kesänä näin toisen siskon kesälomakuvissa,

että liina oli ilmeisesti leikattu kahtia ja ommeltu viirinauhaksi;

kiva sekin! 

Oletko sinä hoksannut virkatuille liinoille 

pöytäliinana käyttämisen lisäksi muita käyttötapoja? 

 

Nappasin betonitöihin valkkaamistani liinoista muutaman

ja kipaisin hakemaan pihan perän kivikasasta muutaman kiven. 

Pujottelin kotinarua liinan reunoihin kiristysnauhoiksi, 

asettelin liinan kiven päälle 

ja solmin narun päät kiven alapuolelle.  

Tadaa

 -kauniit porraskoristeet/ovistopparit ovat valmiit. 

Tuo vaaleanpunainen on muuten meidän mökin värinen 

ja minusta niin kaunis juuri tuon punertavan kiven päällä.

Se pitää nyt näppärästi ulko-oven auki,

joskin minulla on uusi, betoninen ovistoppari tuloillaan tuolla. 

Viime talvi oli haastoi purkitettuja perennoja 

ja ne eivät ole oikein kukoistaneet tänä kesänä. 

Liinat kukkivat nyt niidenkin edestä ja kestävästi. 

Tämä kivi on minusta niin kaunis, 

että saattaisin nostaa sen tupaan piirongin päälle koristeeksi. 

🌺

Tämmöisiä kivijuttuja tänään.

Toisen kerran toisenlaisia kiviaskarteluja.

Arvaatkohan millaisia?

🌺

Kesä ja loma etenevät omalla painollaan.

Aamulla katsoin kalenteria ja totesin, 

että enää kolme viikkoa jäljellä.

 Mieheni siihen, että vielä kolme viikkoa.

Minulla olisi paljon oppimista tuosta ajattelusta ❣️

🌺

Edellisen postauksen synttäriarpajaisiin ehtii vielä mukaan! 

Kesän ihanuutta ja kivoja juttuja Sinulle. 

🌺

Synttäriarpajaiset

Katsos päivänkakkaraa, 

valkoista, ihanaa. 

Tuuli sitä huojuttaa, 

heiluttaa ja keinuttaa. 

Aurinko päivän kirkastaa, 

kakkara aurinkoon kurkottaa.

 Heinäkuun alkuuni kuuluvat päivänkakkara-ajatukset. 

60 -luvun alussa äitini hääkimpussa oli ollut 

 juhlapäivän aamuna kedolta poimittuja 

luonnon kukkasia, pitkävartisia päiväkakkaroita.

Niitä ruukattiin kerätä maljakkoon myös vanhempieni hääpäivänä. 

Päivänkakkara on ennustuskukka, arpakukka ja rakastuneiden kukka,

koska sen terälehtiä on nypitty kautta aikojen rakastaa -sanan toivossa.

  

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. 

Päivänkakkarat toivat vanhemmilleni 

rakkautta ja yhteistä matkaa 50 vuotta. 

Kultahääpäivänä keräsimme viimeisen yhteisen päivänkakkarakimpun heille. 

Täällä mökilläkin kasvaa näitä päivänkakkaroita.

Tänä kesänä niitä on kylläkin edelliskesää vähemmän

ja toivon hartaasti, että ne leviäisivät kunnolla tuonne takapihan peltoon. 

Olen nauttinut kesästä ja kukista.  

Virkkasin viime viikolla keväällisistä 

päivänkakkaravirkkauksista 

tiskiluutuja eli keittiörättejä tai -liinoja;

millä nimellä itsekukin niitä kutsuukaan. 

Tykkään perinteistä ja halusin tänäkin kesänä järjestää täällä perinteiset synttäriarpajaiset. 

Arvon nämä puuvillaiset, kesäiset ja ekologiset keittiöliinat arvan jättäneiden kesken.

Kirjoita kommenttikenttään täällä tai Facebookin sivustolla 

vaikkapa kesäisen lempikukkasi nimi ja tunnistetieto,

jolla tavoitan sinut arpaonnen suosiessa. 

Voit toki myös jättää toiveen liinan väristä,

siniharmaa vaiko ruskea. 

Ainakin ensiksi arvottu voittaja saa toivomansa värin! 

Arvon voittajat 31.7. klo 21 

niin mahdollisimman moni ehtii mukaan! 

Ja nämähän ovat minun omat, pienet arpajaiset.

Blogini täyttää tänään 12 vuotta. 

Aika on tuntunut menneen kuin siivillä. 

Moni asia on muuttunut tässäkin harrastuksessa. 

Aloitellessani oli blogikirjoittajien kesken 

mm. eilaisia haasteita ja arvontoja 

sekä tsemppauksia aloittelijoille. 

Lukijat kommentoivat päivityksiä enemmän. 

Blogin lukijoiksi ei enää liitytä siinä määrin kuin blogin aloittamiseni aikoihin, 

mutta sivujen availuja on tullut koko ajan enemmän. 

Se tuntuu mukavalle ja innostavalle. 

Postausteni aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan 

ja välillä mietin,

pitäisikö keskitty vaikkapa koti- ja mummurooliin tai mökkeilyyn,

käsitöihin, diy- juttuihin tai vaikkapa runoihin. 

Mutta ehkäpä "arkea, juhlaa, arjen juhlaa" on kuitenkin se yläotsake,

jonka alle saan edelleen kaikki aihepiirit aseteltua. 

Vai mitäpä tuumaat?

🍃🤍💛🤍🍃

Kiitos mukanaolosta ja -elosta.  

Arpajaisonnea Sinulle 

ja mukava, jos jäät edelleen kuulolle. 

🍃🤍💛🤍🍃

Terveisin, 

Tauvonpaikan Kaisu

 

Pyöräretki Hailuotoon

Hailuoto, 

saari Oulun edustalla, 

on ollut monen käyntipaikka viime viikkoina.

Jotkut kiirehtivät sinne kesäkuun puolella

ehtiäkseen vielä kokemaan nostalgisen lauttamatkan. 

Kesäkuun viimeisenä maanantaina avattiin sitten uusi, huljakka pengertie siltoineen,

jota pitkin pääsee ajelemaan mantereelta saareen.

Mekin kävimme päiväretkellä Hailuodossa. 

Ajelimme autolla saaren rantaan

ja jatkoimme siitä pyörillä toiselle puolelle saarta kalastajakylään. 

Täytyy sanoa, 

että oli moni muukin liikkeellä.

Autoja tuli vastaan ja meni ohi yhtenä letkana. 

Kiinteän maantieyhteyden avaaminen on herättänyt 

arvatenkin ajatuksia saaren tulevaisuudesta;

 saaren omaleimaisuuden ja luonnon erityisyyden säilymisestä. 

Se jää nyt nähtäväksi miten saaren käy. 

Toivottavasti sen ainutlaatuisuus saadaan säilytettyä. 

Ajoimme Hailuodon päätietä pitkin Huikusta Marjaniemeen.

Tie on suht koht kapea. 

Värikkäät pyöräilypaidat ja kieli keskellä suuta olivat paikallaan 

siellä liikenteen seassa.

Onneksi reitin alku- ja loppupäässä on pyörätie. 

Kuvien ottaminen jäi kyllä aika vähälle matkalla,

mutta etapista, Marjaniemestä, 

otin muutaman kuvamuiston. 

Huikeita aluksia, 

hiekkarantaa, merikauraa, 

pieniä punaisia venevajoja ja mökkejä, 

kauniita rakennuksia ja majakka. 

Kesäistä tunnelmaa, 

meren tuoksua ja lokkien kirkumista. 

Kahvia ja jäätelöä. 

Täydellisen tuntuinen kesäpäivä! 

 

Jo menomatkalla päätin, 

että tullessa pysähdyn hautausmaan kohdalla. 

Kiviaitauksen yli katsellessani mieleeni tuli Eeva Kilven runo:

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Hailuotolaisten haudoilla näytti kasvavan puolukkaa ja mustikkaa, 

metsän aluskasvillisuutta. 

Luonnonläheistä, erilaista,

 kaunista, 

hellyttävääkin. 

Pysäytti pyöräilijän kauniina kesäpäivänä 

syvällisten ajatusten äärelle. 

Parkkipaikan tuntumasta nappasin vielä kuvan tiestä ja sillasta. 

Korkea ja komeahan tuo silta on! 

Kannatti käydä kurkkaamassa sitä ja polkea saaren 

kauniiden pihapiirien sekä moninaisen luonnon tuntumassa.

Kesä jatkuu mökillä! 

Ruusujen aikaa vielä hetken! 

Ihanaa viikonloppua Sinulle!