Pienen kuvioneulepaita

 Olin kyllä välillä niin täynnä islantilaisten paitojen neulontaa, 

että taisin jo sanoa liki neljänkymmenen paidan neulomisen riittävän. 

Mutta vannomatta paras! 

Pienimmiltä puuttuivat kuviolliset neuleet, 

niin eiköhän mummu pyörtänyt ajatuksensa. 

Neuloin aikani kuluksi synttärilahjaksi pari vuotiaan kokoisen pikkuneuleen. 

Uudella innolla! 

Vielä on kolme neljä pientä paitaa aatoksissa 

-ainakin. 

Oli niin aurinkoinen ja keväinen päivä, 

kun otimme sovituskuvia neuleesta pienen lomalaisen kanssa 

ja viilletimme ns. vähissä vaatteissa pihalla. 

Linnun lauloivat lähimetsässä. 

Pienokainen jäi keskittyneenä kuuntelemaan niiden laulun liverrystä. 

 

Vaikka on kevät ja kohta kesäkin kolkuttelee ovella, 

villaiselle paidalle on käyttöä ympäri vuoden. 

Paidan hioihin laitoin resorin verran kasvunvaraa

siinä toivossa, että paita sopisi päälle ainakin seuraavan vuoden. 

Neuloin tämän paidan melkeinpä kokonaan sohvalla puoli-istuvassa asennossa. 

Siitä on muotoutunut minulle viime viikkoina hyvä työasento

 ja aikakaan ei ole tullut pitkäksi, kun on ollut tekemistä käsille. 

Kuvioneuleessa on lopulta oma viehätyksensä ja rytminsä.

Mukava oli palata tuttuun juttuun 

ja siirrellä silmuikoita sydämen ajatusten siivittämänä. 

Paidan yläosa on mallista "Kambur" ja 

hiojen sekä helmansuun kuvio mallista Tiira,

 jotka löytyvät kirjasta Islantilaisia neuleita. 

Lankoina Seitsemän veljestä -sävyt 

hiekka 060, ruskea 068 ja valkea 011.

Se on sitten taas viikonloppu! 

Omaa porukkaa on liikenteessä 

ja kohta kokoontumisajot täällä. 

Elämän äänet katkaisevat hetkeksi hiljaisuuden. 

Lintujen laulua ja auringon säteitä sinulle ja minulle! 

Palataan taas ensi viikolla. 

Kirjoitan ilosta

Täällä on ollut jonkinlainen luova tauko;

tauon paikka ja mediahiljaisuus.

Äitienpäivä meni ohi moninaisine syvine tunteineen. 

Kukkatervehdykset muistuttavat vieläkin 

tuosta ihanasta sunnuntaipäivästä. 

Sydämeni tila

He kasvoivat sydämeni alla

sylissäni

rinnallani

He kasvoivat kotona

koulussa

opinnoissaan 

elämässä

He kasvoivat

ajatuksiini

elämääni

He lähtevät omaan elämäänsä.

Heitä ei aina näy, ei kuulu.

Mutta sydämeni ei ole tyhjentynyt.

He löytävät oman paikan, omat ystävät,

oman rakkaan.

He kasvattavat omia pieniä sydämellään. 

Jokaisella heillä on oma paikkansa,

eikä sydämeni ole liian täysi. 

-Päivi Rahkola- 

 

Toukokuiset päivät tuntuvat kiitäneen 

toinen toisensa jälkeen tavallisissa arkiaskareissa

ja kevään viileissä odotuksen päivissä. 

Kaikki tuntuu olleen niin tuttua ja tavallista,

 toisaalta niin saamattoman tuntuista, 

että ei ole ollut paljon ylös kirjattavaa. 

Paitsi se pitää mainita, 

että peruna ja salaatit on kylvetty pienen apulaisen kanssa 

ja mökkikausi on avattu äitienpäivän aattona. 

Mutta nyt taas kirjoitan.

Kirjoitan ilosta, 

 sunnuntai-iltayön suloisesta viestistä. 

Toukokuisen odotus on päättynyt.

Hän on saapunut pikkuperheen 

ja meidän kaikkien iloksi. 

~~~❤~~~

Ihastelin eilen pihalla ilta-auringon valoa,

joka siivilöityi oksien välistä 

korostaen kauniisti kevään kevyttä vihreyttä,

hiirenkorvaisia lehtiä.

 Valo siivitti iloa elämästä;

siitä täydellisestä hetkestä, 

jolloin elämä vaan yhtäkkiä puhkeaa kukkaan. 

Metsänreunasta löysin yönlevolle käyneiden metsätähtien joukosta 

yhden kukkasen, jolla oli terälehdet avoinna.

Kuin pieni tyttären tytär, 

edellisenä iltana kukkaan puhjennut 

ja niin soma päästä varpaisiin. 

Minulta kysyttiin, 

tunnenko riittämättämyyttä näiden useiden pienten rinnalla. 

Vastasin kysyjälle. 

Me elämme omaan elämäämme 

ja nuoret perheet lapsineen omaansa. 

Lastenlapsille on annettu vanhemmat 

ja me papan kanssa olemme heille bonuslisä,

kuin nonparellit jätksiannoksen päällä.

Lastenlapset ovat meille elämän tarjoama jälkiruoka,

josta saamme nauttia ja herkutella. 

Kuljemme lastemme ja heidän perheittensä rinnalla 

ja autamme tarvittaessa, jos pystymme 

ja toki toivomme, 

että kukaan omistamme ei millimetrimitalla tekemisiämme laske. 

❤

Jokaisella heillä on oma paikkansa,

eikä sydämeni ole liian täysi. 

 

Kevään kaunis herkkä hetki.

Tuomen kukka nukkuu vielä nupussaan.

 Odotus ei ole sittenkään päättynyt! 

~~~~~❤~~~~

 

Pikkuisen neulepaita

Niin meni kevät ja odotus,

kesän kauniit päivät 

ja ollaan tultu jo syksyn kynnykselle.

Hän on huomenna jo neljä kuukautta vanha.

Kun huhtikuun lopulla lähdimme reissuun lämpimään, 

kävin varta vasten ostamassa mukaani vauvamerinoa,

 pehmoisen tuntuista  Ciao trente -lankaa.  

Sellaista lempeän harmaata, 

samaa sävyä, joista olin neulonut odotetun vauvan vanhempien paidatkin.

Aloitin neulomaan pientä paitaa jo lentokentälle suuntautuvalla junamatkalla.

Minulla oli neulomisen halua, muttei mitään ohjetta.  

Lähdin neulomaan näppituntumalla ja "ihan omasta päästä".

Minulla oli aikaa neuloa, 

odottaa h-hetkeä ja jännätä,  milloin se viesti vauvan syntymästä tulisi.

Päädyin hiojen ja helmaresorin jälkeen sydämelliseen ajatukseen 

ja sen kehittelemiseen

altaan reunalla rantatuolissa ja parvekkeella.

Kun odotettu viesti vauvan syntymästä tuli, 

kääräisin kaulusresoria vailla olleen neuleen matkalaukkuun.

Neule oli tehnyt tehtävänsä;

mummu oli saanut jalostettua tunteensa siihen. 

Olimme niin onnellisia, 

että tämä odotettu ja kaivattu pienokainen oli tullut

ja täyttänyt vanhempiensa tyhjän sylin.

Kesäkuun alussa kun odottelimme vauvaa ensimmäiselle mummulakäynnille, 

otin ja neuloin resorin kaula-aukkoon.

Sovitimme paitaa ja sehän oli kuin mekko pienen päällä. 

Mummu oli tehnyt kasvunvaraa,

 mutta onneksi oli lämmin kesä ja vauva kasvoi sinä aikana.

Sain vastikään sovituskuvia. 

Paita alkaa olla sopiva syksyn viileisiin päiviiin. 

Merinon lämmön lisäksi paidasta löytyy mummun lämpöisiä ajatuksia 

sekä Kreetan auringon säikeitä. 

💓

Viimeksi olin neulonut ihan pientä nuttua opiskellessani ja odottaessani esikoistamme

reilu 40 vuotta sitten. 

Se on jäänytkin minun tekemäksi ainokaiseksi nutuksi.

Äitini on neulonut minun edestäkin monenlaisia pieniä, sieviä neuleita meidän vauvoillemme

ja sitä perinnettä hän on jatkanut isomummun roolissa edelleenkin. 

Myös tämä pieni sai kauniin, beigen neulesetin Nalle-langasta. 

💓

Tämmöisiä mummun hommia tällä erää 

ja onnenhuuruisia ajatuksia.

Tämäkin pieni on tulossa viikonloppuna venetsialaisiin tännepäin.

Saamme silloin olla hetken yhdessä,

liki toisiamme 

- ja ehkäpä illan viiletessä on jo neuleellekin käyttöä. 

Kevättären viesti

Ens kevättären viestin toi 

tänne tyttö pienoinen,

tuo sinisilmä sievin 

ja sisko vuokkojen.

Toi sylin kukkakukkuran 

ja päivän riemun rikkahan.

Ja hangetkin jo häviää 

kuin koittais kevätsää.

Tämä vanha kevätlaulu sopii ihanasti kuvaamaan  viime päivien tunnelmaa. 

Lomamme toiseksi viimeisenä yönä ihana elämän uutinen saavutti meidät;

odotettu ja kaivattu pienokainen on syntynyt. 

Onneksi on kuvaviestit ja videopuhelut,

että pääsimme heti tutustumaan pieneen

ja jakamaan ilon nuoren perheen kanssa.

Tänään kukan siemeniä kylväessäni muistui mieleeni 

Elli Hentilän runon sanat:

Minussa kohisee kevät,

aukenevat silmut 

soittavat luomisen laulua.

Minuun piirretty pienten varpaiden kuvat 

kuin multaan,

auringon valaisemaan. 

~~~~~~

Otin jo esille Nalle-langasta neulomani villapeiton.

Toivottavasti piakkoin pääsemme katsomaan tätä pientä,

joskaan se ei ihan iltaseltaan onnistu.

Kolme sydäntä:

pienokainen, äiti ja isä

tai 

me kolme naista sukupolvien sydänten ketjussa.

❤❤❤

Minusta tuntuu, että "kynä tökkii tänään".

Yksi kirjoitus katosi jo bittiavaruuteen ja muutenkin sanat ovat hukassa.

Ehkä nyt ei olekaan sanoja kuvaamaan sitä mitä tunnen  mummuna. 

Olen sanaton tästä kaikesta.

Hänestä, joka on lahja. 

Hänestä, joka tuli ja täytti tyhjän sylin.

Ruskea kuin metsäsieni ja pehmoinen kuin pupu

Meille on tullut kevät! 

Mittari näytti +13 astetta,

kun lähdin töistä.

Aurinko paistaa, lumikasat alenevat

hurjaa kyytiä ja vesi virtaa. 

Tämä kaikki tuntuu niin hyvältä.  

Ihmiset näyttävän olevan niin hyvillä mielin tästä odotetusta säästä

ja askeleet ovat keveitä.

Meidänkin pihassa näkyy 

isä ja pojat vuorotellen ’tekevän kesää’

 hakkaamalla jäätä, levittämällä lumikasoja

ja  tekemällä ’lirejä’, pieniä veden uomia. 

Se on jotenkin niin suloista, 

miten pieni sisäinen lapsi herää kevät kevään jälkeen

 ja samat touhut jatkuvat sukupolvelta toiselle.

Kevään lämpö sen saa aikaan! 

Nyt onkin oiva hetki laittaa talvisemmat kuvat jakoon.

Tämän ruskean, pörröisen paidan tein 

maaliskuiselle, kolme vuotiaalle synttärisankarille.

Neuloin paidan Nalle- langasta, sävy 068 ja Dropsin mohairlangasta.

Paidan ohjeena on aikaisemminkin käyttämäni 

Kotilieden ohje ja 4 vuotiaan koko.

Pikkutyttö oli aluksi vähän hämillään uudesta paidasta. 

Sain hänet sovittamaan sitä kertomalla tarinaa. 

Paita on ruskea kuin metsäsieni ja 

yhtä pehmoinen kuin pieni pupu.

Yhdessä katselimme nahkaista merkkiä. 

Lupasin ommella sen heti sovituksen jälkeen  kiinni paitaan .

Pupu oli taikasana. 

Paita pääsi heti käyttöön.

’Siitä tuli lempparipaita.

Välillä on nurinpäinkin päällä 

ja silti näyttää aivan nätiltä’,

luki saamassani viestissä!

🤎

Paidan luovutushetkellä panta oli vielä keskeneräinen,

mutta nyt se on jo käytössä keväisenä asusteena. 

~~~~~~~~~

Käsityöt ovat olleet nyt tauolla. 

Tänään keväinen sää  ja kevätilta houkuttelevat minua ulos. 

Taidanpa liittyä ’kesäntekijöiden kerhoon’ 

ja käyn kaivamassa yhden sadekaivon tuolta ojan pohjalta esiin.

Niinpä vain heräsi minunkin sisällä pieni, 

valosta ja veden lorkinnasta 

innostunut tyttö.

Kevät, 

valo ja ilo,

lämpö,

veden lorina,

lintujen lento sinisellä taivaalla.

Tänään on helppo hymyillä!💛

 

 

Diy Vauvan leikkialusta

Sain talvella toivomuksen, josko jaksaisin tehdä leikkialustan, 

sellaisen pilvenmallisen, 

valkoisen tai beigen, 

kooltaan n. 90x120 cm.

Talvilomalla innostuin ja tartuin toimeen.

On tosi mukava toteuttaa välillä sellaisia juttuja,

joita ei ole ikinä ennen tehnyt 

-ja vieläpä kierrätysmateriaalista.

Jos joku sattuu joskus innostumaan vastaavasta, 

niin kirjaanpa tähän miten tämä minun projekti eteni:

Hyödynsin tähän projektiin ohentuneen täkin ja lakanan, jonka kuminauhat olivat löystyneet.

 Pesin ne ensitöikseni.

Kiinnitin täkin kaksinkerroin nuppineuloilla ja piirsin siihen pilven. 

 Tikkasin pilven suoraompeleella ja leikkasin ylimääräisen täkin noin sentin päästä ompeleesta.

 Irroitin kuminauhat ja taitoin lakanan kaksikerroin pilven alle. 

Harsin lakanan kiinni pilven reunoja myöten.

Ompelin lakanan kiinni pilveen suoraompeleella edellistä ompelukoneen tikkiä myöten

yhtä pilvensakaraa lukuunottamatta.

 

 Leikkasin ylimääräisen lakanakankaan pois parin sentin päästä pilviompeleesta. 

Tein muutaman saksinapsaisun pilven mutkakohtiin, ettei ne ala kirraamaan.

Kiepsautin täkkipilven lakanan sisään avoimesta kohdasta.

Ompelin kääntöaukon kiinni ja Handmade -merkin saumaan. 

Laittelin muutamia nuppineuloja suuntamerkeiksi ja ompelin alustan keskelle pienemmän pilven.

Pilvi -tai ainakin pilventapainen- siitä tuli noiden työvaiheiden jälkeen.

Ompelus oli aika laaja ja paksu, mutta onnistui minusta kuitenkin suht´koht´ mukavasti.

Ja parasta, että se täyttää tulevan vauvan äidin toiveen! 

🩷

Alustan voi nakata huoletta pesukoneeseen 

ja jos sattuu tulemaan ikitahra, niin voihan sen sitten vaikka värjätä. 

Alustalle voi laitella värikkäitä leluja ja aktiviteetteja vauvan iloksi. 

Toki pienen hetkenhän pieni tässä alustalla lopulta pysyy, 

mutta yhteen vauvavaiheeseen tällainen pehmoinen pesäpaikka kuuluu.

Siinä pienen, vanhempiensa silmäterän, on ihana köllötellä.

Kevätvauvojen odotuksen päivien tunnelma tihenee.

Ensin huhtikuinen ja sitten toukokuinen.

Nuorien parien esikoiset ja serkukset.

Odotetut!

🩷🩵

Oi että! 

Mummun sydän ja mummulan nallekin heittävät jo kuperkeikkaa! 

 

Vauvan tuoksua

Vauvauutiset ovat ihania elämän uutisia,

jotka aina herkistävät omassa ainutkertaisuudessaan.

Viime sunnuntai-iltana saimme tuollaisen 

odotetun, onnellisen viestin;

 tyttövauva oli liittynyt meidän perhekuntaamme ja sukuumme.

Pienokainen oli vanhempien käsivarsilla ihmeteltävänä ja ihasteltavana.

Odotusajassa ja synnytyksessä on

kaiken kaikkiaan niin monta muuttujaa,

että kerta kerran jälkeen täytyy nöyränä todeta

-lapsi on lahja.

Tämän lapsenlapsen laskettu aika oli meidän enkelipoikamme muistopäivän aikoihin

ja se toi minun mieleeni oman sävyn tämän vauvan odotukseen.

Elokuinen ikävä sekä

elämän ennakoimattomuuden ajatukset olivat mummulla monta kertaa mielessä.

Nyt odotus ja synnytys ovat onnellisesti ohi.

Pääsimme eilen papan kanssa nuuskuttelemaan viikon ikäisen vauvan tuoksua

sekä iloitsemaan vanhempien sekä veljesten kanssa pikkusiskosta.

Jokaisen lapsen

oikea nimi on

Rakas.

-Tommy Tabermann-

 Kun on oikein pieni, 

voi lentää linnun untuvalla, 

kun on oikein pieni, 

voi nukkua orvokin lehden alla,

lentää linnun untuvalla, 

nukkua orvokin lehden alla.

 Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, 

voi keinua heinässä heiluvassa, 

kun on oikein pieni, 

voi levätä kukassa tuoksuvassa, 

lentää linnun untuvalla, 

nukkua orvokin lehden alla.

 Kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni, 

voi istua lumihiutaleille, 

kun on oikein pieni, 

voi liitää maailman tuulien teille, 

lentää linnun untuvalla, 

nukkua orvokin lehden alla.

Kun on oikein pieni.

-Hannele Huovi-

Pienen voima on ihmeellinen.

Vauvaperheessä aika tuntui pysähtyneen ja vauvan tahtinen elämä

sekä vauvaan tutustuminen olivat päivän keskiössä.

Tuo pieni, vastatullut

on hellyttänyt sydämet ja 

kädet kiertyvät hänen ympärilleen.

Hän täyttää päivät ja nukkuessaankin koko huoneen. 

Pienen unta ja kasvojen ilmehdintääkin voisi valvoa 

ja tasaista tuhinaa kuunnella vaikka kuinka pitkään.

Tässä olemme me kolme;

mummu, isä ja 

 sukupolvien sydänten ketjuun liittynyt lapsenlapsi.

💗

Toistamme tarvitsemme,

syliä avointa,

vanhemman kokemusta

ja lapsen katsetta.

Kohtaamme pettymykset,

ilot ja yllätykset

toistemme rinnalla.

Eskarilaisen Kambur -neule

Kevätauringon siivittämät terveiseni Sinulle!
Täällä ollaan ihan voimissaan, 

vaikka päivitysväli ehti kyllä venyä epätavallisen pitkäksi.

Välillä vaan tuntuu, 

että mitään julkaisukelpoista ei ole tapahtunut tai tullut tehtyä.
Ajatus takkuaa ja päivät tuntuvat menevän

 päätä pyöritellessä ja elämän menoa ihmetellessä.

Mutta hoksasinpas tuossa;
en ollut vielä laittanut näitä viimeisen islantilaisen kuvia muistoksi tänne.

Tässä eskari-ikäiselle neulomassani paidassa oli kivaa, 
että sain upotettua paidan kuvioihin jämälankoja.
Oli mukava pähkäillä mikähän väri riittäisi tuohon kohtaan ja sitten tuohon.
Tykkäsin lopputuloksesta.

Paita näytti kauniille tummahiuksisen tytön päällä.

Tämä lasten paidan malli löytyy Islantilaisia neuleita -kirjasta
 ja sen nimi on Kambur.

Helma- ja hiaresoreissa on Lettlopin sävyt 0085,

miehusta 0086,

kuvioissa 0051 ja 0052 sekä joku epämääräinen tumma keränloppu.

~~~~

Nyt on ollut hiljaisempaa neulerintamalla,

mutta jokunen paita vielä odottaa toivelistalla.

Ehkä ñeulon jatkossa pienten paidat kuitenkin jostakin muusta kuin Lettlopista,

kun tuo villa kuitenkin tuntuu kutittavan noita pieniä.

Olen itse pitänyt hiihtolenkeillä ahkerasti Lettlopista neulomaani paitaa.

Villalanka on kauniisti huopunut ja paita on olestunut niin,

että joka käytön jälkeen se tuntuu pehmeämmälle

 -ja aina vaan mukavammalle pitää.

~~~~~~

Näihin neulomuksiin tällä erää.

Katsotaanpa mikä on seuraava teemani! 

Kodin juhlapäivä

Meillä oli viime viikolla mummulassa arjen juhlaa, 

kun vauva oli äitinsä kanssa 

 ristiäisiä edeltävän viikon ilonamme.

Talo tuntui olevan pitkästä aikaa täynnä 

suloisia vauva-ajatuksia;

vauvan tuoksua, 

pieniä vaatteita, vaippoja ja vauvatarvikkeita,

vauvan tyytyväistä ääntelyä ja kipristysitkua,

sylittelyä ja helliä sanoja.

Yhteinen viikko huipentui ristiäisvalmisteluihin.

Juhlan läheisyys tuo minulle aina positiivista energiaa;

 intoa ja iloa somistaa kotia.

Innostuin vähän järjestelmään paikkoja.

Vanhat tapetista taittelemani koristeet saivat paikan eteisen seinällä

ja tein sinne myös oman, pienen koristeen pikkuiselle. 

Ristiäisteemaan sopivat Willow treen patsaat saivat paikkansa eteisen piirongin päältä. 

Tytär oli valinnut ristiäisten väriksi sinisen ja kukaksi hortensian.

Paikallisen kukkakaupan floristi loihti 

 upean kranssin kastepöydälle ja kukkakimpun kahvipöytään.

Kukka-asetelmissa ja serveteissä 

oli pala kaunista taivaan sineä

ja aavistus keväisestä vihreästä.

Vauvan isomummu oli niin mielissään,

kun hän oli täällä yökunnissa

ja sai hoitaa pienokaista vanhempien touhutessa juhlia.

Näppärästi hän kapaloi pienen villapeiton mutkaan,

hyssytteli ja nukutti vauvan syliinsä.

Se tuokiokuva jäi rakkaana muistona mieleeni 

-ja varmasti meidän kaikkien mieliin.

Isomummun kunniatehtävä oli tehdä rusetti ja kiinnittää se kastemekkoon,

jonka hän ompeli 40 vuotta sitten esikoispojallemme.

Minä pääsin näissä juhlissa vähillä keittiöhommilla,

sillä vauvan vanhemmat olivat tehneet hyvät juhlasuunnitelmat. 

He laittoivat ja leipoivat.

Tarjolla oli monenlaista herkkua,

suolaista ja makeaa,

perinteistä ja vähän uudempaa tarjottavaa.

 

Ristiäiset on kaunis, koskettava ja herkkä kodin juhla.

Pitkän juhlattoman ajan jälkeen

oli niin mukava saada kotiin vieraita

ja tuntea läheisyyttä, lämpöä.

iloa ja kiitollisuutta yhdessä nuoren perheemme kanssa.

Vanhemmille on annettu vauvan myötä vastuullinen hoivatehtävä,

jossa me läheiset ja kummit saamme olla osaltamme mukana.

Kastesanojen äärellä ja pientä katsoessa nousi mieleeni 

Niilo Rauhalan kirjoittama laulu "Lapsen tie".

Sen sanat ja ajatukset tuovat turvallista toivon ja luottamuksen näköalaa.

Elämä kantaa pientä poikaa tänään ja tulevina päivinä

niin kuin on kantanut meitä jokaista tähän päivään asti.

Lapsen tie on aamun tie,

aurinko loistaa sen yllä.

Minne se kulkee, minne se vie?

Outo se vielä on kyllä.

Kukkien valkoiset tähdet,

hauraat siniset kellot,

laihoa tuoksuvat pellot

kysyvät: minne lähdet?

Lähden matkalle vaikka en

tiestäni mitään tiedä.

Kuljen rinnalla enkelten,

joilta ei valoa viedä.

Vaikka en tunnekaan matkaa,

keväästä riennän kesään

niin kuin lintunen pesään

lentää ja lentoaan jatkaa.

Paimen tielleni annetaan,

hän minut tuntee ja johtaa.

Aamu tuo iloa tullessaan,

kauas sen valkeus hohtaa.

Elämä, sana niin suuri

vielä on käsittämättä.

Monta rakasta kättä

lähellä nyt on juuri.

"Monta rakasta kättä nyt on lähellä juuri!"

Kummipoika oli kirjoittanut onnittelukorttiin sanat:

onnea ja enkeleitä elämäsi matkalle pieni poika!

Siihen toivotukseen mummunkin on hyvä yhtyä.

Varjelusta elämääsi pieni Leonid Osvald Antero! 🤍