Ajatuksiani rippijuhlien jälkeen

Ajatuksissani olen palannut jo useamman kerran menneen viikonlopun juhlaan,

poikamme konfirmaatioon ja rippijuhlaan täällä kotona.

Tässä muutamia ajatuksen lentoja ja kuvamuistoja  juhlasta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kirkossa istuessamme katsoin poikaani juhlavaatteissaan 

ja tuon tuostakin huomasin miettiväni ajan kulua 

Millenium -vauvan maaliskuisesta  ristijäisjuhlasta tähän kesäiseen lauantaihin.

Viidentoista vuoden matkaan on mahtunut monenmoista päivää,

 iloa ja huolenkin päiviä, seesteisyyttä ja kasvun kipua.

Sitä tunteiden kirjoa on ollut niin vanhemmilla kuin  varmaan lapsellakin. 

Tämä päivä ja viidentoistavuoden ikä on merkittävä "paalu" elämässä, Syksyllä alkaa viimeinen vuosi koulua ja sitten jatko-opiskeluihin hakeutuminen. Turvallinen, huoleton lapsuus on väistämättä vaihtumassa uudenlaisiin haasteisiin,  valintojen tekemiseen ja vastuunottoon.

Kun katsoi näitä konfirmoitavia nuoria, päällimmäisenä heissä näkyi ilo ja onnellisuus. He olivat kuin taivaan linnut vapaita ja huolettomia. Iloisina viikon leiristä ja sen annista sekä uusista kavereista. Tämä leiri oli ollut terveisten mukaan laulavainen leiri ja se kuului kyllä  rippilaulussakin. <3

Rippikirkossa

Poikani istuu rippikirkossa

puhtain hiuksin,

yllään valkoinen paita.

Monta kumartuvaa pojan päätä.

Katselen poikaani,

pään tuttua muotoa.

Vasta äsken mahtui syliini koko lapsi.

Urut soivat.

Juhlaväki kertaa muistojaan.
Mitä on tullut tehtyä lapsen kanssa, lapsen eteen,
 mikä on jäänyt tekemättä.

Urut soivat.

Jokaiset päivän voi aloittaa alustaa 

luottavaisin mielin kuin lapsi.

Kirkon ikkunasta näen vihertävät koivut.
On lapseni elämän kevät.

  -Pirjo Toljamon runoa mukaillen-

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Täällä kotosalla leivoimme ja siivoilimme. Juhlaan valmistautumiseen liittyvä positiivinen stressi antaa potkua työhön ja touhuun. Moni pitkään aikailtu homma tuli huomaamatta ja helposti tehtyä. Toisaalta välillä tuli sellainen hidas olo; aika tuntui loppuvan ja organisointikaan ei ollut aivan viimeisessä vireessä. Mietin, miten sitä on aikanaan pienten lasten keskellä ristijäisiä ynnä muita juhlia laittanut.:)  Mutta loppu hyvin, kaikki hvyin. Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis. Ei hoppu hyväksi, kiire kunniaksi. Sananlaskuilla lienee sijansa tässä! :)

Leipomisia suunnitellessani kysyin toki pojaltani, mitä hän haluaa juhliinsa. Vastaus oli luottavainen ja yksiselitteinen; "sitä mangohyytelökakkua ja kyllä sä muut tiedät". <3 

Ja tiesinhän minä mistä meillä tykkäävät. Juhlaan kuuluu arvatenkin perinteiset herkut, joita juhlasta toiseen leivotaan. Tämän päivän juhlapöytään ei tarvinnut leipoa kuivakakkua enkä kyllä tehnyt mitään  pikkuleipiäkiään tällä kertaa. Tiesin, että tykkäävät mustikkaherkusta ja suolasista piirakoista sekä salaatista. Kun on juhla silloin on lemppariherkkujen aika ja niitä on piisalle asti! <3

Pieniä lapsenlapsia ja pikkuvieraita ajattelin tehdessäni pieniä pullakierteitä; niillä on aina sijansa pienten käsissä ja ne sulavat heidän suussaan paremmin kuin täytekakut yms. Leivoin tällä kertaa näitä pikku rakkaita ajatellen patonkien sijasta pikkuruisia sämpylöitä, jotka maistuivat yrttituorejuuston kanssa isommillekin. 

Äitini toi tullessaan ihanan alkukesän kimpun kotini kukkapenkistä. Muistojen kimpun, niin kuin hän asian ilmaisi. Nuo tasetit ovat kukkineet kotini pihassa aina keväisin minun elinikäni ajan. <3  Kimppu sopi mielestäni ihanasti tähän alkukesän juhlaan, tähän kahvipöytään! 

Lasinen sokerikko ja kermakko ovat mieheni kotoa lähtöisin 

ja ne puolestaan toivat mieheni vanhempien muiston tähän hetkeen. 

Pyynnöstä laitan näiden suolasten piirakoiden  ohjeen tähän.

Pohja:

 150 g laktoositonta margariiniä

1 prk laktoositonta kermaviiliä

5 dl vehnäjauhoja tavalliseen  tai gluteenittomaan semperin karkeita jauhoja

1 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta 

Ainekset nypitään muruseokseksi ja taputellaan
 leivinpaperin päälle pellille tai kahden piirakkavuoan pohjalle.

Kuvan oikeanpuoleiseen piirakkaan laitoin savustettua lohta sekä parsa- ja kukkakaalta.

Vasemman puoleisessa on salamisuikaleita ja paprikaa pienenä silppuna.

Päälle 2 dl kermaa, 3 munaa ja 200 g juustoraastetta.

Paistetaan 200 asteessa 30 minuuttia.

Maidottomassa kermaviili korvataan desillä vettä ja täytteeseen pelkästään muna ja soijaruokakerma.:)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Pitkästä aikaa meidän oman kodin juhla.

Lauantaina aloiteltiin kummien kanssa ja sunnuntaina jatkettiin oman perheen kanssa,

Yhdessä oloa ja iloa,
kiitollisuutta tästä hetkestä,
tästä lapsesta ja matkasta hänen rinnallaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lapsuuden saduista

nuoruuden unelmiin...

-Kaisu-