Kevään ensimmäinen kukkija

Niin pitkään olen katsellut kukkapenkkeihin ja pensaiden alusiin,

josko sieltä näkyisi jonkinlaista elämän merkkiä.

Muutamia narsissien piipoja,

parisenttisiä pieniä piikkejä on tullut nyt mullan läpi 

ja vuohenjuuri alkaa työntämään vihreitä lehtiään valoa kohti.

Marjapensaan juurella sen sijaan minua odotti iloinen yllätys;

erikoisen värinen krookus.

En ole koskaan sinne krookuksia istuttanut,

mutta vanha äitini meinasi, että liekö lintujen hyviä töitä.

Oli miten oli!

Tuo kaunis kukka on tämän kevään ensimmäinen väripisara pihassani

ja toinen kukkaislöytö leskenlehtien pienien aurinkojen jälkeen.

Arki on elämän parasta aikaa.

Arki on tänään juhlaa.

En kaipaa kultaa, en tähtien taikaa,

sanoja suuria tuhlaa.

Jokainen tuokio lahjaksi muuttuu

elämän päivässä, jossa,

annetaan anteeksi se mitä puuttuu, 

eletään sovinnossa.

Tuo Kaskisen runo sopii jotenkin tähän hetkeen,

tähän päivään, kevääseen.

Me kiirehdimme monesti asioiden edelle

ja kaikki kuitenkin tapahtuu lopulta 

parhaassa sekä oikeassa järjestyksessä ja aikataulussa.

Niin kuin tämä ihana krookuskin.

Se lopulta pääsi yllättämään minut! 

Jos ottaisimme elämän niin,

että se minkä on annettu

on annettu syystä

ehkä lahjaa olisivat nekin päivät

jotka eivät heti paljasta aarrettaan

jotka avautuvat vasta vähitellen

kiitollisen käsissä.

-Elina Salminen-

~~~~~~

Olen lueskellut viikonlopun aikana keväisiä ja  äiteihin liittyviä runoja ja ajatuksia.

Että jotkut osaavatkin sanoittaa ajatuksiaan niin kauniisti,

olennaisen kiteyttäen,

tunteella.

Äitienpäivän jälkeisissä ja kevään ilon tunnelmissa

tätä kirjoittelin.

Ihania toukokuisia päiviä Sinulle.

Joko sinun pihallasi näkyy kevään kukkijoita?