Tuuli kaislaa keinuttaa

Oli tosi ihana tulla eilen kotiin puolentoista viikon reissulta 

ja aloittaa puuhastelemaan tässä kotona

omien rakkaitten ihmisten luona ja kanssa.

Kyllä normiarki on kaikkinensa elämän suola!

Kävin aamulla  tutulla lenkkipolullani merenrantamaisemissa

ja värimaailma oli viime kerrasta muuttunut.

Syksyn värit kultasivat lenkkipolkuani

ja muuttolintujen äänet säestivät kulkuani.

Vastikään löytämäni Anna-Mari Kaskisen syysrunon  sanat 

"tuuli kaislaa keinuttaa"  kaikuivat mielessäni

veden äärellä.

Runon innoittamana otin pikaisesti kännykkäkuvia

kotikaupunkini syksyisiltä rannoilta.

Tuuli kaislaa keinuttaa.

Nuku, nuku jo.

Syksy saapu, matalalla

loistaa aurinko.

Vihreys jo pakenee.

Saat lehdet keltaiset.

Rantasipin valitusta

hetken kuuntelet.

Tuui kaislaa keinuttaa.

Kaunista on niin.

Kesän muistot laskeutuvat 

juurten uumeniin.

-A-M Kaskinen-

Kaislat,

kesärannan vihreydet

maalaavat syksyiseen maisemaan kultaa.

Talvella ovat rannan 

lumikimalteiset törröttäjät.

💛

Näillä rannoilla lenkkeillessä mieli lepää.

Ajatukset saavat siivet ja ne lentävät huolettomina, vapaina.

Ja yleensä aina tuuli keinuttaa puita, merivettä, kaislaa

-joskus minuakin.

Ihanaa syyskuun viimeistä lauantaita Sinulle.

Tervetuloa blogini uusi lukija 

ja kiitos kommentoijille.

Viestinne ovat mieluisia posteja!

Mikä sinua  muuten ilahduttaa syksyssä eniten?

-Kaisu-

.

Kirppislöytö

Terveisiä Oulusta, jossa olen 

Kiilakuntoutuksen toisella jaksolla.

Täällä on  tullut 'liikettä niveliin' monenlaisilla harjoitteluilla. 

Olemme pohdiskelleet

työssä jaksamista sekä työhyvinvointia 

monesta näkökulmasta työpäiväkirjojemme pohjalta.

Ruoka on ollut hyvää ja

sitä on tarjottu useasti päivässä.

Olemme nauttineet kyllä näistä hyvistä järjestelyistä ja iloinneet tästä mahdollisuudesta olla täällä.

Tänään suuntasimme päivän ohjelman jälkeen  paikalliselle 'Aasta  ööhön' -kirppikselle,

jossa ostosten tekoa ohjasi 

lähinnä ihastuminen virkattuihin peitteisiin ja isoihin liinoihin ja hyvä tuuri.

Ostin pienistä palasista virkatun,

puhtaan valkoisen sängynpeiton.

Petasin peitteen hetimiten hotellihuoneen sängyn päälle.

Siinä ihastelimme ostosta huonekaverini kanssa

ja ihmettelimme,

miten ihmiset raskivat luopua näistä suuritöisistä käsitöistä niin halvalla.

Tokko lankoja saa sillä hinnalla, jonka maksoin!

Tämä oli taas mieluinen kirppislöytö.

Saapa nähdä mistä se löytää sijansa;

kotoa vai mökiltä.

~~~~

Jatkan Laila Hirvisaaren Hiljaisuus -kirjan lukemista.

Mukavaa keskiviikkoillan ja viikon jatkoa.

Kuisma -tuuli on kuulema vuorossa 

-vai liekö Vesa!

Terveisin,

Kaisu

Syksyn viime kukkijoita ja väripilkkuja

Punerrusta pihlajassa.

Syksy kolkuttaa.

Odotatko vielä hetken.

Portti sulkekaa.

Vielä kesän vehreydestä

en voi luopua,

vielä hetken heleydestä 

tahdon juopua.

Kesäni on vielä kesken.

Ethän sitä vie!

Vielä hehkuu tuoksuvana

tuttu metsätie.

Vielä hyppii västäräkki

kotipolulla.

Vielä tahdon kesän elää

 joka solulla.

Ihana Anna-Mari Kaskisen runo kirjassa Tänään tahdon kiittää

sopii mielestäni  tähän syksyiseen hetkeen, 

kun iloitsin tuolla pihalla kesän viime kukkijoista.

Lavakauluslaatikon kesäkukat jatkavat vielä kukkimistaan.

Kylvin niitä  kesän kynnyksellä hankkimiini lavakauluslaatikoihin

enkä kaikille tiedä nimiä.

Siellä ne ovat itäneet ja kasvaneet ,

kesän paahteesta lähes hoidotta selvinneet

ja vielä jaksavat syksyn keltaa vasten kukkia. 

Kauniina, voimakkaan värisinä kurkottavat pilviä päin 

aivan kuin syksyn saapumista  uhmaten.

Yksi auringonkukka oli kukkasiemensekoituksesta itänyt

ja kovin allapäin se on

-saapa nähdä ehtiikö täyteen kukoistukseensa vielä!

💛

Syyskuun loppua kohden mennään.

Ruska voittaa vihreyden

ja kukat kuihtuvat vähitellen.

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa Sinulle!

Iloa syksyn väreistä!

Kaisu

Pullantuoksua ja tuoksumuistoja

Useamman kerran isoin "kotipojista" on kaivellut pakastinta ja 

kysellyt pullan perään.

"Meillä ei ole pullaa"

on täytynyt ykskantaan vastata.
Ei ole tullut vaan leivottua! 

Viikonloppuna juttelimme naisten kanssa muistoista,

tuoksumuistoista,

kokemuksista, joista on piirtynyt lähtemätön muisto sisimpään.

~<3~

Tänään päätin yllättää pojat pullantuoksulla! <3

Kotia päin ajellessa minulle tuli mieleen kotiäitivuodet,

jolloin leivoin paljon.

Koulusta palaavat lapset huikkasivat usein jo oven raosta,

että kadun päähän asti tuli tuoksu vastaan ja me arvattiin, että meidän äiti leipoo.

Sama kotoisan lämpimäisen muisto on minullakin omasta kodista.

Ja miehelläni.

Ja varmaan useimmilla "meillä vanhemmilla ihmisillä".

Pulla ja kylmä maito,

isompana kahvikupponen tuoreen pullan kanssa

ovat olleet arjen juhlahetkiä.

Syksyisiin pullamuistoihini kuuluvat omenasoseella täytetyt pullasarvet,

joita tein äsken muutamia makunautintoa testatakseni.

Ja se oli kuin olikin yhtä ihanan makuista

kuin silloin lapsuuden kodissani äitin tekemänä.

Tänään on ollut pullantuoksua sekä 

tuoretta pullaa ja kylmää maitoa tarjolla.

Ehkä tämä päivä on osa nuorimpien lasten pullapäivämuistoja. <3

Laitoin saksituista pitkoista kuvan Watshappin perheryhmään.

Sieltä olisi tulossa iltakahviseuraa 

ja tuoksua  pyydettiin lähettämään ilmojen teitä pitkin! <3

Voi, että nämä pullamuistotkin ovat ihania!

Ikiomia,

ainutkertaisia,

rakkaita,

lämpimiä,

unohtumattomia.

Minkälaisia muistoja sinulla liittyy pullanleivontapäivään?

-Kaisu-

Omenapaistos ja syystunnelmia mökiltä

Vietimme eilen illalla savusaunailtaa ystävien kanssa

ja tein kahvipöytään omenapaistosta.

Leivoin tätä syksyistä herkkua 

 Eerikan ja Kaarun blogeista löytyvällä ohjeella.

Täytyy sanoa,

että oli täyteläistä ja  maistuvaista.

Vei niin sanotusti kielen mennessään! 

Omenapaistos

Täyte:

600 g omenia kuutioina

1/2 dl siirappia

1 tl kanelia

Taikina:

150 g pehmeää voita 

1 1/2 dl sokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoja 

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl leivinjauhetta

1. Laita kuutioidut omenat voideltuun piirakkavuokaan, 

kaada siirappi ja ripottele kaneli omenien päälle.

2. Vaahdota voi ja sokeri. 

Lisää muna 

ja kuivat aineet.

3. Painele taikina omenakuutioiden päälle tasaiseksi kanneksi.

4. Paista 175 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Viipaloin marjaomenapuun omppuja siivuiksi 

ja laitoin niitä reilusti;

vuoan  melkein täyteen.

Jotta paistos kävi kaikille, 

käytin taikinaan Semperin gluteenittomia jauhoja.

ja "kyytipoikana" oli maidoton Alpron vaniljakastike.

Tämä oli kyllä niin herkkua,

että saunassa olleet miehet meinasivat jäädä "mopen osille" 

naisten aloitellessa kahvittelemaan etukäteen!

Suosittelen! 

Ennen vieraiden tuloa kävin metsässä kävelemässä

ja hakemassa syksyn täyteläisen keltaisen värisiä oksia.

Nämä keltaiset koivunoksat

sopivat minusta niin kauniisti ruskeiden pullojen joukkoon! 

Syksyn ensimmäinen jäkäläasetelma sai paikkansa puuhellan päältä. 

En melkein  muistanut kesän jälkeen, 

miten ihanaa kynttilätunnelma;

kynttilöiden valo ja tuoksu on.

Illan pimetessä lyhdyt valaisivat  pihaa ja savusaunaa

ja  yön pimeydessä näkyi kirkkaat taivaan tähdet.

💛

Kaikki elementit tuntuivat olevan kohdillaan:

kiireettömyys

ystävät ja puheensorina

syksyn kauneus

savusaunan lempeät löylyt

paljun vilvoittava vesi

ja yön  levollinen uni! 

Näihin syksyisiin tunnelmiin mökki jäi odottelemaan

ja me lähdimme  kaupunkiin valmistautumaan uutta viikkoa kohden.

💛

Auringon piristäviä säteitä päiviisi

ja kynttilätunnelmaa iltoihisi!

-Kaisu-

Syksyä kotiin

 

Alkuviikolla oli sateisia päiviä.

Mieli alkoi väkisin kääntymään syksyyn.

Hortensiaverhot näyttivät jo liian kesäisiltä.

Kiersin pikaisesti kaupunkimme verhokankaita myyvät liikkeet

ja päädyin lopulta Mehiläispesä kankaaseen, 

jota olin jo ennemminkin käynyt hipistelemässä.

En ole ns. Marimekkoihminen,

mutta kankaan keltainen tuntui olevan minulle tämän syksyn juttu.

Kangas oli harmillisen kapea ikkunaamme,

joten jouduin ostamaan sitä kaksi korkeutta.

Kankaan jatkaminen onnistui kuitenkin  hyvin,

lähes huomaamattomasti.

Kangaspalasista sain ommeltua  näppärästi tyynynpäällisen sohvalle.

Sisään laitoin Pentikin sisustustyynyn, jotka säilyttävät  muuten tosi hyvin muotonsa.

Keltainen sävy toi syksyn tuntua kodin sisällekin.
Kotiväki tuntui tykkäävän värivalinnastani.
Palaute lämmitti mieltäni. 💛

Tänä päivänä paistaa aurinko täydeltä terältä ja 

erkkeri kylpee valossa.

Ikkunan takana oleva marjaomenapuu on punaisenaan hyvän makuisia, pieniä omppuja.

Käyn kohta keräämässä niitä pari korillista  ja 

ja ajelen mökille jatkamaan illalla alkamaani mehustussouvia.

"Maijallisesta" tulee 3-4 litraa sakeaa, täyteläistä punaista mehua

ja siitä mäskistä siivilän läpi painelemalla tulee herkkua sosetta.

Se liittyy vahvasti lapsuuden makumuistoon;

maustamaton jogurtti ja juurikin tällä tavoin tehty omenasose.

Syksyn keltaisia ajatuksia Sinulle.

Nyt on paljon ihania värejä ympärillä

ja syksyn tunnelma syvenee koko ajan.

Kynttilät syttyvät illalla tupaan!

💛

Viikonlopun iloa!

Kaisu

Siskosten viikonloppu

Laitanpa muutaman kuvan ja ajatuksen tänne blogiinkin muistoksi
siskojeni kanssa viettämästäni viikonlopusta.

Se oli nimittäin ensimmäinen kerta,
kun olimme kotimökillä näin "päineen"!

<3

"Yläkylän vanhaa puolta" on rempattu parina kesänä.

Katto maalattiin valkeaksi, seinien lastulevyt korvattiin paneelilla ja lattian levyt sekä muovimatto havuvanerilla.

 Kannoimme  nyt  tyttövoimalla huonekalut sisään 

ja laitoimme ihanasti uudistuneen,

uudelle tuoksuvan mökin asumiskuntoon.

Vanhat mökin huonekalut pääsivät lähes entisille paikoilleen

ja mökkiin saatiin selkeää, helposti siivottavaa oleskelu- ja nukkumistilaa.

Huonekalut ja tekstiilit  kantavat monia muistoja.

Monet niistä on ollut aikanaan käytössä kotonamme ja siirretty jatkokäyttöön mökille. 

Yhdessä kokosimme muistojemme palapeliä.

Yksi muisti jotakin,

toiset lisäsivät ja täydensivät.

<3

Jotkut lastenlapsista oli toivoneet isämme keräämiä viirejä edelleen näkyville

ja niillekin löytyi tila.

Niistä voi tutkia, missä pappa on aikanaan kulkenut.

Matkamuistoviirit viestivät aikansa kulttuuria! 

Onneksi meille jäi lauantai iltapäivästä pimeän tuloon saakka aikaa myös kättentöille.

Pikkusisko heitti haasteen kerätä mökin ympäristöstä värkkiä ja 

tehdä siitä jotakin kaunista.

Askartelimme järven rannassa,

syystuulen lempeässä sylissä.

Opimme siinä toisiltamme

ja iloitsimme jaetuista ideoista sekä kivasta tekemisestä.

Sauna lämpeni ja kävimme uimassakin.

Vesi oli paennut rannasta ja jouduimme kahlaamaan tosi kauas uimaan.

Joku lapsista kysyi kuvan nähtyään, 

että kuka sen veden oli varastanut! 

Lähtiessä näin  isosta ikkunasta  mökin pöydälle jääneet auringonkukat

ja lasiin peilautuvat rannan puut.

Niiden oksilla riippuvat lapsuuden kesien muistot ja tämän viikonlopun mukavat tunnelmat

sekä  aavistus tulevasta.
Syysasetelma jäi odottelemaan seuraavia mökkiläisiä.

Tähän meidän neljän tapaamiseen sattui ihanan lämmin sää.
Onnenapila piirteli syyskesän viimeisiä varjoja punaisiin hirsiin.

Remontissa ja menneenä viikonloppuna rakensimme  yhteisten muistojen tulevaisuutta mökille.

Onnea on siskot. 💛

Iltahetki merenrannassa

Erään sähäkän, työntäyteisen päivän päätteeksi kävelimme meren rantaan,

hiljakseen,

askeleemme toistemme askeliin sovittaen.

Ilta-auringon säteet leikittelivät tyynen veden pinnalla ja

maalasivat tienoon käsittämättömän hienoilla sävyillä.

Kesää oli vielä jäljellä,

mutta ilmassa leijui jo syksyn syvenevät tuoksut.

Meren rannan näkymä oli kaunis,

äärettömän tuntuinen.

Mieleeni muistui ajatus,

että kuitenkin 

"paras maailmassa mahtuu kahden käsivarren väliin".

💛

Se oli pieni
virkistävä
rauhoittava
herkistävä hetki yhdessä
- onnen tuokio.

💛

-Kaisu-

Hortensiakranssi

Miten jostakin kukasta voi olla niin paljon ja pitkään iloa?

Onko ne annettu erityisellä lämmöllä

ja se kukkaisajatus kantaa aikojen taa?

<3

Niin kuin äitienpäivän aikaan saamani valkea hortensia.

Se kasvoi ja kukoisti aikansa valkeana,

muuttui vähitellen vihreäksi 

ja nyt kesän lopussa valoisaan paikkaan siirrettyäni 

siihen tuli punaiset kukinnot.

Tänä aamuna tein hortensian kukinnoista kranssin, joka pohjaksi kiepautin  pari pajunoksaa.

Saan nauttia vielä pitkään tästä 

kevään kukkatervehdyksestä,

kesän kukkijasta,

syksyn väripilkusta.

Valkoisesta punaiseksi,

kukasta kranssiksi,

keväästä syksyyn.

Muuttumisleikki ja ajankulku.

Kukan tuojat ovat kulkeneet 

 kesässäni, ajatuksissani mukanani

ja matkaavat  nyt kanssani syksyyn.

Lauantain mukavat jatkot kaikille!

Syyskuun ensimmäinen päivä on tarjonnut ainakin  täällä auringonpaistetta.

-Kaisu-