Niin joulu taas joutuu
ja tutun joululaulun mukaan "niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen".
Joululla on kuitenkin myös nurjakin puoli.
Joulunaika ei ole kaikille ilon aikaa ja rakkauden juhlaa,
vaan monella arki jatkuu joulujuhlasta huolimatta.
Jouluna monen elämän arjen karuus korostuu entisestäänkin.
Aamukahvilla postia lueskellessani
yleisökirjoituksista aivan kuin "hyppäsi" silmiini otsikko
"Joulun tulo ahdistaa".
Siinä yksinäinen ihminen peilasi omia tuntemuksiaan lähestyvän joulun alla.
Tämä ihminen on kulkenut ajatuksissani koko päivän.
Kirjoitus oli yhden ihmisen hätähuuto ja siihen voi yhtyä tänä aikana moni muukin.
Ei ole läheisiä ihmisiä; ei sukulaisia, ei ystäviä.
Ei ole paikkaa, missä jakaa joulun iloa yhdessä toisten kanssa.
Ei ole rahaa laitella joulua itselle, ostaa jouluruokia, matkustaa sukulaisten luo.
Joulu on perinteisesti yhdessäolon ja muistamisen aikaa.
Se aiheuttaa monelle henkistä tuskaa, jopa fyysistä kipuakin.
Lääkäripäivystykseenkin tulee joulun aikaan ihmisiä,
joita yksinäisyys saartaa ja saa sydämen kipuilemaan.
Siellä on kellon ympäri joku, joka kuuntelee,
on hetken rinnalla, ottaa osaa sydämen todelliseen ja viitteelliseen kipuun.
Päivän mittaan olen ajatellut myös niitä perheitä,
joissa eletään taloudellisesti tiukasti.
Elämä on tuonut sairautta ja monenlaisia ristiriitoja.
Joulun laittaminen, jouluun liittyvä perhekeskeisyys ja yhdessäolemisen
haasteet voivat jo etukäteen pelottaa.
Joulunalusaika on usein sähäkämpää aikataulullisestikin.
Perheellisen ja yksinäisen jouluun liittyy monenlaisia tunteita ilosta stressiinkin.
Jouluun liittyvät monet rituaalit tuovat "pitäisi" -paineita.
Joulusiivous on joillekin laaja käsite kaikkien kaappien siivouksesta saunanpesuun,
Aika ja voimat eivät tunnu riittävän.
On joulukorttien postituspäivän takaraja,
joulujuhlia niin ihania kuin ne ovatkin
joskus viikollakin ilta illan jälkeen, perättäisinä viikonloppuina.
Itsenäisyyspäivään liittyy kauniita juhlia ja pysähtyminen senkin teeman ääreen on tärkeää. Kauneimmat joululaulutkin olisi ihana keretä laulaa ja ja...
Joulu tuli aikanaan yksinkertaisena, kauniina.
Vanhemmat ja pieni, avuton joulunlapsi seimen oljilla.
Siinä oli läheisyys ja lämpö, joulun ilo.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Elli Hentilän -joulurukouksen säkeet ovat tulleet tänä marraskuisena päivänä mieleeni:
Isäni,
sitä pyydän taas jouluvalojen syttyessä,
että saisin olla kutsuva jouluvalo
yltäkylläisyyden yöhön
ja lämmin liekki lähimmäisilleni...
Haastan tämän joulun alla itseni ja sinut miettimään ja huomaamaan lähellä olevan ihmisen,
jonka joulunalusaikaan ei ole syttynyt vielä yhtään tähteä, ei yhtään kynttilää.
Jonka sydän värisee kylmästä, yksinäisyydestä
tässä yltäkylläisyyden ympäröimässä maailmassa.
Pieni kädenojennus, muistaminen, kohtaaminen.
Joulukortti sille, jonka ajattelet niitä vähiten saavan,
puhelu ystävälle, joka ajan myötä on jäänyt taka-alalle.
Joulupuuro ja joululaulujen laulaminen vanhuksen kanssa.
Lämpimäisleipä tai kuivakakku on monesti tervetulleempi joulutervehdys
kuin kauneinkaan kukkakori tai koreinkaan suklaarasia.
Leipomapäivän terveinen tuo mukanaan kättesi kosketuksen,
kodin lämmön ja tuoksun ja lämpimän ajatuksen.
Kertokaapa minulle ja muillekin vinkiksi,
mitä ihanaa voisimme tehdä, jotta mahdollisimman moni saisi kokea jouluniloa ja lämpöä.
Oikea jouluilo ei ole sidoksissa rahaan eikä materiaaliin, vaan sydämen jouluun.
"Tule rakkaus ihmisrintaan, tule lahjana joulun tään."
-Kaisu-