Toiseksi viimeinen joulukalenteripostaus
ja joululomani ensimmäinen aamu.
Tänään oli erityisen ihanaa sytyttää aamun kynttilä.
Nauttia tästä hetkestä,
kiireettömyydestä,
hiljaisuudesta.
Huokaista.
Jouluiset ajatukseni kulkevat ketjussa
kuin nämä piparimuotit.
Erikokoisina,
tunteellisina, käytännönläheisinä,
jouluisina ynnäyksinä.
Ne, jotka juuri tänään nousevat mieleeni.
Tämä joulu tuli lopulta varkain häävalmisteluiden ja häiden jälkeen,
erilaisen joulunodotuksen, koronarajoitusten siivittämänä.
Eilen leivoin kuitenkin perinteisesti joulupullaa ja tämän joulun joulutervehdyksiäni,
sämpyläkransseja.
Tänään leipaisen jotain pientä ja tytöt tekevät jotain herkkuja kahvipöytään.
Leipomusten tuoksu kuuluu juhlan aattoon.
On ollut omalla tavalla helpottavaa oppia antamaan tilaa joulun tulolle.
Sille, että joulu tulee vähemmälläkin touhuamisella.
Olen ilmeisesti oppinut viimeinkin poimimaan niitä rusinoita siitä joulupullasta.
Tekemään niitä asioita, mistä tulee hyvä mieli.
Näkemään olennaisen.
Vaikkapa tuon sydänpipareiden ja valon yhteisen leikin,
valon säteilevän heijastuksen seinäpinnalla.
Joku kysäisi postaustoiveissa, mitä syömme joulun aikaan.
Riisipuuro toki on yksi perinteinen ruoka, joka meillä keitetään ainakin aattoaamuna.
Jouluaaton päivällisellä syödään perinteinen jouluateria,
johon kuuluu kinkku, laatikot, salaatti, rosolli sekä jälkiruoka.
Lasten mielestä parasta on kinkkukastike, joka tehdään kinkun paistoliemestä.
Siitä tuntee kuulema kodin joulun! <3
Kun kinkku on kaluttu,
joulunpyhien ruoaksi tehdään lohikiusaus
tai lohikeitto. johon voi laittaa myös savukalaa tai -kermaa makua antamaan.
Ja kun "jouluna saa syödä yölläkin" ja maha on koko ajan täysi,
hyvä vaihtoehto on mm. lohisalaatti.
Myös vanhanajan lihapiirakka salaatin kanssa on helppo ja hyvä suolainen.
Meillä on ollut muutamana jouluna muovikuusi,
mutta tämän joulun alla minulla alkoi tehdä mieli oikeaa kuusta.
Miehellä oli kiireitä eikä hän ehtinyt valoisan aikaan kuusimarkkinoille.
Minä otin ja kävin itse ostamassa meille kuusen ensimmäisen kerran 37 vuoteen.
Sain arvosanaksi 10+ ja toiveen, että jatkossakin hoitaisin homman.
Oli kuulema niin sievä kuusi.
Ja niinhän ne kasvatetut, verkkopusseissa myytävät kuuset ovatkin.
Kauniita kuin postikorteissa.
Oksalle pääsi myös ihana joulutervehdys, jonka sain Pieni Lintukoto -blogin Kaarulta.
Pojantytöt olivat yön seudun mummulassa.
Hetken oli sellainen entisenlainen, lapsenmielinen joulunalustunnelma.
He tekivät setiensä kanssa pipareita
ja koristelivat niitä kuorrutteella sekä ranskanpastilleilla.
Nämä minun kotipojat ovat nimittäin jo sen ikäisiä,
että ei heitä nyt oikein tämä jouluhössötys hetkauta.
Tai että he tekevät joulua jo erilailla kuin pienet.
Toinen poika yllätti isänsä sen pesemällä saunan.
Monella tapaa voi ilahduttaa ja olla tekemässä joulua
ja jakamassa hyvää mieltä.
Ja aineettomat lahjat ovat kyllä tervetulleita lahjavaihtoehtoja.
Tänään joululomalaiset tulevat kotia
ja siitä riemullisesta jälleennäkemisestä se yhdessäolo ja jouluilo sitten alkaa. 🥰
Ihanaa aatonaattoa Sinulle!
Nauttitaan jokaisesta hetkestä.
Tänä joulunakin tehdään muistojen joulua.
⭐️
Ihania ajatuksia, lämpöisiä tunnelmia ja jouluisia kuvia! Tuota joulupullaa olisi kyllä nautinnollista syödä yhden paksun siivun verran. :)
VastaaPoista