Joulu kerkesi joutua marraskuun lopulla työpaikallenikin.
Ehdimme nimittäin juuri ennen etätyömääräystä
juoda yhteiset aamukahvit pikkujoulun merkeissä.
Meillä on ihanan työporukan kanssa jo jouluperinteitäkin.
Jouluiset pöytäliinat levitetään ennen ensimmäistä adventtia pöytiin ja
jokainen tuo tonttunsa kahvihuoneen ikkunalaudalle.
Myös kerrattain joulun alla askarrellut kirjakuuset sekä käpykranssi nostetaan esille.
Seinällä olevaan pyykkipoikalankaan ripustetaan päivittäin yksi jouluinen esine.
Tai on ripustettu ennen.
Nyt varmaan joku laittaa siellä käydessään useamman kerrallaan,
kun teemme töitä kotoa käsin.
Jouluisten esineiden myötä näkyy matka jouluun
ja meistä aikuisista ne 24 päivää tuntuvat aina kuluvan niin pian.
Onneksi ehdimme viettää sen yhteisen aamuhetken nyyttäreiden merkeissä
ja kokea sen, mitä merkitsevät ihanat työkaverit, välittäminen ja yhteisen hyvän ajatteleminen.
Se on niin vahva osa työhyvinvointia.
Jäi taas kannatteleva, kiitollinen tunne tähän porukkaan kuulumisesta.
On mukava ajatella täällä etäällä,
koti-ja työarjessa
että meidän tontut pitävät siellä yhtä.
Joulu tulee kuin tuleekin meille itsekullekin tästä valitsevasta tilanteesta huolimatta.
Ja etätöissäkin olemme vain ajatuksen kantaman päässä toisistamme.
<3
Aivan mahtava jouluperinne teillä siellä! <3
VastaaPoistaEikö olekin! <3
Poista