Helmikuun helmiä

Helmikuun helmet. 

Tuo sanapari ja helmikuisten hyvien hetkien 

sekä ihanien asioiden pohtiminen sai alkunsa keltaisista tulppaaneista. 

Helmikuu  on tulppaanien aikaa.  

Helmikuussa on myös useimmiten pakkasta, 

joka mahdollistaa jääaskartelun

ja myös tulppaaneille kompostin sijaan ihanat jatkot. 

Innostuin taas kerran talviseen puuhaan: 

pakastin nuo maljakossa tiensä päähän tulleet kukkijat. 

Niistä sain ulos väriä ja kauniin jäisen kukkataulun, 

joka on kivan utuinen. 

Joskus veden lämpötila vaikuttaa jään kirkkauteen. 

Helmikuu on hohtavat hanget ja pitenevät päivät.  

Helmikuisten hetkien helmiä ovat auringon paiste 

ja kirkkaan valon tuoma häikäisy ja silmien siristys. 

Ne ovat vahva merkki valon lisääntymisestä. 

Auringon valon voima on ihmeellisen ihana; 

innostava ja voimauttava. 

Kausivalotkin voi sammuttaa ja kerätä ne varastoon odottamaan marraskuun pimeyttä. 

Helmikuussa maistuu appelsiinit, 

nuo tällä hetkellä edulliset etelän hedelmät. 

Niistä saa pirteyttä päiviin 

ja väriä arkeen. 

Tämän aamun salaattikin näytti niin kauniille, 

kun sieltä vihreiden salaattien seasta pilkisti 

auringon keltaa, appelsiinin hedelmäistä pintaa. 

Helmikuu on hiihtokuu ja nyt siihen on mahdollisuus 

lumitilanteenkin myötä. 

Houkuttelen kaveriani ostamaan myös karvapohjasukset, 

koska kaksin olisi kauniimpi hiihdellä 

 ja toisen peesissä tulisi lähdettyä ehkä useammin. 

Helmikuu on minulle jollakin tapaa 

huoleton, aikatauluton kuukausi. 

Tälle kuulle ei ole perhepiirissä synttäreitäkään. 

Kevään odotus valtaa väistämättä mielen 

ja onhan kevät, tuo uuden alku nyt jo oikeasti aika lähellä. 

Mikä sinusta on helmikuun helmihetki tai -asia?