Viikonloppu -sana tuntuu erityisesti tänä perjantaina
huokaisulle, tauolle,
irtiotolle arjesta.
Se on haaveita ja odotuksia yhteisestä ajasta,
pienten juttujen tekemisestä yhdessä,
ulkoilemisesta, liikkumisesta,
kiireettömyydestä.
Kotieteisessä kengät olivat suloisesti järjestettynä ja matto oli selvästi imuroitu.
Oli kiva tulla kotiin! <3
Pienimmäinen poika oli jo kuulema tehnyt oman osansa viikkosiivouksesta.
Toivon mukaan vähin erin itsekukin hoitaa "tonttinsa"
ja sitten voi huilata kukin omalla tavallaan.
Viime postauksessa murehdin Hortensiani kohtaloa.
Ride vinkkasi kukkien kuivaamisen.
Miten minä olin sen unohtanut?
Nyt kukinnot ovat maljakossa kuivamassa.
Niistä on iloa vielä pitkään.
Levollista viikonloppua toivon itselleni ja sinulle! <3
-Kaisu-