Vihdoinkin täällä

Vihdoinkin täällä. 

Ne on sanat, 

jotka kuvaavat tätä hetkeä

ja odotuksen täyttymystä. 

Olemme vihdoinkin ennättäneet tulla yökuntiin mökille.

On ollut koleaa säätä ja niin ohjelmallisia 

viikkoja ja viikonloppuja,

että mökillä oleminen on jäänyt minimiin. 

Kesä on edennyt täällä ja vihreys täyttänyt pihapiirin. 

Ruoho oli arvatenkin kasvanut melkoiseen mittaan 

ja vaati heti leikkaamista. 

Humalat olivat köynnöstäneet pensaan oksille ja  maata myöten, 

kun en ole ollut niitä ohjailemassa tikkaille ja telineille.

Harmi sinänsä,

mutta pääasia, että ovat kasvaneet! ;) 

~~~~~

Istutin tämän päivän 

ja lähestyvän juhannuksen iloksi 

suloisen sävyiset pelargoniat. 

Melkeinpä mökin väriset!

Jari -myrsky oli muuten kaatanut tuon

koivukujan alkupäässä olevan ovenkin. 

Sen olemme ehtineet yhtenä iltana käydä kunnostamassa.

Jospa se pysyisi siinä seuraavat kymmenen vuotta pystyssä! 

Laitoin humalaa varten patinoitunutta piikkilankaa

tyrkylle, josko se lähtisi siihen kiipeämään. 

Ja sitten tämän perjantain kohokohta oli se,

että ehdin näkemään ja kokemaan tuon 

mökin päädyssä olevan vanhan tuomen kukinnan. 

Minusta nuo valkoiset kukat mökin vadelman väristä seinää vasten on ollut 

aina kesän alun parhautta ja huikaisevaa kauneutta. 

Tässäpä tännekin muistoksi kesäillan kaunis hetki 

ja kukkaisajatus Sinulle blogini lukija. 

 

Saunoimme äsken kesän ensimmäisen vastan kera. 

Nyt ramasee suloisesti! 

Huomiseksi on luvattu kaunista säätä ja lämpöä. 

Se tuntuu juuri nyt hyvälle.

Ja ajatus siitä, että ensi viikolla on lomaa,

tuntuu vielä paremmalle. 

Voin jäädä tänne pitemmäksi aikaa;

jopa juhannukseen asti. 

🌺🌺

Viikonlopun iloa Sinulle 

ja kesän ihanuutta!