Uuden vuoden kynnyksellä

Vanhan vuoden hiet on saunottu pois,
nakit ja perunasalaatti on nautittu, 

kaupungin järjestämä ilotulitus museonrannassa ihasteltu,

 pieniä pommeja paukuteltu
ja pitkiä sädetikkuja poltettu.

Herkkupussit rapisevat omien nuorimmaisiemme ja vanhimpien lastenlastemme käsissä.

Ilmassa on juhlan tuntua. 

Lapset iloitsevat kun ei tarvitse mennä nukkumaan.

***

Uuden vuoden kynnyksellä

katse tähyää luottavaisesti tuleviin päiviin.

Hiljainen rukous on, 

että tulevakin vuosi olisi
yhteisten onnekkaiden ja iloisten päivien vuosi
niin kuin mennytkin.

Että se olisi rakkauden, terveyden ja turvallisuuden vuosi.

Että huolten päivinä muistaisimme kääntää katseemme aurinkoa ja valoa kohti ja
 varjot jäisivät näin jälkeemme.

Päivällä lastenlapset askartelivat sokeripaloista tuikkulyhtyjä.

Niitä tehdessä juttelimme hyvästä perustuksesta

ja siitä, miten erinäköisiä lyhtyjä näistä samannäköisistä sokeripaloista tulikaan.

Elämässä näkyy erilaiset näkemykset, kädenjäljet, tulkinnat.

Siitä tulee elämän rikkaus,
itsemme ja toistemme arvostaminen.

Ne ovat elämää kannattelevia ajatuksia.

Katsellessani näitä pieniä tyttösiä

iloitsin sukupolvien ketjusta,

elämän jatkumisesta,

lasten tuoreista, aidoista ajatuksista ja 

elämäniloa tuikkivista silmistä.

Lasten katseessa on luottamus elämään ja

usko tulevaisuuteen. 

Heidän elämänilonsa on vilpitön. ❤️
Heillä ei ole huolta huomisesta!

Näiden vuodenvaihteen
pienten vieraiden kanssa 

on mukava astua uuden vuoden kynnyksen yli.

***

Blogini lukija. ❤
Kiitos käynnistäsi Tauvonpaikassa kuluneen vuoden aikana.
Toivottelen uuteen vuoteesi onnellisten, lempeiden tähtien tuiketta!

Kaisu