Levin maisemissa

Joskus on hyvä lähteä omalta mukavuusalueelta pois,

sanotaan.

Tähän ajatukseen on helppoa yhtyä ainakin nyt, 

kun Levin reissu on tehty 39 varhaisnuoren kanssa. 

Niin kuin viime postauksessa arvelinkin, me aikuisetkin saimme tältä retkeltä paljon; 

yhdessäolon hyviä, iloisia hetkiä sekä

hienoja elämyksiä ja kokemuksia luonnon helmassa.  

Meillä oli iloinen, reipas ja eläväinen porukka reissun päällä! <3

Tämän ikäisten kanssa on pidettävä langat käsissä,

on varauduttava luovimaan erinäisissä tilanteissa ja pystyttävä joustamaan suunnitelmista. 

Homma hoituu, kun nuortenkin ääni pääsee kuuluviin ja heidän jutuille annetaan tilaa sekä aikaa.

On oltava toimintaa ja tekemistä

ja tietenkin aimo annos ruokapuolta! ;) 

Siinä oli haaste,  puite ja työnkuva, jota kuuden aikuisen voimin teimme ja jaoimme.:)

Heti perille päästyämme kävimme kirmailemassa Levin rinteellä 

ja katselemassa sieltä maisemia.

 Leikit ja pelit olivat mieluisia ja niitä leikittiin. 

Leikkien kautta tutustuimme toisiimme

ja moni tuntui saaneen matkalla uusia kavereitakin. :)

Lauantaiaamun Lipunryöstö karisti unihiekat tihkusateiseen metikköön. 

Mökkiläiset leikkivät keskenään omatoimisestikin

 ja erityisesti Läpsy -leikki nousi suosituksi jutuksi! :)

Automatkalla oli myös tietokilpailuja, joissa porukka oli aktiivisesti mukana 

ja lapsilla olikin tosi paljon tietoa eri aihepiireistä!

Sää oli mitä melkoinen tämän kesän säät huomioiden! 

Ajoittain vähän pientä tihkusadetta ja lämpötila toistakymmentä astetta! 

Immeljärven vesi oli kuulema raitista, mutta rohkeasti lapset pulahtelivat sinne 

ja kirmasivat sitten saunan lämpöön. 

Neljä  mökkiä eli täyttä elämää kahden yön seudun ajan!:)

Kätkä -tunturin laelle kapuaminen oli toki tämän retken haaste ja kohokohta.

Sinne kiipesivät kaikki - nuorimmaisetkin, tulevat nelosluokkalaiset.

Tsemppaamisen ja huumorin sekä yhdessäkulkemisen voima on valtava! 

Niiden voimalla jokainen jaksoi kuin jaksoikin kiivetä, askel askeleelta eteenpäin.

Silmäni lepäsivät, kun näin ihanat vanamojen keijuhameet 

siivittämässä matkaamme vaaleanpunaisina mättäinä. 

Näimme livenä  myös koulukirjoissa opetetut vaivaiskoivut ja varvut sekä käkkyrämännyt.

Ja ylhäällä koimme sen, että huipulla tuulee!

Näkymät ylhäältä olivat valtaisan avarat,

pysähdyttävät, puhuttelevat.

Mielessä soi laulu

"on kaunis synnyinmaamme,

maat, metsät, järvet sen".

Joku kapusi loppumatkan avovarpain, kun kengät hiersivät.

Laavun siintäminen alhaalla antoi sinniä viimeisillekin,

jotka kutsuivat itseään "etanoiksi".

"Hirvet" siellä olivat tehneet makkaratulet.

Varasukkia ja empatiaa löytyi tankkauksen lisäksi ja 

niin jalat saivat uutta intoa paluumatkalle.

~~~~~~~~~~~~

Lauantai-iltana oli kysyntää rakkolaastareille.

Joillakin oli oikeasti tullut pieniä rakkoja, 

mutta "valelääkäri"  elvytti laastareilla muitakin matkasta uupuneita jalkoja ja kantapäitä. 

Lumehoitoa, huomiota ja kosketusta 

matkan väsyttämille kantapäille, pienille urhoollisille! <3

Reissumme kesti perjantain puolesta päivästä sunnuntai-iltaan

ja se aika oli täynnänsä elämänmakuista talostelua,

iloa ja huumoria,

kotoisia vaateläjiä ja kenkäkasoja. 

Näppärästi he kuitenkin siivoilivat paikat ja keräilivät omat tavaransa mukaan. <3

Niin kuin  jo totesin,
kannatti jättää kotoinen mukavuusalue,
 tuttu arkirutiini hetkeksi taakse
ja  ottaa haaste  retken huoltajana vastaan. 

Saimme mieheni kanssa mukavia muistoja ja kivoja uusia nuoria tuttavuuksia.

Saimme elää todeksi sanat

"Sen, minkä annat toiselle,  tulee takaisin moninkertaisena!"
Kiitos kaikille mukanaolleille ja  myös kotijoukoille tsempistä!

,

~~Kaisu~~