Kirpputorilöytöjä

Niin kovin harvoin tulee nykyään 

piipahdettua kirppiksellä.  

Lokakuun lopussa olleella syyslomalla oli

 aikaa kierrokselle. 

Parasta oli, että bongasin sieltä muutaman 

mieluisan löydön. 

Yksi niistä oli Matti Korhosen taulu,  serigrafia 51/100,  

 joka päätyi hetimiten ostoskoriin. 

Taulu maksoi vitosen. 

Kierrätyskeskuksesta löysin kaksi uutta soivaa laulukirjaa.

 lastenlaulut ja joululaulut. 

Molemmat maksoivat 5 e eli ei ollenkaan paha hinta. 

Pattereiden lisäämisen jälkeen melodiat soivat iloisesti. 

Toki olisi vielä mukavampi pienille,

jos noissa kirjoissa kuuluisi myös laulu sanoineen.

Onneksi on kuitenkin sanat näkyvillä, että aikuinen voi sanoittaa. 

Tämä pelaamaton, lapsuudesta tuttu Kimble-peli maksoi kolme euroa. 

Tämä klassikko tuli markkinoille 1967

 ja sitä pelattiin vanhempien ja sisarusten kesken aikanaan peli jos toinenkin. 

Tulevana jouluna napsutellaan taas noppaa lasten ja lastenmielisten kanssa! 

Nuo lastenjutut olivat toki kivoja löytöjä, 

mutta tällä taululla on erityinen merkitys. 

Taiteilija Matti Korhonen oli meidän molempien 

kuviksen opettaja ja mieheni luokanvalvoja yläasteella;  

tuttu peroona lapsuuden kotipitäjästä, jossa hänen taiteilijakoti Hunninko sijaitsi. 

Matin tyyli oli tussitekniikka,

jolla hän saattoi kuvistunnillakin edistää opettajan pöydällä tekeillä olevaa työtään. 

Aluksi hänen taulunsa syntyivät pienistä ympyröistä, 

mutta myöhemmin hän vaihtoi pieniin viivoihin. 

Tämän taulun paljaat, lehdettömät puut kuvaavat talviaikaa:

puunrunkojen tummuutta lumen valkoa vasten. 

 Tämä taulu tuntuu sopivan meille niin aiheensa kuin muistojen puolesta. 

Taulu sai paikan eteisen seinältä.

Sen alla olevan lipaston päälle kerään taas 

talvimaisemaa metsineen.  

Pikkuhiljaa hahmottelen tuota maisemaa 

-niin kuin Matti aikoinaan piirteli viivoja puitten oksiin.  

Pikkuhiljaa joulua kohden. 

~~~~~~

Mikä on sinun viimeinen kirppislöytö, josta sinä iloitset?

 

 

Taas yksi jemmaus käyttöön

Tänä syksynä otin esille 

okrankeltaisen, kotikutoisen, päättelemättä jääneen kirppistelylöydön, 

jota olen lepuuttanut vuosikaupalla omissa kuominoissani. 

Olen ostanut sen 

varmaan värin ja käsityön ihannoinnin perusteella.

Tämä on löytö tyyliin 

’jonkun keskeneräinen käsityö on toisen aarre’. 

Mitähän lienee kutoja aikanaan ollut tästä tekemässä. 

Ja itseasiassa pohdin, onko tämä keltainen kude pellavaa? 

Kangas oli hetken taiteltuna tuossa korituolissa

 nuhrautuneen istuintyynyn sekä selkänojan päällä tuolimattona.

Kangas ei kuitenkaan pysynyt paikoillaan ja oli liian pitkäkin. 

Päätin ommella kankaan muotoon harvalla tikillä, 

jotta voin halutessani purkaa sen helposti.  

Tein tyynylle pussukan kaksinkerroin asetetusta kankaasta 

ja käänsin pitkiltä sivuilta reunat sisään. 

Rottinkia, nahkaa ja käsinkudottua kangasta.  

Kaikki kauniisti sulassa sovussa.

Lämpöä ja pehmeyttä istumiseeen 

sekä uudenlaista värimaailmaa syksyiseen kotiin. 

Mielenkiintoista miten eri syksyt tuntuvat eri värisinä. 

Matkan varrella on ollut keltaisen ja oranssin värisiä syksyjä

 sekä syksyjä ilman erityisiä värejä. 

Ruskean sävyt tuntuvat tänä syksynä, 

pitkästä aikaa omilta 

ja ne kuvaavat jollakin tapaa syksyn syviä tuntoja sekä luonnon värimaailmaa. 

On syksy niin ihmeellinen,
minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa
koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

Mikä on väri tai mitkä värit kuuluvat sinun syksyysi? 

 

Kerrallinen kirppislöytö

Lokakuu.

Aamut ovat kylmenneet. 

On aika etsiä pipoja, hanskoja 

ja lämpimiä vaatteita kaikkinensa. 

Löysin kaapista ilokseni juuri tähän vaiheeseen sopivat 

 kerralliset kirppislöydöt, uudet kynsikkäät. 

Ostin ne helmikuussa Tampereen Fidasta 

ja hintalappukin oli vielä paikallaan.   

Viisi euroa.

Halvat olivat käsitöiksi. 

Tällaiset sormen päät vapaaksi jättävät hanskat ovat hyvät autoilussa.  

Tykkään.  

Nämä on neulottu pehmoisesta langasta. 

Klassiset palmikot ovat minusta aina viehättävät. 

Näissäkin. 

Tässäpä vielä tarkemmat kuvat, 

jos jollakin alkoi neulomissormet vipattamaan 

niin voi saa silmämääräistä vinkkiä. 

Resorissa näyttää olevan 48 aloitussilmukkaa. 

Nykyään minun tulee käytyä tosi harvoin kirppiksillä, 

kun ajatuksena on välttää turhaa ostamista ja 

vähentää kierrättämällä tuota omaakin tavaramäärää. 

Tavarapaljouden äärellä voi joskus homma lähteä lapasesta 

-tai kynsikkäästä.  

Fidassa minulla oli mukana kuitenkin maltillisuutta.

Vai nämä 

-tarpeeseen.

Olin silloin tyttöjeni kanssa reissussa 

ja niihin reissuihin kuuluu useimmiten löytöjen tekeminen yhdessä.

Yhdessä shoppaillessa on hyvä, 

kun on makutuomareita ja myös hoksauttajia,  

muun muassa tyyliin tarvitsetko sinä tuota 

tai että  eikö sinulla ole jo kotona melkein samanlainen. 

❤

Nämä sormettomat ovat lämmin muisto reissusta. 

Ja muistuipa aiheen äärellä mieleen kerrallinen päivitys 

lapsenlapselleni neulomista kynsikkäistä, klik. 

❤

Käytätkö sinä kynsikkäitä eli räpikkäitä

tai millä sanalla näitä sormettomia teilläpäin kutsutaankaan? 

Miten sinun kirppistelyt?

Jos käyt, niin etsit jotain tiettyä tuotetta 

tai katselet vaan, josko jotain kivaa löytyy?