Lauantaina vietimme mökkikauden päättäjäisiä mökillä.
Toki oletan, että meidän mökkikausi jatkuu tänä syksynä pitkälle syksyyn,
kun meillä on nyt enemmän vapaata.
Leppoisassa lauantaipäivän tunnelmassa tuli kierreltyä pihapiirissä
ja katseltua menneeseen kesään sekä kesällä tehtyihin juttuihin
-ja toki niihinkin kohtiin,
joita ei vielä(kään) suunnitelmista huolimatta
saatu vietyä eteenpäin.
Jyhkeän mökkikuusen maata myötäilevien oksien alla
on ollut piilossa kaivo,
jonka päälle mieheni on laittanut kolmekymmentävuotta sitten sementtikannen ja kiven.
Lapsemme hukkumiskuolema oli jättänyt jälkensä.
Emme halunneet silloin käyttää sellaista kaivoa,
josta vettä olisi nostettu sankolla
tai että olisi ollut vaara lasten mennä sinne lorkkimaan.
Aika on hoitanut ja hoitaa.
Elämä menee eteenpäin;
ajatus kaivon esille ottamisesta tuli puheeksi.
Jossain vaiheessa laitoin ilmoituksen Facebookin kirppikselle:
ostetaan käsikäyttöinen kaivonpumppu.
Sain yhden vastauksen ja ostin pumpun kuin "sian säkissä";
toimii tai ei,
käyttöön tai koristeeksi.
Meni kesä, tuli toinen ja liekö tämä jo kolmaskin.
Kesäkuussa tartuimme toimeen.
Olimme vaalineet vuosikymmenet noita liehuhelmaisen kuusen ikiaikaisia oksia.
Nyt jouduimme sahaamaan niistä pari kolme pois,
että kaivo pumppuineen pääsisi näkyviin.
Pumpun asentaminen sujui mutkattomasti ja mikä parasta;
pumppu toimii.
Vesi nousee, kun hetken pumppaa.
Käsikäyttöiseen pumppuun liittyy itselläni vahva lapsuuden muisto.
Haimme naapurista juomaveden kotiimme.
Monet, monet kerrat olen siellä pumpannut vettä ja kantanut kotiin.
Nyt saan verestää lapsuusmuistoja ja nostaa kaivosta kasteluvettä kukille.
Ja kyllä lapsenlapsetkin ovat mielissään moisesta laitteesta,
jolla saa vettä tulemaan maan sisästä.
Kyllähän tämä Vammalan konepaja Oy n pumppu oikeastaan
kuuluukin tänne!
Juuri tuollaisena vanhan näköisenä kuin se nyt onkin.
Tässäpä tämä yksi menneen kesän ilo mökin pihapiiristä.
Kolmekymmentä kesää takana
ja monenmoista askaretta on yhdessä tehty.
Monta suunnitelmaa, haavetta sekä toivetta on vielä on olemassa.
Aika näyttää mikä toteutuu ja mikä on toteuttamisen arvoista!
Huomenna onkin sitten jo syksyinne kuukausi!
Syyskuun kauneutta ja iloa Sinulle!
Hienoa! Minäkin muistan lapsuuden pumppukaivon isoäidin luona. Talvipakkasessa nuolasin pumppua ja mitäs tapahtui. Kyllä säikähdin kun kieli ensin tarttui kiinni. Toinenkin muisto on samoilta ajoilta. Hyppäsin lumihankeen jostakin matalalta katolta, ja saappaat jäivät sinne. Aikuisten piti tulla kaivamaan ne esiin. - Viihtykää vielä kuusen suhinassa!
VastaaPoistaIhania muistoja kirposi sinulta mummun pumppukaivon myötä. <3
PoistaKyllä me viihdytäänkin. Kuusia on kaksi ja niiden korkeus sekä valtaisat oksat kyllä varjostavat pihaa, että saattaa olla jonakin päivänä saha niiden juurella. Jälkikasvu nyt on vähän toppuutellu tekemästä hutiloituja päätöksiä.
Nostalgista . Saada ottaa käyttöön,nyt kun sille on aika valmis. Mitä kaikkea siltä pumpatessaan nostaa. Mitä muistoja nouseekaan mieleen. Arvokkaita tuollaiset vanhat aarteet.
VastaaPoista-Irmama
Irmama, tämä pumppu on kyllä sellainen muistojen juttu ja hienoa, että tuon löysin, yhdenlaisen aarteen, esineen, jolla on tarttumapintaa omaan historiaani ja se on sopii myös mökin pihapiirin henkeen.
PoistaLapsuus. Se oli niin erilainen monella tapaa mm. veden suhteen.
Ihanaa alkanutta syyskuuta sinulle ♡ ♡
VastaaPoistaSamoin sinulle Suvi. <3 Värikästä ja levollista.
PoistaOnpa nostalginen pumppu! Minua kiinnostaa, että miksi teillä haettiin lapsena juomavesi naapurista? Oliko siellä paremman makuinen vesi vai oliko oma vesi jotenkin viallista?
VastaaPoistaHyvä kysymys, johon mielelläni vastaan.
PoistaKotikaivon vesi oli ruosteista. Siksi haimme juomaveden naapurista. Talvella sulatimme veden lumesta. Pyykit pestiin pulsaattorikoneella ja kävimme avannolla viruttamassa pyykit. Kesällä toki helpompaa. Oli se hommaa ja työmaa äidillä sekä meillä pikkuapureilla. Taisi olla 1970 luvun jälkeen, kun vesijohtovesi saatiin ja päästiin ottamaan omasta hanasta ruokavesi.
Kivannäköinen pumppu, ja ihanaa että vielä toimiikin.
VastaaPoistaEikö olekin mukavan näköinen tuossa uudessa paikassaan ja silmäkin on tottunut siihen näkymään niin kuin aina olisi ollut!
PoistaOn kyllä hieno pumppu ja sopii tuohon teidän mökki miljööseen. Meillä ei ollut kotona pumppua kaivossa vaan ämpäreillä nostettiin vesi kaivosta. Kaivot olivatkin aika matalia ja vesi tahtoi loppua kuivana kesänä. Talvella saunavesi ja lehmille juottovesi sulatettiin lumesta. Silloin lumi oli vielä maalla puhdasta. Kylläpä heräsi pumpusta nostalgisia muistoja. Tunnelmallisia ja rentouttavia mökkipäiviä syksyyn teille.
VastaaPoistaYllä olevan kirjoitteli Paula, kuten varmaan arvasitkin. 😊
PoistaOi, kiitos ihanasta muistelosta.
PoistaNäitä kirjoittaessa aina miettiin, että saavuttaako kaikupohjaa, mutta nyt oli sellainen esine, että muistot nousivat pintaan ja se on aina parasta! <3
Kirjoitinkin tuossa edellä, että meilläkin sulatettiin lumesta vettä ja lähellä ollut järvi oli pyykkien virutuspaikka sekä kesällä että talvelle siihen asti, että saimme johtoveden.