7. elokuuta 2026

Mehustushommia



Marjasouvi 
kääntyi tänä vuonna yllättävän aikaisin 
punaherukkapensaisiin. 
Päälyoksat odottivat punaisenaan poimijoita, 
mutta sää ei ollut oikein puolellamme. 
Kipaisimme kuitenkin tänään sateiden välillä pensaisiin
ja pääsimme mehustamisen makuun. 




Vanha palvelija, 
90 -luvulla hankittu 
teräksinen Hackmannin mehustin ei sovi induktioliedelle, 
mutta se toimii upeasti tuolla keittolevyllä.  

Ja tuo mehu;
se maistuu niin hyvälle. 

~~

Laitoin punaherukoiden sekaan pikkuisen mustikkaa,
joka särkee kirpakkuutta. 
Kauniin punainen mehu tuntuu maistuvan meillä kaikenikäisille. 
Kesän ristiäistarjoilussakin oli pelkästään kotoista punaherukkamehua tarjolla. 

Ruukaatko sinä mehustaa marjoja? 

~~

Mehustaessa tuli mieleen lapsuuskodin marjapuskat. 
Soitin äidille.

Hän oli samoissa puuhissa siellä kotona. 
"Kaksi maijaa on pöhisemässä" eli mehua piisaa 
taas tulevana talvenakin kylässä kävijöille 
ja saattapa mehupullo löytyä tuliaistenkin joukosta. 
Mummun mehu ei ole tehty pelkästä punaherukasta,
vaan siinä hyppysellinen mansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa 
sekä aimo annos rakkautta. 




Marjapuskat ja mehustaminen on siis elokuinen perinne, 
 joka tuo eittämättä aina aavistuksen syksyn tuntua mukanaan. 
 
Laitoin päivällä kynttilän palamaan ja tulet takkaan.  
Otin keväällä kesken jääneen sukankutimen esiin,
joka tyttären mielestä on vahva syksyn merkki. 

Kaivauduin sohvan nurkkaan. 
Ei se hullummalle tuntunut.
Oikeastaan aika ihanaa! 

~~

Mehustinlaatikon kyljessä lukee sanat,
jotka sykähdyttävät minua joka syksy: 

Päivän kultaamissa puutarjoissa tuuli torkkuu vehmailla lehvillä,
aurinko venyttelee varjoja vasten,
kesä hiljalleen kypsyy. 

Nyt ei näy aurinkoa eikä varjoja, 
mutta kesä kypsyy. 
Sen on aika kypsyä 
ja se on yhtäaikaa ihanaa ja haikeaa. 

Vaikka kyllä minä uskon ja toivon, 
että ei tämä kesä vielä kypsä ole;
eiköhän me vielä kesäisiä aurinkopäiviäkin saada! 




12 kommenttia:

  1. Ihana ja tunnelmallinen postaus. Aiemmin tein usein mehua, mutta viime aikoina on jäänyt mehun tekeminen. Poimin yleensä marjat puskasta pakkaseen ja talvella niitä napostelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! <3 Minulla mehustamiseen liittyy paljon lapsuusmuistoja marjanpoiminnasta kuuman mehun pullotukseen. Se on sellainen syksyinen juttu, joka on painunut syvälle tuoksu-ja makumuistoon sekä yhteiseen tekemiseen.

      Poista
  2. Sam "vaiva" ja konsti näkyy olevan monella tuon lieden yhteensopivuuden suhteen. Minulla myös.
    Minäkin soitin äidille ensimmäisen maijallisen pöhistessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mehustin pitkään mökillä, jossa mehustimeen sopiva hella.
      Viime kesänä päätin, että helpompi tehdä tuo homma täällä pakastimien äärellä. Irtolevy on niin kätevä, että poutapäivänä voi mehustella pihassakin.

      Niin kuin Kannelille jo kirjoitinkin, mehustuksessa tuli mieleen äiti ja lapsuuden marjasouvit. Ihana oli kuulla, että vielä sielläkin jaksetaan "maijalla" keittää makoisaa mehua. Äidit<3

      Poista
  3. Kyllä pitäisi täälläkin aloittaa mehustussouvi. :D Tuo on hauska sana! Itsekin käytän sitä. Raparperista ja sitruunasta keittelin mehua alkukesästä. Nyt pitäisi alkaa juurikin viinimarjoja mehustelemaan maijalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on näitä sanoja! Suusta suuhun kulkeneet ja tiettyihin tilanteisiin juurtuneet. Ja souvihan tämä marjastus on kaikkinensa. Piti oikein kurkata vielä, mitä tuo sana tarkoittaa.
      Se on "vanha suomen kielen sana, joka tarkoittaa raskasta työtä, urakkaa tai vaativaa puuhaa". Ehkä marjastus ei nyt ihan vaativaa ole, mutta se prosessi metsästä pakastimeen toki on omanlainen souvi.
      Raparperi-sitruuna -mehu kuulostaa mielenkiintoselta. En ole tainnut sellaista maistaa!

      Ja sitten vielä sinulle työniloa ja mukavia ideoita sekä oivalluksia koulutyön oheen! Jään niitä kuulostelemaan. Joku pehmo taisi jo auton etupenkillä istua!

      Poista
    2. Hih, sen pehmon olen tehnyt jo vuosi sitten. Se kävi vain kotona kesällä huoltokeikalla. :D

      Poista
    3. Ihana, että huolto pelaa pehmollakin! ;)

      Poista
  4. Olet ihanasti päässyt tulevan syksyn tunnelmaan.
    Meillä oli ennen viljelypalsta ja siellä oli muun muassa viinimarjapensaita. Tuolloin mehustimme Mehumaijalla sekä puna- että mustaviinimarjamehuja. Mehut pakastimme, niin ei pitänyt laittaa mitään säillöntäainetta. Mehuja riitti yleensä jonnekin jouluun saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tämä on sitä perinteistä syksyä ja sen tuomaa tunnelmaa.
      Pakastaminen on kyllä kätevää eikä meillä kyllä kellaria olekaan niin kuin lapsuuden kodissa on.

      Poista
  5. Ihana postaus. Pitäisikin aloittaa mehustus 🥰

    VastaaPoista