Tutut joululaulun sanat "Kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi" ovat tänä jouluna käyneet toteen. Tätä joulua on varjostanut läheisen serkun poismeno. Ajatukset ovat kulkeneet kipeiden "miksi"- kysymysten äärilaidoilta laulun ”Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen" sanoihin.
Suruviesti tuntuu aina epätodelliselta, kuin huonolta unelta tai väärinkäsitykseltä. Niin kävi itsellenikin tämän suruviestin kanssa. Melkeinpä siihen hetkeen asti, kunnes posti toi joulukortin. Jouluisen tervehdyksen, jossa toivottajana oli kahden sijasta yksi nimi. Piti oikein pysähtyä kortin äärelle ja kivun kautta oivaltaa ja uskoa, että serkkua ei enää ole toivottelemassa hyviä jouluja, hyviä jatkoja.
Viimeisin tapaamisen lämmin muisto on elokuun 12. päivältä, jolloin hän oli vaimonsa kanssa mökillämme kylässä. Tunnen vieläkin sen nallemaisen halauksen, johon vierailu päättyi. Kuulen korvissani elämäniloiset sanat "Käykäähän", näen ystävällisen katseen ja kädenheilautuksen autoon menijältä. Ne ovat minun viimeiset, kauniit, lämpimät muistot serkustani. Jos olisin tiennyt sen viimeiseksi hyvästiksi, olisin puristanut kättä pitempään...<3
Laulamme Toivioretkellä -laulussa miespolvien vaipuvan unholaan.
Se on elämän laki, että vanhat väistyvät ja uudet sukupolvet tulevat sijaan
Se on elämän laki, että vanhat väistyvät ja uudet sukupolvet tulevat sijaan
Vaan katso,
kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.
Uuno Kailas
Edesmenneet rakkaat ihmiset kulkevat muistoissa kanssamme joulusta jouluun
ja kyynelten lävitse loistavat onnellisten päivien kauniit muistot.
<3 <3 <3
Kaisu, voimia! Otan osaa! -Ride-
VastaaPoistaKiitos! <3
Poista