Jouluvauvan muistelua (16.12.)

Tänään palaan muistoissani 19 vuoden takaiseen joulukalenteriin, sen aamuhämärään. Silloin meille syntyi pieni tyttövauva. Se oli huikea aamuhetki;  se oli erilaisen joulunodotuksen, jouluvauvan odottamisen täyttymys. Iskän kanssa joimme joulutorttukahvit siellä salissa ja iloitsimme pienestä tytöstä, jota isosisko ja velipojat odottivat kotona. <3

16. päivä oli myös sen vuotisen joulupostin jättöpäivä. Olin jättänyt kortteihin tilan vauvalle, jos hän ehtisi syntyä ennen postin lähettämistä, Synnytyksen jälkeisessä euforisessa tilassa kirjoitin nimien perään "ja 16.12. syntynyt tyttövauva".  Synnärillä oli ihanan jouluista ja "seimikätkyessään" -laulu soi mielessäni.  Pienen paripäiväisen tonttutyttösen kanssa kotiuduimme ja kävimme joulunviettoon, <3

Vuodet ovat vierineet, joulut ovat seuranneet toisiaan. On ollut kasvamisen iloa ja kasvun kipua niin äidillä kuin lapsillakin. Yhdessä olemme hioneet toisiamme ja todenneet olevamme täällä toisiamme varten, toistemme ilona ja tukena. 

============================

Tämän vuotisen syntymäpäivänsä  aattona tytär tuli kotia joulun viettoon piparkakkutalon kanssa.   Ihana lahja, ihana ajatus; tulijainen kodin jouluun. <3 Piparkakkukodiksi sen nimesin, sillä löysin siitä jotain kodinomaisuutta, sanattomia viestejä. Ledituikut tuikkivat ikkunoista kuin valoina kotia palaaville. Siinä on ovi auki lasten tulla ja mennä. Ja syötävääkin yllin kyllin.

<3 <3 <3 <3 <3

Sydämessä läikähtää ilo siitä,
 miten paljon lapset tuovat iloa elämäämme. 

On tavallista arkea,  tuiskettakin,
 ja välillä taas juhlaa. 

Hyviä hetkiä, ihania muistoja,
muistoja, jotka aika kultaa. 

Ne ovat kuin valoja pimeään, tähtiä taivaalle, helmiä muistojen nauhaan. <3

Tällaisissa äidillisissä tuntemisissa tänä aamuna.
<3 Onnea Ada! <3