Jo joutui armas aika

En aio ottaa tässä kantaa viime päivien puheenaiheeseen, Suvivirteen,

joka mielestäni kyllä kuuluu eittämättä kevääseen. 

Sen sijaan laitan teille terkut mökiltä, 

jonne kesä on joutunut sitten viime käynnin. 

Tuomi kukkii ja linnut laulaa,

on lämmintä ja vihreys on vallannut pihapiirin. 

Tulimme tänne "viettämään luppoaikaa"; 

juhlistamaan sitä,

että miehelläni oli tänään viimeinen työpäivä 

ja pitkä työrupeama oli sitten siinä.

Jo joutui armas aika. 

Alkaa erilainen elämän jakso hänellä 

ja minulla siinä rinnalla. 

Mille sitä aletaan 

ja mitä tehtäisiin?

~~~~

Mökillä on kyllä monenlaista kapistelua ja kohentamista 

sekä aina löytyy myös puusavottaa. 

Tehdään sitä mikä milloinkin huvittaa ja innostaa

tai ollaan tekemättä.

Nautitaan tästä hetkestä! 

Tänään kylvin pikkuisen maissia kesäpäivien kestäväksi vihreydeksi 

ja salaattia mökkipäivien varalle. 

Humalat olivat intoutuneet kasvamaan omille teilleen 

ja niitä piti ohjailla oikeille uomilleen. 

Tämä onkin ensimmäinen yömökkeily tälle kaudelle. 

Tästä lähtee kesä,

jossa meillä on enemmän vapaata kuin koskaan. 

Tämä tuntuu ilolle, vapaudelle 

ja oikeastaan myös sille, 

että onko tämä tottakaan. 

Jokaisessa päivässä asuu 

elämän suuri onni. 

Jokaisessa päivässä on aina jotakin hyvää,  

joissakin päivissä tuplasti onnea ja iloa. 

Näihin vanhan tyynyliinan ajatuksiin on 

levollista ja turvaisaa päättää tämäkin päivä.

💛

Huomenna monessa kodissa juhlitaan koulun loppumista

ja ammattiin valmistumista. 

Onnea ja iloa!