Tänä viikonloppuna teimme pienen lomasen
sisä-Suomeen ja saimme nauttia siellä melkeinpä kesäpäivistä.
Vihreän värin lukuisat sävyt olivat kuin Tikkurilan värikartasta.
Hentoa vihreää, koivunlehden vihreyttä, kuusen syvää vihreää
kuin laveerattuna toistensa lomissa.
Aurinko helli,
koivun lehdet olivat jo täydessä mitassaan
ja muun muassa tuomi sekä
norjanangervo kukkivat jo.
Tulppaanit, narsissit ja monet maanpeitekasvit ilahduttivat kulkijaa.
Lemmikki on yksi lempikukistani kauneuden,
mutta myös nimensä takia.
Älä unohda minua,
forgetmenot,
vergissmein nicht,
förgätmigej.
Kukkien täyteläisistä väreistä
muistin tämän ihanan runon:
Taivas on tullut
sinisemmäksi
pilvet valkoisiksi kuin
kesäyöt
takana talven hämärä
keväällä käsissään
kesän paletti
silmissäsi meri
ja aaltojen pauhu
voin kuulla hiekan
huokaisu
kun sitä silität
-Jessica Aulakoski
Niin paljon kaunista kaikkialla.
Hengästyttävän kaunista.
Niin kuin kaikki olisi suurta ihmettä.
Ja niinhän se tavallaan onkin.
Ihmehän se aina on,
että valo voittaa pimeyden,
kesä talven synkkyyden
ja lehtivihreä täyttää kolkon maiseman.
Voikukkakin on ihmeen kaunis.
Pieni käsi poimi niistä kimpun papalle.
Elämää voi katsoa kahdella tavalla:
uskoa, että ihmeitä ei tapahdu tai
uskoa, että jokainen asia on ihme.
-Albert Einstein-
Uusi elämä on aina suuri ihme ja ilo.
Pieni toukokuinen yllätti meidät pari viikkoa etuajassa
ja me kaikki olemme onnessamme hänestä.
Kirjoitin miniälle:
Niin kaunis.
Juuri tullut.
Ei matkan pölystä vielä mitään tiedä!
Sinä samana päivänä tuli myös yo-tulokset,
joissa oli vanhimman lapsenlapsemme
ja poikamme tyttöystävän nimet.
Olipa siinä toukokuisessa tiistaissa
onnea ja iloa kerrakseen.
Ja kiitollisuutta!
💓💓💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti