Joulumuistoja (9.12.)

Eilen minulla oli valtaisa kasa puhdasta pyykkiä taiteltavana lasten kanssa. Siinä vaatteita kaappeihin laitellessa innostuin joulusiivoamaan kodinhoitohuonetta. Jotenkin oli niin hyvä fiilis tuohuta ja järjestellä paikkoja. :)

Kaikenmoista tavaraa sitä olikin kertynyt kaappeihin; pieneksi käyneitä vaatteita, parittomia sukkia, korjausta odottavia housuja, kesävaatteitakin. Kierrätyspussiin joutivat joutilaat, ehjät jutut ja osa siirtyi vaatehuoneeseen menevään kasaan. Tuli huikean siistiä  pienessä ajassa. Aivan hykerryttävä olo...

Yhdestä kaapista löysin nuorena morsiamena tekemäni käsipyyhkeet. Oikein pysähdyin näitä lähemmin tutkimaan. Niihin liittyy paljon lämpimiä muistoja, tekemisen iloa ja rakkautta. <3 <3

Muistan, kuinka kotipitäjän Osuuskaupasta ostin punaruutuista,  siniruutuista ja  ruskearuutuista vohvelikangasta kutakin kahden käsipyyhkeen verran. Virkkasin molempiin päihin pitsit ja ompelin myös nimikirjaimeni niihin.

Silloin yli kolmekymmentä vuotta sitten tämä lienee ollut tavallista puuhaa nuorilla tytöillä. Tuleviin päiviin tehtiin ns. kapioita. Tänään ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleeni alkaa tällaiseen puuhasteluun pyyhkeiden kanssa. :)

Ajatuksissani kuljin omaan lapsuuden kotiini ja  kodin joulutouhuihin. Käsityöt ja kaikenlainen käsillä tekeminen olivat olennainen osa joululahjoja ja joulun valmisteluja. Isä valmisti puutöitä ja häneltä onnistui kyllä monenlaiset muutkin askareet. Äiti kutoi ja virkkasi -silloin ja  vielä edelleenkin.  <3

Mieleeni nousee monet käyttövaatteet ja jouluiset lahjatkin, joita äiti lapsuudessani  (nykysanan mukaan) tuunasi. Usein hän ompeli meille tytöille vaatteita isommista vaatteista tai joskus käänsi vaatteen nurjan puolen käyttöön, kun kangas oli nypyttömämäpää ja kauniinpaa siltä puolen.  Tai sitten muilla pienillä kekseliäillä ideoilla uudisti vanhoja vaatteita.

Isäni oli myös hoksaavainen ja humoristinen lahjanlaittaja. Hän saattoi paketoida (nykymittapuun mukaan) ns.kierrätyslahjoja. Yksi sellainen on mieheni neljännellä luokalla tekemä puurasia, jonka sain kerrattain rakkaana joululahjayllätyksenä meille molemmille. Isäni oli ottanut tämän rasian talteen mieheni kotoa ja maalannut valkeaksi. Pohjassa näkyy neljäsluokkalaisen pojan nimikirjoitus ja vihreä väri muistona alkuperäisestä puukäsityöstä, josta tuli sitten monella tapaa mieluinen korurasia.

Pienistä omatekoisista lahjoista, 

niiden tekemisestä ja saamisesta tuli joulumieli. 

Niin hyvä, lämmin ja hellä.

Tällaisiin muisteloihin päätyi kodinhoitohuoneen kohennus.

Jouluvärssyä mukaillen:

Lapsen lailla jouluun kuljen, 

touhuissani silmät suljen.

Muistan jouluni entisen

-arvaat, ett´ kaihoten hymyilen.

Kaisu