Niin kului syyskuu,
joka toi meille syksyiset tunnelmat ja kullankeltaiset maisemat.
Jätimme jäähyväiset kesälle ja sen kauneudelle.
Jäimme uskomaan ja toivomaan,
että siemenissä ja mustan mullan suojissa on uuden kesän kauneus ja kukoistus.
Syksyisissä tunnelmissa sekä äiti-ihmisen haikean onnellisissa aatoksissa, herkällä mielellä
pyöräilin äsken pitkin meren rantoja ja hiljaisia teitä,
tutuilla, voimauttavilla lenkkipoluillani ja luonnon hoivassa.
Horisonttiin laskeutuva aurinko kultasi tienoota
ja korosti puiden kaunista keltaa.
Yksinäinen haapa seisoi keltaisessa havisevassa syysmekossaan
tuunenä ja uljaana.
Pysähdyin sen kohdalle.
Katsoin puuta ja mietin,
että lopulta senkin on luovuttava lehdistään.
Nekin lentävät lopulta kukin omille teilleen.
Puun on päästettävä
irti lehdistään.
Emo poikasensa saattaa
lentämään.
Niityn kukistansa
luovuttava on.
Peittyy jäiden alle
meri kahleeton.
Joka hetki jostain
joudun luopumaan,
jotta uusi voima
pääsee virtaamaan.
-A-M Kaskinen-
Haavan viesti tuntui sopivan tänään äitiyden tunnelmiin
ja iltapäivän viestin herättämiin ajatuksiin.
Yksi muuttokuorma, toiseksi viimeinen, lähtee piakkoin kohden uutta elämävaihetta.
Sinä päivänä,
kun lapsesi on lähdössä,
kun pesän risukasan runa vähän huojahtelee,
sen siinä tepastellessa ja oikoessa lentimiään,
katso ettet sano:
jää kotiin, et sinä vielä osaa mitään.
Sinä päivänä muista -
lähdön ja rohkaisun hetki,
hetki, joka ei toistu.
-Veikko Polameri-
Kaskisen "Heillä on edessä elämä" -runokokoelmasta
olen joskus kirjoittanut ylös tämän runon.
Näin sen kuuluu mennä,
sanovat vanhat.
Sellainen on maailman meno.
Lapset lähtevät ja valokuvat jäävät.
Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa,
että synnytys jatkuu,
poltot ja äitien parkaisut,
kun lapset lähtevät maailmalle
repuissaan unelmat,
äitien ohuet eväät.
-A-M Kaskinen-
Näihin ajatuksiin tänään.
Päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus siitä,
että työpaikka on löytynyt heti ammattiin valmistumisen jälkeen
ja että elämä kantaa.
Kaikella on aikansa tämän taivaan alla!
❤
