6. lokakuuta 2015

Kuistin syksy

Ensimmäinen pakkasyö vei viimeiset kesäkukat.
Tässä meidän kuistin syysasu! :) 


Mökin metsästä männynkäkkäröitä
ja 
jäkälää.
pihapuusta pieniä marjaomenia,
kesäinen hopeaputous.
Niistä on syysasetelmani tehty.




Betonissa kovetettuun liinalyhtyyn 
suihkautin valkoisen pinnan ja 
ledvalot sisään.
Huoleton kuistivalo pimeneviin iltoihin. :)


Ulko-oveen ripustin betonisen liinan, 
kun edellinen ovikoriste alkoi tuntua liian kesäiseltä.


Näillä mennään syksyä eteenpäin! :)
Pieniä juttuja
joista tulee hyvä mieli!

Pakkasaamun ilon kohtaa auton ikkunoita rapatessa.
Että tällaistako se olikin? 

-Kaisu-

Jk. Vuosi sitten oli paljon pihlajanmarjoja ja silloin inspiraatiot olivat erilaiset!
Jos kiinnostaa kurkata, postaus löytyy täältä, kli

3. lokakuuta 2015

Syystunnelmissa

Välillä elämä etenee kiivasta tahtia ja tapahtuu paljon asioita.
Kotona on tulemisia ja lähtemisiä,
aikatauluja ja monta muistettavaa.
Kalenteri on töissä täynnä.
Työpäivät täyttyvät kohtaamisista, 
elämän iloista ja haasteista.
Viikonloput kiitävät ohi 
ja tuntuu että aina on perjantai! :)


Silloin täytyy "painaa jarrua" ja pysähtyä;
ottaa aikaa itselle ja omille ajatuksille.
Katsella ja kuunnella.
Antaa luonnon puhutella omalla kauneudellaan,
pysähtyä muisteluiden äärelle.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Viime viikolla ajelin pelargonioitteni kanssa Tauvonpaikkaan.
Tuvassa ja pihapiirissä herkistelin menneen kesän muistoja,
tunnelmia, iloja, 
ohikiitäneitä hetkiä.
Kesä oli sateinen,
 mutta se oli kesä, joka jäi mieleen siinä puitteessa.


Oli paljon hyviä hetkiä, yhdessäoloa ja yhdessätekemistä.
Kiireettömiä saunailtoja ja rauhaa.


Pihapiirissä kulkiessani iloitsin tämän kesän betoniaskarteluista.
Vielä äitini antama kukkanen kukki valamassani astiassa, ilahdutti. 
Sinnitteli ja sinnitteli punaisine kukkineen vähällä hoidolla.


Samoin kuin toukokuiset orvokit koivukujan alkupäässä
 lehdettömien koivujen katveessa.
Uskollisia kukkijoita, väripilkkuja.




Metsästä keräsin luonnonmateriaalia tyhjäksi jääneitä kukka-astioita varten.
Siellä oli puolukoita ja auton perässä  poimuri,
mutta päätin tyytyä ihastelemaan puolukoiden punaa ja määrää sekä maistelemaan niitä.

Muistutin itselleni, että aina ei tarvitse olla tuottoisa, ahkera.
Siinä on läksyä, jota saa opetella.
Armollisuutta itseä kohtaan. <3

Omien rajojen tunteminen,
oman rajallisuuden tunnustaminen.
Siinä toinen läksy, jota myös pitää opetella ja mieleen palauttaa.

Pari tuntia kuljeskelin tutussa, rakkaassa paikassamme.
Näin ympärilläni paljon tehtyä työtä, tekemätöntäkin.
Uusi kesä antaa tilaa ja aikaa uusille suunnitelmille! <3


Tuuleentunut viljapelto oli kaunista katseltavaa.
Kesä on kypsä, syksy on tullut.
Tuli  hyvä ja levollinen olo.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Syksyn pimenevät illat ja kynttilätunnelma luovat
ihanat puitteet pysähtymiselle ja hitaalle elämälle.
Pitää muistaakin,
että kalenterissa kuuluu olla koti-iltojakin ja kiireettömiä viikonlopun aamuja.

Kuusipäiväinen työviikko takana.
Onneksi se ei ole tavallista!
Huomenna katselen varpaita sängyssä pitkään ja käpreennyn peitonkulmaan.


Leppoisaa lauantaita!

Kaisu