Kesän arkisiin juhlahetkiin minusta kuuluu eittämättä mattojen pesu
mäntysuovalla ja juuriharjalla.
Suovan tuoksumaailmaan ja värien kirkastumiseen
liittyy paljon lapsuusmuistoja.
"Ennen vanhaan" kasasimme talven aikana likaantuneet matot
sekä lattioilla käytössä olleet kesämatot autoon
ja veimme ne mökille pestäviksi.
Niitä nakattiin pienissä erissä järveen likoamaan
ja hinkattiin rannalla puulavitsan päällä
raita raidalta edeten,
puolelta ja toiselta.
Ja maton reuna piti muistaa harjata hyvin.
Mattojen virutus eli huuhtelu oli aina oma hommansa,
ehkä raskain.
Märkiä mattoja ripustettiin sitten naruille ja telineille.
Vettä valuvia mattoja tuntui olevan jokapaikassa,
sillä silloinhan matot oli pääasiassa näitä räsymattoja
ja niitä oli vaihtomatoiksi astikin.
Raitaise matot laitettiin pitkittäin,
ettei mahdollinen irtoava värivesi sotkisi viereisiä raitoja.
Mattoja käänneltiin ja väänneltiin,
jotta matot kuivasivat mahdollisimman pian eivätkä alkaisi kosteudessaan haisemaan.
Välillä tuli sade ja silloin juostiin keräämään mattoja suojaan
-ja kohta taas leviteltiin kuivamaan.
Matonpesu oli osa lapsuuden kesiä
ja perinteitä.
Ne olivat yhteisen tekemisen päiviä
ja jälkikäteen mietittynä erityisen hyviä oppimisen paikkoja.
Verestimme näitä kesämuistoja mökin pihassa.
Liotimme mökin mattoja verkkopaljussa ja hankasimme ne puhtaiksi
pihalle levitetyn pressun päällä.
Pieni kesävieras oli mukana tässä "vesileikissä"
lasten juuriharjan eli pienen, lapsen kädenmyötäisen vihannesharjan kanssa.
Äitini on kutonut tuvan neljä pitkää mattoa 90-luvulla kotiimme ja
niihin liittyykin paljon tunteita.
Huomasin vieläkin tunnistavani raidoista joitakin vanhoja vaatekappaleita.
Raita raidalta edetessäni ihastelin sitä taitoa ja silmän harkitsevuutta,
millä äiti on valinnut maton kuteet loimien väliin.
Neonvihreä trikookudekin oli asettunut mukavasti sinne kangaskuteiden lomaan
js ruskeiden rytmitysrairojen väliin.
Pätkä yhtä väriä, toinen toista.
Kuin elämä.
Kirkasta, tummaa toisiinsa sulautuen.
Pesimme ensimmäisen kerran farkuista virkkaamani pyöreän maton.
Aikoinaan joku epäili, miten tämän pesu mahtaa onnistua.
Kyllä vesi toki toi siihen oman painonsa,
mutta selvisimme kahdestaan sen siirtelystä.
Trampoliini oli muuten oiva kuivatuspaikka;
pyöreä muoto säilyi hyvin sen siinä paistatellessa.
Olipa se niin nostalgista katsella pihapiirissä roikkuvia mattoja!
Ja parasta oli.
että matonpesupäivämme oli yksi heinäkuun lopun kuumimmista päivistä.
Matot kuivuivat päivässä!!!
Matonpesupäivän palkitsevuutta.
Puhtaat tuoksuvat matot.
Kirkkaat raidat rakkaan äidin kutomissa matoissa.
Näitä haluan pestä ja näistä huolehtia.
Nämä kuuluvat tänne,
tämän mökin kurkihirren alle
ja tuvan tunnelmaan.
❤
Siinä mattoja hinkatessa, polvillaan kylmässä vedessä touhutessani
ja lopulta molempien nimettömien eka nivelen hiertyessä rikki mietin,
että pesevätköhän ihmiset vielä mattojaan perinteiseen tyyliin
vai vievätkö pesulaan.
Onkohan tämäkin katoava tapa?
Jotakin kesäistä, kaunista,
monella tapaa puhdistavaa tässä mattojen pesupäivässä kuitenkin oli.
Olimme molemmat mielissämme,
että juuri tuona aurinkoisena päivänä hoksattiin toimeen tarttua.
Oletko sinä pessyt tänä kesänä mattojasi ulkona?
Onko sinulla mattojen pesumuistoja?
🌻🌻🌻
Näi
Nostalgista puuhaa! Monena kesänä on matot pesty perinteisin menoin, mutta tänä kesänä oikaisin ja pyöräytin matot itsepalvelupesulan koneissa. Kuivatus tapahtui kuitenkin perinteisesti ulkona pilviä aina välillä tähyillen, onneksi ei satanut juuri silloin ☀️
VastaaPoistaItsepalvelupesula olikin kätevä, mutta se loppui meiltä jo vuosia sitten. Harmi!
PoistaPääsit kuitenkin laidasta tunnelmaan siinä kuivatuspuuhassa. Ja puhtaissa matoissa toki!
Tiistaina tuli pestyä siskon kutomat räsymatot,juuriharjalla ja mäntysuovalla tietenkin.
VastaaPoistaMalla
Kuulostaa hyvälle, että perinnettä löytyy. Räsymattoja ja suovatn tuoksua. <3
PoistaPesen matot matonpesupaikalla hotellin rannassa perinteisellä tavalla. Mäntysuovan tilalla käytän saippuaa. Hyvin puhdistuu.
VastaaPoistaMainiota, että noita pesupaikkoja on järjestetty. Täälläkin on kaupungissa, merinäköalalla, mutta en ole siellä koskaan vielä mattojamme pesty. Enkä joskus voisi kokeilla senkin.
PoistaJuuriharjalla ja mäntysuovalla pesen äidin, anopin ja itse kutomani matot. Ilokseni myös kotoa pois muuttaneet lapset ovat lähteneet maailmalle räsymattokääröt kainalossa.
VastaaPoistaMatonpesupaikat mankeleineen ovat nykyään mukavia, selkä kiittää ja vesistöt pysyvät puhtaampina.
Suomalaista perinnettä vaalien. Ja nythän nuo räsymatotkin tuntuvat saaneet uuden tulemisen ja olevan taas jollakin tapaa muodissa.
PoistaPesupaikat on kyllä tosi hyvä juttu. Niin kuin edellä kirjoitinkin, minulla se on vielä kokematta, mutta tarjolla on meilläkin.
Ai, että se ihana tuoksu kun saa pestyt matot lattialle🌸
VastaaPoistaTeillä on ollut kesäisen mukavaa puuhaa. Kauniita räsymattoja.
Mukavaa viikonloppua!
Kyllähän se on työvoitto aina, kun saa matot levittää puhtaina lattialle.
PoistaTämä oli kiva kesäinen päivä ja touhu. Nautitiin.
Räsymatot ovat oma kaunis maailmansa.
Arvaa mitä? Arvaa oikeasti. :D
VastaaPoistaNo toki arvaan. Oikeasti! Kuinka muutenkaan! :D
PoistaOnhan se mäntysoopan tuoksu ihan omansa. Nyky mattojemme pesusta en sano juuta enkä jaata🙃
PoistaLapsuudessa en ollut mikään ahkera tyttö, isosisko oli ahkera, enenpi olin se perhonen
kuin muurahainen, taidan olla loppuun asti, no pitihän sitä jotain ja jossain olla äidille apuna. Raahessa ennen kair oli mattolaiturit, jossa matot pestiin, onhan sitä vieläkin, en ole käynyt.
Lapsuudessan äidin mattoväävin muistan ja pitihän sitä kuljailla ja kokeilla. Jäänyt mieleen ""nelivartinen" ja oisko ollut yksvartinen muu vaihtoehto, sinulla yhdessä kuvassa vissiin nelivartinen.
Ihana Sinä. <3 Ehkäpä tunnistin sinut näistä sanoistasi.
PoistaKiva kun jätit viestin minulle.
Enempi perhonen kuin muurahainen. Niin me olemme, erilaisia luonteiltamme ja toimeen tarttumisíltamme. Ja hyvä niin.
Mattoväävin on minulle ihan uusi sana enkä osaa sitä nyt yhdistää mihinkään esineeseen. mitä sillä mahdettiinkaan tehdä?
Kuvamuistoja pitäisi näistä arkisista touhuista muistaa ottaa tulevien päivien iloksi. Kiva, kun sinusta on sen nelivartisenkin kanssa. <3
Pakko kommentoida. Säälittää niin paljon nuo lapset, joiden ei anneta nauttia auringon hyväätekevistä ja terveellisistä säteistä. Kuka aikuinen pukisi tuollaiset kamppeet itselleen heinäkuun lämpöön? Kuka ei haluaisi tuntea kesätuulta ja auringon säteitä ihollaan. Näitä näkee rannalla ja tuntuu hirveältä noiden pienten puolesta, että aurinkoa, jota ilman ei olisi mitään elämää täällä, vanhemmat pelkää niin paljon, että pukee lapset tuollaisiin. Onneksi ne aurinkolasit puuttuu kuitenkin.
VastaaPoistaEn tätä kommenttia laita mitenkään ilkeämielisenä. Haluaisin vain herätellä, että auringossa lastenkin olisi hyvä saada olla. Se on terveellistä. Liika on liikaa ja silloin voi kevyet ilmavat puuvilla- tai pellavavaatteet laittaa ja vaalean lierihatun. Mutta uimaan, tuollainen kaapu, hirveää. Lapsi ei saa tuntea veden ihanaa kosketusta ihollaan.
50-luvulla ohjeistettiin, että Suomessa aurinkoa saa niin vähän, että pitäisi yrittää oleskella mahdollisimman paljon auringossa ja mielellään syntymäpuvussa! Ei se aurinko niin vaarallinen ole kuin annetaan ymmärtää!
Kiitos kommentistasi.
PoistaSe on totta, että 50 -luvulla ohjeistettiin noin ja tällä vuosikymmenellä vanhemmat noudattavat niitä ohjeistuksia, mitä heille annetaan. He rasvaavat ja muistavat suojata lastensa ihoa. Se on hyvä ja oikein, vastuullista. Arvostan sitä.
Täällä oli aika kivasti asiasta kerrottu;
https://yhteishyva.fi/kauneus/lapsen-suojaaminen-auringolta/article-77049
Tämä ihana uv puku on joustava ja miellyttävä. Se oli oikein asianmukainen siinä keskipäivän auringossa. Aurinkolasitkin tällä pikkuisella oli, mutta siinä hetkessä maassa. Hänellä oli mattojen pesupaikalla oma vesisoikko vettä ja aurinko helli häntä ihanasti. Lapsi näytti nauttivan suunnattomasti tilanteesta, auringosta,vedestä ja yhdessäolosta.
Aikuisen on hyvä olla itse esimerkkinä tässäkin asiassa ja opettaa lasta terveelliseen oleiluun auringossa pienestä pitäen!