Hyvän mielen touhulauantai

Tänään on ollut monella tapaa hyvä päivä! <3

Mistä se sitten johtuukaan,

mutta olen ja olemme saaneet tehtyä monia pieniä asioita 

ja laitettua päiväjärjestykseen yhtä sun toista.

Se on vaan niin, että joskus vaan on sellaisia aamuja ja päiviä,

että kun tekee yhden asian,

tulee toinenkin asia tehtyä huomaamattomasti.

Yhteinen vire innostaa touhuamaan

ja tekemään hommia.

 

Minä olen ollut "ennen vanhaan" kova möbleeraamaan.

Lähes joka viikko siirtelin huonekaluja kodissamme paikasta toiseen

ja hain sitä vielä parempaa järjestystä sekä toimivuutta huoneisiin.

Pari vuotta sitten hankittujen huonekalujen jälkeen

on ollut hiljaiseloa sillä saralla ainakin olohuoneessa.

Menneellä viikolla aloin kaipaamaan väriä olohuoneen vaaleuteen ja harmauteen.

Muistin autotallissa oleva senkin tai lipaston, 

kumpi lienee vai onko kumpikaan noista.

Tänä aamuna se sitten kannettiin sisään

ja tuntui, että juuri tuota puun väriä tässä on kaivattukin.

Kun tuo yhden sisään, toinen joutuu syrjään.

Vaaleanharmaa vanha pöytä siirtyi nyt kodinhoitohuoneeseen

pyykintaittelu-ja ompelupöydäksi.

Kodinhoitohuoneen remontin jälkeinen, 

väliaikaiseksi tarkoitettu pöytä ehtikin olla käytössä melkein viisi vuotta,

mutta toimitti kyllä virkaansa aivan täydellisesti.

Että ei täällä aivan hätäisiä ole oltu pöytienkään suhteen,

täytyi todeta tuon remonttipostauksen lukemisen jälkeen

ja ihmetellä ajan kulua. :)

"Uudesta pöydästä" innostuneena pyykkäsin,

 taittelin ja silitin pyykkejä,

järjestelin ompelukaappiani ja 

korjasin muutaman vaatteen.

Mieheni hioi pesuhuoneessa sen Tapiovaaran tuolin ja kohta hän maalaa sen.

Kaikkeen tuntui menevän vain vilaus

eikä tänään ollut mitään aloittamisen vaivaa!

"Pienissä asioissa on hyvän mielen salaisuus"

lukee kodarin huoneentaulussa

ja se on käynyt kyllä toteen tänäänkin! 

Minusta on kiva viipyillä vielä joulun punaisissa sävyissä,

kun ulkona on niin harmaata ja sateista.

Mieheni toi kauppareissulla tämän kauniin kimpun.
Se sopii ihanasti tämän hetkiseen värimaailmaan.
Kehaisin häntä valinnasta
ja kysäisin kiusoitellen,
josko hän oli sisustuksellisesti punaista valinnut
vai oliko se rakkauden punaa.

Laitoin punaisen Kivi-tuikun ja kirkkaita tuikkuja pöydälle palamaan
ja ajattelin ääneen haaveeni punaisesta Kastehelmi-tuikusta.

Tytär oli nähnyt sellaisen tarjoustuotteena Iittalan liikkeessä
ja hän tuo minulle sen vielä illan päälle.

Tämä kaikki tuntuu liian hyvälle ollakseen totta.
Niin monet asiat ovat loksahdelleet tänään kohdilleen ja toistensa lomiin.

Hyvillä mielin,
kiitollisena tästä mukavasta lauantaipäivästä ja  tunnelmasta
alan jatkamaan äsken aloittamaani neuletta.

Arvaatkohan mitä siitä lähiviikkoina valmistuu!

Kun lukaisin läpi tämän kirjoitukseni,
tuli mieleen sanonta, että "laiska töitään luettelee".
Mutta "kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse"?!

Onpahan kiva lukea tästäkin päivästä joskus
ja huomata, että on ollut touhukkaita  ja onnekkaita päiviä.
Siksi tämä kannatti kirjoittaa.


~~~~~~

Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille Tau(v)onpaikassa piipahtaville.

~~Kaisu~~