Nämä v. 1984 rakennetun kotimme sisäportaat olivat vielä kuusi vuotta sitten lakattua mäntyä.
Mieheni teki silloin kovan työn hiomalla ja maalaamalla ne.
Minulla ei ollut vielä silloin blogia,
josta olisin voinut laittaa kätevästi ennen-jälkeen kuvan,
josta olisin voinut laittaa kätevästi ennen-jälkeen kuvan,
mutta tummat ja synkät sekä hallitsevan oloiset ne olivat silloin kaikkinensa.
Kuudessa vuodessa portaisiin oli tullut paljon kulumaa ja kolhuja.
Armeijasta joulun alla kotiutunut poikamme otti kopin tästä huokailustani
ja maalasi portaat uudelleen Betolux -lattiamaalilla heti vuoden alkajaisiksi.
ja maalasi portaat uudelleen Betolux -lattiamaalilla heti vuoden alkajaisiksi.
Minusta ko. maalissa on hyvää se,
että se ei tuoksu ja kuivuu reilussa tunnissa kosketuskuntoon.
Lisäksi sillä on tullut kestävä pinta.
Olen tosi iloinen tästä pojan sähäkkyydestä ja lopputuloksesta.
Pienellä toimeentarttumisella tuli siistiä jälkeä kotiin
ja paljon iloa tulevien päivien talosteluun.
Mieheni mielestästä rempassa on yksi huono puoli;
"kun yhden paikan kohentaa niin toinen alkaa vieressä virnistää".
Tuo vanha Tapiovaaran tuoli tuntuu nyt
kaipaavan valkoista huonekalumaalia selkänojaan ja jalkoihin.
kaipaavan valkoista huonekalumaalia selkänojaan ja jalkoihin.
Istuinosa saanee kuitenkin olla sinämoineen,
vaikka siitä puuttuukin pari pientä palaa viilunpalaa.
Vuosikymmenet saavat huoletta näkyä siinä.
Vuosikymmenet saavat huoletta näkyä siinä.
~~~~~~~~
Ja pikkueteinen huutaa, että tule ja kohenna!
Toivottavasti saamme tehtyä siihen hyvän suunnitelman ja löytyy taas näppärä rempan toteuttaja.
Tämän ikäisessä kodissa riittää koko ajan jotain päivitettävää
ja nythän sille on aikaa,
kun ulkona on tammikuinen vesisade ja liukasta piisaa.
Kivan näköinen portaikko. Huomion kiinnitti nuo pikkuikkunoiden pitsit - aivan ihanat! :)
VastaaPoistaMinä kiinnitin samoihin pitseihin huomion. :)
PoistaNÄmä liinat ovat olleet jo vuosia tuolla ikkunan välissä. :)
PoistaMinustakin kivat "verhot".
Rasvattomalla maidolla aikoinaan kovetin ne ja hyvin on "tärkki" kestänyt.
Anopin virkkaamia liinoja on noista kaksi; eli ihanasti ovat päässeet käyttöön.