Räntää, vesipisaroita ja talviaikaa

Kotiuduimme tänään syyslomareissusta.

Ensitöikseni kiersin pihalla kameran kanssa katselemassa syystalven pieniä ihmeitä, 

sillä kotipiha oli saanut poissaollessamme osansa ensilumen kosketuksesta.

Lumi oli märkää.

Syystalven vesikyyneleet kimaltelivat hetken puiden oksilla, 

pihlajanmarjoissa,

havuissa

 ja tippuivat sitten maahan kuin jatkuva kyynelten vuo.

Sää olikylmän kolea, kostea, 

suorastaan kalsea.

~~~~

Ruskalehdet näyttivät erilaisilta, väreiltään jotensakin syvemmiltä 

lumenvalkoa kuin nurmen vihreää vasten.

Koivuangervo -pensaan liepeillä oli jonkinlaisen viivystystaistelun maku;

kuin syksy ja talvi olisivat mitelleet keskenään kumpi voittaa!

 '

Harakka oli ilmeisesti yrittänyt kylään

eli etsinyt portaille mahdollisesti unohtunutta roskapussia, 

sillä sen varpaitten jäljet olivat jääneet etupihan laatoille. :)

Puupino on ressun alla kuivassa, tallessa syksyn sateilta ja lumelta.

Ajatus noista aikanaan tehdyista haloista ja leivinuunipuista lämmitti jo pihalla ajatuksissa,

saati nyt kun punaiset kekäleet hehkuvat leivinuunissa 

ja luovuttavat lämpöä huoneisiin.

Elävän tuli tuo kotiin sanoittamattoman pehmeää lämpöä!

~~~~~~~~~~~~

.

Lokakuun lopun säätähän tämä on!

Tavallista tuttua loskaa ja nollakelin tuntua,

syystalvea,

josta löytyy kuitenkin monia pieniä kauniita asioita. 

Niin kuin tämäkin kaunis lumisydän, joka oli kertynyt pojan pyörän satulaan.

Marraskuuta kohti mennään.
Viime yönä siirryttiin taas talviaikaan.

Tovi menee taas ennen kuin keho mukautuu tunnin muutokseen.

~~~~~~

Sytytellään valkeita tulisijoihin,

nauttitaan kynttilöistä 

ja käpreennytään sohvan kulmaan viltin sisään.

Tämä aika vuodesta on juuri sitä varten

ja sillä tavoin siitä selviää.

Voikaa hyvin!

-Kaisu-