Pakkasaamuna

Tänä aamuna oli ensimmäinen oikea pakkasaamu.

Kuuraa oli kaikkialla ja maan pintakin oli aivan jäässä.

Autoihin piti alkaa vaihtamaan talvirenkaat.

Marjaomenapuu oli kylmän kangistama, kaunis.

Omenat olivat kuorruttuneet jäähileeseen.

Siellä ne olivat oksistossa vierivieressä lähekkäin

kuin olisivat hakeneet toisistaan lämpöä ja turvaa.

Mieleen nousi talvinen lastenlaulu:

 'Pakkasaamuna paleltaa, 

pikkusormet jo punoittaa, 

pakkasaamuna paleltaa 

tule lähemmäks.'

Sormet palelevat sormikkaissa,

lämpenevät lapasissa ja rukkasissa yhdessä lähekkäin ollessaan.

Me ihmisetkin palelemme yksin ollessamme;

ystävyyden lämpö saa meidät lämpenemään.

Tällaisia pakkasaamun herättämiä ajatuksia kirjoittelin

kotimatkalla ihanista siskon tytön häistä.

Lämpimiä ajatuksia sinulle! 💖

Kaisu