Tämä viikonlopun vietin perheeni kanssa Iso-Syötteen maisemissa
värikkäissä ja mukavissa tunnelmissa.
Ulkonaiset puitteet olivat luxusta niin luonnossa kuin vuokramökissämme.
Sää suosi lauantain maastopyöräilyretkeämme ja
mökin täytti iloinen ja välitön sisarusten välinen talostelu.
Minusta oli ihana tuoda tapaamiseemme kotoisia tuoksuja ja makuja.
Herkutin omiani perjantaina leipomillani sämpylöillä ja puolukkaisella vispipuurolla
sekä punaisella viinimarjamehulla.
Ja isolla täytekakulla nuorimman tyttäremme 18 -vuotis synttärin johdosta.
Mukana olivat kaikki kaksitoista lastamme.
Me vanhemmat olimme todella iloisia siitä,
että kaikki pääsivät tulemaan
ja jaksoivat ajella perjantaina töiden jälkeen pitkien matkojen takaakin.
Meillä on ollut monenlaisia tapaamisia lasten ja heidän perheidensä kanssa,
mutta tämän viikonlopun kokoonpano oli erilainen, kotoinen, perhekeskeinen.
Minusta tämä oli mielenkiintoinen ja tärkeäkin juttu,
sillä vanhimmaiset sisarukset eivät ole asuneet enää kotona
meidän nuorimmaisemme syntyessä.
Kerrankin olimme yhdellä koolla ,
saman katon alla meidän perheellä. <3
Esikoinen oli kuunnellut vastikään "Idiootit ympärilläni" -kirjan.
Nyt oli "rakkaita ihmisiä ympärillämme".
Kirjan sisältö passasi hyvin hetkeen.
Koolla oli saman perheen jäseniä,
jotka eivät enää ole jatkuvasti tekemisissä keskenään
eikä välttämättä ikäeroista johtuen tunne toisiaan ns. napin alta.
Teimme testin, klik,
minkälaisia persoonallisuustyyppejä meidän perheen jäsenet ovat
ja tulos oli mielenkiintoinen;
punaisia, vihreitä ja keltaisia.
~~~~~~
Siitäpä sitä sitten riittikin jutun juurta.
Kaikki tyypit ovat hyviä!
Testi avasi näköaloja siihen, miten itsekunkin kanssa kannattaa toimia!
Mielenkiintoista!
Erityisesti se,
miten paljon meissä oli samaa,
mutta toisaalta miten erilaisia persoonia samassakin isossa perheessä on
ja miten erilaisuus täydentyy toistemme seurassa.
~~~~~~
Ääntä ei tästä viikonlopusta puuttunut.
Ajatuksia oli paljon.
Päivän polttavia teemoja ilmastosta ja politiikasta.
muistoja ja kommelluksia lapsuuden ja nuoruuden vuosilta,
mutta myös kunkin tämän hetken elämän tilanteen jakamista.
Avoimmuus ja puhumisen rohkeus ilahdutti minua suuresti!
Ja se, miten paljon heillä oli hyviä ajatuksia elämästä ja elämään.
Siinä puheen sorinan keskellä mieleeni nousi runo:
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa,
mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla.
-Kahlil Gibran, Profeetta, 1923-
Lauantaina kävimme maastopyöräilemässä porukalla.
Siellä luonnossa koin valtaisia kauneuden elämyksiä ja värien loistoa.
Näin syksyisessä karuissa ja kauniissa maisemissa
punaisen, vihreän ja keltaisen,
meidän perheen värit.
Syysmekkoon pukeutuneessa koivussa,
värikkäässä maaruskassa,
hötteisen suomaiseman heinissä,
olosuhteiden muovaamassa kapeassa kuusessa,
harmaantuneessa kelossa,
naavapartaisissa puussa.
Ja ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhteinen elämä näkyi
monenkokoisten ja -ikäisten kasvien ja puiden rintarinnan kasvamisessa,
toistensa lomissa,
toisistaan tukea hakien,
toisiaan tukien,
suojaa antaen.
Väriloistossa tai värinsä menettäneenä,
uljaana ja vaatimattomana.
"Se mitä näet ja miten näet
ei johdu pelkästään näkökyvystäsi,
vaan hyvin paljon myös sydämestäsi,
sillä silmien juuret ovat sydämessä. "
-Marleena Ansio-
Se on kauniisti sanottu!
Tämä viikonlopun hetket tallentuivat jokaisen sydämen sopukoihin,
tähän minunkin kuvaan,
mutta myös tänään otettuun perhekuvaan.
Vihdoinkin minun pitkäaikainen haave toteutuu
ja saan kotiimme kuvan,
jossa olemme kaikki
-aika rentoina ja virkistyneinä. <3
~~~~~~~~~
Sunnuntai-illan tervehdys näistä onnellisista tunnelmista.
Kaikkea sitä mitä koin,
en osannut auki kirjoittaa.
Se tuntuu tuolla äidin sydämessä
ja lämmittää mieltäni!
-Kaisu-
Se välittyi myös tänne ruudun toiselle puolelle ♥ Ihana miniloma teillä ollut, upeissa puitteissa!
VastaaPoistaMaikku,
Poistatämä oli kyllä huikea viikonloppu monella tapaa. <3
Teillä on ollut ihana ja tunnerikas viikonloppu koko perheen voimin upeissa maisemissa.
VastaaPoistaRuno on niin totta!
Kiitos Sartsa! <3
PoistaTunteet olivat kyllä pinnalla. Ja oli ihana liikkua yhdessä.
Runo. Se tuli kyllä soppelisti mieleeni heitä katsellessani. <3
❤❤❤. Ja ihana runo❤ -Heli
VastaaPoista<3
PoistaKiitos myötäajatuksistasi!
❤️😍
VastaaPoistaAjatus lämmittää! <3
PoistaIhana postaus! Välittyy hyvin, kuinka ihanaa teillä on ollut.
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaTeillä on ollut huikea viikonloppu! Paljon porukkaa koolla. Perhekuvat ovat ihania. Minäkin olen toivonut jo monena vuonna, mutta eipä olla onnistuttu. Vaikka meitä on vain viisi. Jouluna otetaan jonkunlaisia, mutta toivoisin sellaista oiken suunniteltua ja panostettua otosta!
VastaaPoistaKiitos Leena! <3
PoistaKauan minäkin kuvasta haaveilin, mutta aina joku oli estynyt tulemasta tai muuten ei vaan saatu asiaa "jalalle".
Nyt kuvat ovat tulleet ja siinä he kaikki ovat. <3
Kuvat ovat kyllä ihania. Enemmän niitä pitäisi ottaa ihmisistä muistoksi tavallisissa arjen touhuissakin, yksin ja yhdessä.
Varmasti mahtava viikonloppu saada kaikki perheen jäsenet yhdelle koolle. Ikimuistoinen yhteinen aika noin kun lapset eri elämäntilanteessa. Meillä täällä ruuhkavuosia elellään, kun yläkoululaista, alakoululaisia,eskarilaista ja 3v ja vauva. Sinun blogisi on kyllä niin ihana ja elämänmakuinen. Ihailen blogiasi ja saan paljon vertaistukea omaan arkeen, vaikka eri elämäntilanne onkin! Ihania syyspäiviä! T: Liisa
VastaaPoista
PoistaKiitos kauniista sanoistasi, Liisa! <3 Ne olivat kannustavia sanoja, joita oli ihana lukea.
Ruuhkavuodet eivät ole meilläkään kaukana. Tuona viikonloppuna ihmettelimme monella tapaa, miten kaikki on mennyt ja soljunut aikanaan niin, että tähän päivään on tultu.
On ollut aurinkoisia ja pilvisiä päiviä, voimaa ja jaksamista, mutta myös välillä riittämättömyyden tunteita.
Kiitollisena saimme katsella heitä siellä mökilläkin ja tuntea iloa, mitä he tuovat meidän elämään näinä päivinä.
Kaikkea hyvää sinulle sinne kodin kurkihirren alle! <3
Ihanasti tunnettu ja kirjoitettu ❤️
VastaaPoista<3 Sydämen tunteita ja sanoja, jotka eivät ehkä täysin riitä kuvaamaan sitä mitä tunsin.
Poista