Näytetään tekstit, joissa on tunniste voimavara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste voimavara. Näytä kaikki tekstit

29. syyskuuta 2019

Värikäs viikonloppu perheen kanssa

Tämä viikonlopun vietin perheeni kanssa Iso-Syötteen maisemissa
 värikkäissä ja  mukavissa tunnelmissa. 


Ulkonaiset puitteet olivat luxusta niin luonnossa kuin vuokramökissämme.
Sää suosi lauantain maastopyöräilyretkeämme ja 
mökin täytti iloinen ja välitön sisarusten välinen talostelu.

Minusta oli ihana tuoda tapaamiseemme kotoisia tuoksuja ja makuja.
Herkutin omiani perjantaina leipomillani sämpylöillä ja puolukkaisella vispipuurolla 
sekä punaisella viinimarjamehulla.
Ja isolla täytekakulla nuorimman tyttäremme  18 -vuotis synttärin johdosta.


Mukana olivat kaikki kaksitoista lastamme.
Me vanhemmat olimme todella iloisia siitä,
että kaikki pääsivät tulemaan
ja jaksoivat ajella perjantaina töiden jälkeen pitkien matkojen takaakin.

Meillä on ollut monenlaisia tapaamisia lasten  ja heidän perheidensä kanssa,
mutta tämän viikonlopun kokoonpano oli erilainen, kotoinen, perhekeskeinen.
Minusta tämä oli mielenkiintoinen ja tärkeäkin juttu,
sillä vanhimmaiset sisarukset eivät ole asuneet enää kotona
meidän nuorimmaisemme syntyessä.

Kerrankin olimme yhdellä koolla ,
saman katon alla meidän perheellä. <3


Esikoinen oli kuunnellut vastikään "Idiootit ympärilläni" -kirjan.
Nyt oli "rakkaita ihmisiä ympärillämme".

Kirjan sisältö passasi hyvin hetkeen.
Koolla oli saman perheen jäseniä,
jotka eivät enää ole jatkuvasti tekemisissä keskenään
eikä välttämättä ikäeroista johtuen tunne toisiaan ns. napin alta.

Teimme testin, klik, 
minkälaisia persoonallisuustyyppejä meidän perheen jäsenet ovat 
ja tulos oli mielenkiintoinen;
punaisia, vihreitä ja keltaisia.

~~~~~~

Siitäpä sitä sitten riittikin jutun juurta.
Kaikki tyypit ovat hyviä!
Testi  avasi näköaloja siihen, miten itsekunkin kanssa kannattaa toimia!
Mielenkiintoista!
Erityisesti se,
 miten paljon meissä oli samaa,
mutta toisaalta miten erilaisia persoonia samassakin isossa perheessä on
ja miten erilaisuus täydentyy toistemme seurassa.

~~~~~~

Ääntä ei  tästä viikonlopusta puuttunut.
Ajatuksia oli paljon.
Päivän polttavia teemoja ilmastosta ja politiikasta.
muistoja ja kommelluksia lapsuuden ja nuoruuden vuosilta,
mutta myös kunkin tämän hetken elämän tilanteen jakamista.

Avoimmuus ja puhumisen rohkeus ilahdutti minua suuresti!
Ja se, miten paljon heillä oli hyviä ajatuksia elämästä ja elämään.



Siinä puheen sorinan keskellä mieleeni nousi runo:

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa,
mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla.

-Kahlil Gibran, Profeetta, 1923-


Lauantaina kävimme maastopyöräilemässä porukalla.
Siellä luonnossa koin valtaisia kauneuden elämyksiä ja värien loistoa.

Näin syksyisessä karuissa ja kauniissa maisemissa
 punaisen, vihreän ja keltaisen,
meidän perheen värit.

Syysmekkoon pukeutuneessa koivussa,
värikkäässä maaruskassa,
hötteisen suomaiseman heinissä,
olosuhteiden muovaamassa kapeassa kuusessa,
harmaantuneessa kelossa,
naavapartaisissa puussa.

Ja ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhteinen elämä näkyi
monenkokoisten ja -ikäisten kasvien ja puiden rintarinnan kasvamisessa,
toistensa lomissa,
toisistaan tukea hakien,
toisiaan tukien,
suojaa antaen.
Väriloistossa tai värinsä menettäneenä,
uljaana ja vaatimattomana.


"Se mitä näet ja miten näet 
ei johdu pelkästään näkökyvystäsi, 
vaan hyvin paljon myös sydämestäsi, 
sillä silmien juuret ovat sydämessä. "
-Marleena Ansio-

Se on kauniisti sanottu!


Tämä viikonlopun hetket tallentuivat jokaisen sydämen sopukoihin,
tähän minunkin kuvaan,
mutta myös tänään otettuun perhekuvaan.

Vihdoinkin minun pitkäaikainen haave toteutuu
ja saan kotiimme kuvan, 
jossa olemme kaikki
-aika rentoina ja virkistyneinä. <3

~~~~~~~~~

Sunnuntai-illan tervehdys näistä onnellisista tunnelmista.
Kaikkea sitä mitä koin,
en osannut auki kirjoittaa.

Se tuntuu tuolla äidin sydämessä 
ja lämmittää mieltäni!


-Kaisu-






8. lokakuuta 2017

Syyssunnuntain tunnelmia




Tämänkin kauniin peltomaiseman ohitse kulki aamuinen lenkkipolkuni.
Sisäinen minäni kaipasi tänään erityisesti luonnon helmaan ja meren rantaan. 




Seisoin pitkään tässä meren rannalla,
aavan, äärettömältä tuntuvan  vesimassan äärellä.

Vesi oli paennut kymmeniä metrejä
ja paljastanut rannan hiekan, kivet ja meren kuljettamat puut.
Siinä oli näkysällä kaikki se,
minkä meri yleensä kätkee alleen,
peittää pauhaavien aaltojensa alle.

Katselin kuivaa merenpohjaa ja ajattelin,
että joskus itselläkin on samantapainen olo,
kun voima ja jaksaminen on paennut.
On jäljellä vain rahiseva hiekka,  karikot ja kannot.
Kun voimat ja hyvä mieli taas palautuvat,
kaikki kuona peittyy ja mielenmaisemakin näyttää sekä tuntuu taas hyvältä.


Vastarannalta näkyi kirkontorni ja kuvittelin kuulevani sunnuntaisten kirkonkellojen äänen.
Tässä luonnonhelmassa, veden partaalla oli minun hiljentymisen paikka;
kirkkoni katto taivaan sinessä ja musiikkina muuttolintujen kaihoisat matkalaulut.


Viileän ja sateisen kesän jälkeen myös tämä syksy on ollut erilainen, erikoinen.
Viljat ovat monin paikoin vielä puimatta.
Kesän vihreys on vaihtunut hitaasti syksyn väreihin 
ja nyt nämä syksyn värit ovat sävyttäneet maisemaa yllättävän pitkään.

Ruskan värit ovat tuoneet kauneutta vielä lokakuullekin.
 Se on ollut oivaa väriterapiaa.

~~~~~~~~~

Kiersin kotipihassakin kiireettömän syyskatselmuksen.
Särkynyt sydän  ja pikkusydän olivat  keränneet kauniita kosteuden kyyneleitä lehdilleen.




Pensashanhikin kukat ovat kuin
 syyspäivän pieniä aurinkoja ja 
haavan keltaiset lehdet ovat kuin lehtikultaa ruskettuneiden koivunlehtien seassa.


Löysin paljon ihania, kauniita, pieniä sieviä yksityiskohtia.

Niin kuin nämä Jasmikkeen lehdetkin;
kuin syksyistä pyykkiä narulla kuivamassa. 



Omenapuussa  -ja maassa - on vielä omenoita vierasvaraksi syksyisille lintuystäville.


Uusi pistolapioni odottaa kukkapenkissä kasvien siirtoa.
Alppiruusun paikka on jo siinä tyhjänä.
Ehkä ensi keväänä uudella innolla tartun tähän suunnitelmaan,
sillä enään ei tunnu olevan intoa eikä virtaa.


Tässä kukkaruukussa on kukkii äitienpäivänä saamani Hortensia,
lämmin ajatus. <3


Porraspielessä se on muistuttanut minua ihanista lapsistamme,
arjesta ja juhlasta,
kasvun ihmeestä,
elämän jatkumisesta,
vuodenaikojen vaihtumisesta.

Kohta upean Hortensiankin aika on ohi.
Kylmyys hiipii puutarhaan, portaiden luo
ja ottaa kukkani omakseen.

Minulle jää kaunis muisto
ja toivo uudesta äitienpäivästä ja Hortensiasta,

uudesta keväästä, kesästä,
uudesta kasvukaudesta ja
värikkäästä syksystä...

~~~~~~

Sunnuntai-illan pimeys on peittänyt kauniin syksyn alleen.
Huomenna avataan taas työn ovia
ja löydetään lokakuisen maanantain ilot
sekä kohdataan ehkä haasteitakin.

Lokakuisten päivien kauniita hetkiä toivottelen Sinulle!


~~Kaisu~~