6. syyskuuta 2019

Automatkan aatoksia kosmoskukasta muuttoon




Poimin maljakkoon ensimmäisen kosmoskukan oksan sekä tillimäisen varren,
syyskuun ilon,
ja muistelen miten keväällä kylvin siemeniä multaan kukkakedon kuva silmissäni.
Nyt kesän jälkeen iloitsen yhdestäkin kukkaan ehtineessä taimesta.

Kevät ja syyskesä.
Kylvö ja korjuu.
Siemenet ja sato.
Haaveet ja todellisuus.



Aamuja ja iltoja.
Aurinkoista ja pilvistä.
Valoja ja varjoja.


 

Ennen sitä ja sen jälkeen.
Sanat kuvaavat monenlaista ajan ja elämän kiinnekohtien määrittelyä,
äärirajojen vastakkain asettelua,
jotka peilaavat sanapareina toisiaan ja antavat sanoille syvyyttä.

 


Tänään ajelemme hakemaan tyttäremme muuttokuormaa.

Tässäkin hetkessä kaksi äärilaitaa,
muutto sinne ja sieltä pois
 ja siinä välissä paljon hyvää ja kaunista,
nuoren elämää,
elämänkokemusta,
välillä kaipuutakin ja
uuden suunnan etsimistä.

Nyt entisen kodin ja työpaikan  oven sulkemista ja kohta uusien ovien avaamista.





Tiedän taivaan olevan valveilla 
tässä muutossa
silti lähtemisen kipu pitää otteessaan 
irrotan katosta viimeisen lampun  
                             otan syliini tämän pienen kodin

-Anita Kallio-


Lähtemiseen  kuuluu useimmiten lopulta haikeus.
Rohkeus ja luottamus.
Kiitollisuus.

🌸🌸🌸








3 kommenttia:

  1. Kaunis kukka!
    Näin se elämä menee... kauniisti puit sanoiksi ajatuksesi.
    Lempeää syyskuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mamma63 <3

      Elämä on vaiheita, sarja alkuja ja loppuja.
      Kun yksi elämänvaihe on ohi, on uusi erilainen alussa.
      Siinä elämän rikkaus! <3

      Poista
  2. Ihana postaus! Kauniit ja tunnelmalliset kuvat ja sanat.
    Mukavaa uutta viikkoa! :)

    VastaaPoista