Automatkan aatoksia kosmoskukasta muuttoon

Poimin maljakkoon ensimmäisen kosmoskukan oksan sekä tillimäisen varren,
syyskuun ilon,
ja muistelen miten keväällä kylvin siemeniä multaan kukkakedon kuva silmissäni.

Nyt kesän jälkeen iloitsen yhdestäkin kukkaan ehtineessä taimesta.

Kevät ja syyskesä.
Kylvö ja korjuu.

Siemenet ja sato.
Haaveet ja todellisuus.

Aamuja ja iltoja.
Aurinkoista ja pilvistä.

Valoja ja varjoja.


 

Ennen sitä ja sen jälkeen.
Sanat kuvaavat monenlaista ajan ja elämän kiinnekohtien määrittelyä,

äärirajojen vastakkain asettelua,

jotka peilaavat sanapareina toisiaan ja antavat sanoille syvyyttä.

 

Tänään ajelemme hakemaan tyttäremme muuttokuormaa.

Tässäkin hetkessä kaksi äärilaitaa,

muutto sinne ja sieltä pois

 ja siinä välissä paljon hyvää ja kaunista,
nuoren elämää,
elämänkokemusta,
välillä kaipuutakin ja
uuden suunnan etsimistä.

Nyt entisen kodin ja työpaikan  oven sulkemista ja kohta uusien ovien avaamista.





Tiedän taivaan olevan valveilla 
tässä muutossa
silti lähtemisen kipu pitää otteessaan 
irrotan katosta viimeisen lampun  
                             otan syliini tämän pienen kodin

-Anita Kallio-


Lähtemiseen  kuuluu useimmiten lopulta haikeus.
Rohkeus ja luottamus.
Kiitollisuus.

🌸🌸🌸