Sydämeni on raskas
onnesta. Hellyydestä.
Otan kuvan ilmasta: joulupuun oksa
tuossa lähellä.
Keveänä kultainen pallo leijuu sen varassa.
Toinen oksa on saanut koristeekseen
omenan. Oikean.
Nykyaikaan toden totta sopimaton koriste:
rikkoo lumon, keveyden sopusoinnun.
Painaa
oksan
lähelle maata.
Oksan
onnesta raskaan.
-Lassi Nummi-
Viimevuotinen huonekuusi kannattelee noita ihania jouluisia koristeita.
Pieni kuusi,
pikkujoulukuusi,
joulumieltä tuomassa.
Tänä vuonna ensimmäistä kertaa laitamme tekokuusen.
Lapset miettivät "toimiiko se"!
Kuusi saa oksilleen viime vuonna siskoni virkkaamat hiutaleet ja vanhat tutut hopeanauhat
sekä valkeat pallot.
Niissä koristeissa menneiden joulujen kuusten tuoksut, neulasten pistelyt.
ja pienten sormien jäljet,
Niiden muistojen painosta oksat painuvat
ja joulun juhla tulee varmasti teko-oksien myötäkin. <3
~~Kaisu~~
Vähän erilainen runo. Piti kahteen kertaan lukea, että avautui. Mukavaa keskiviikkoa! :)
VastaaPoistaJoo, Nummi pistää ajattelemaan. :)
PoistaMinä taisin lukea vielä useammin! Ihana runo; sydän onnesta raskas.<3
Kuinkas olet tekokuuseen päätynyt?teillä on ollut aina niin täydellinen ja sopusuhtainen kuusi...mutta on toki monesti parempi laittaa muovikuusi kuin kärsiä jos aidosta tulee ongelmia.
VastaaPoistaAjatus siinä tärkein.kuusi tuo joulun tuntua.mukavaa päivää sinulle.😊
Harakka
Siskoseni, tämä on kova päätös! ;) ;) Minä olen aina toivonut ja olisin vieläkin toivonut oikeaa kuusta. Mutta minun ääneni, se menee kuusen myötä.Vaikka toki sen myötä muilla voisi olla rauhallinen joulu, kun äiti olisi äänettömällä! :)
PoistaMutta joskopa tästäkin selvitään. ;)
Meilläkin lapsuudenkodissani siirryttiin muutamaksi vuodeksi muovikuuseen astmani pahenemisen vuoksi, mutta nykyisin taas kestän oikeaa kuusta oikein hyvin.
PoistaIhania kielikuvia tuossa runossa. 😊 Usein sanotaan, että sydän on raskas surusta, mutta voihan se tosiaan olla onnestakin raskas 💛 Että on niin paljon onnea, että sitä on ihan raskas kantaa 😘
VastaaPoistaMinä ihmettelin joskus lapsena, miten ennen vanhaan kuusen hennot oksat ovat jaksaneet kantaa omenoiden painon. Halusin silloin tehdä meidänkin joulusta sellaisen kuin se oli ollut vanhempieni lapsuudessa. Ripustin oksille pulleita punaposkisia omenoita, niin mehukkaita, että ne oikein tirskahtivat kun niitä haukkasi ja petyin, kun en saanut tehtyä mielikuvieni kuusta kauniine omenakoristeineen. Äitini kertoi, että heidän omenat olivat kotipuusta kerättyjä, pieniä ja jo suurimman osan mehukkuudestaan menettäneitä, joten eivät painaneet niin paljon. Ja jos painoivat liikaa, omenaan tehtiin pieni reikä, jonka kautta sisustaa koverrettiin vähemmäksi. Sisus käytettiin joululeivonnaisiin ja loput omenastakin vielä joulun jälkeen. ❤
Kyllä se joulu tulee tekokuusen myötäkin. Muistan silti samat pohdintani kuin teidänkin lapsilla silloin, kun lapsuudenkotiini tuli tekokuusi. Paljon siinä on hyvääkin, vaikka kuusen tuoksu on poissa. Se ei varise eikä pistele. Se on tuuhea ja kauniin vihreä. Ja tutut koristeet tekevät siitä oman näköisen ❤ Ja vielä sekin, että sen oksille voi ripustaa vaikka niitä pulleita punaposkisia omenoita eivätkä oksat siitä varmasti notkahda 😘
Joulunodotuksen kauneutta ja herkkää mieltä sinulle ja perheellesi 💛
Minäkin olen joskus miettinyt omenakoristeita, että mitenkähän se kuusi ne kantaa. Kivoja "avaavia" muisteluksia sinulla oli asian tiimoilta.
PoistaKyllähän oikeaan kuuseen on liittynyt paljon perinteitä, joista nyt luovutaan. Kuusen ostaminen torilta, sisälle tuonti, sahaileminen, säätäminen. Kuusen tuoksu, veden huolehtiminen, ehkäpä kuusen "kasvaminen" kodin nurkassa parin viikon aikana ja se kuusen poisvienti. Neulasia pitkin vuotta siellä täällä. Noissa kaikissa on oma tunnelmansa!
Matka jouluun jatkuu. Viidennentoista aamuhämärässä unenpöpperöisenä tässä uuteen päivään! Torstain iloa Sinullekin! <3