Oli se pimeää
ensimmäisenä joulunakin,
kerrotaan.
Niin pimeää että tähdet valaisivat.
Tähti.
Pitää olla pimeää
että näkee tähdet.
Suurkaupungin mainosvaloissa
etsit turhaan tähtiä
taivaaltasi.
Tämän maailman mainosvaloissa
etsit
eksyt
vaikka on valoisaa
niin kirkasta että häikäisee.
Pimeyden on oltava
muutoin kynttilänliekki
ei valaise.
Valo on valoa
vain pimeyttä vasten.
Pimeys ja valo
tarvitsevat toisiaan
ollakseen olemassa
niin kuin ihminen ihmistä tarvitsee.
Pimeys tarvitsee valoa ja valo pimeyttä
ja me toisiamme.
Ihania mielikuvia toistemme tärkeydestä. <3
Yksinäinen ihminen ei ole kuulema koskaan niin yksin kuin jouluna.
Monen joulu on vailla
ystävyyden valoa ja kohtaamisia.
Ne olisivat monelle korttia, kukkaa, lahjaa merkityksellisempiä.
Tällainen ajatus kirposi tämän päivän runosta.
Muistin tässä, että olen pohtinut joulua ja yksinäisyyttä ennenkin.
Se postaus löytyy täältä, klik
~~Kaisu~~
Täällä on aina niin pimeää, että tähdillä on mahdollisuus loistaa. Voiko tähtitaivaan tuijottelusta saada koskaan tarpeekseen?
VastaaPoistaJoulu ja yksinäisyys - se tuntuu niin pahalta yhtälöltä.
Mökillä mekin aina muistamme sanoa, että pimeys on sataprosenttinen. Ei katuvaloja, ei mainosten valomaailmaa. On vain pimeys, jossa todellakin sytytetty valo, sähköinen ja elävä tuli, näyttää voimansa ja tähdet tuikkivat taivaan katolla.
PoistaIhanaa viikonloppua Sinulle ja tähtien valoa! <3
Kauniita runoja ollut näinä parina päivänä ❤. Luin ne nyt ja pysähdyin hetkeksi niiden äärelle.
VastaaPoistaNiin, ihminen tarvitsee ihmistä. Valo pimeyttä. Niitä asioita olenkin viime aikoina paljon pohtinut. Että voi nähdä valon, täytyy kokea pimeys. Silloin, kun elämä kulkee niille raiteille, ettei suunta ole oikein selvillä, ihmisen, lähimmäisen tärkeys korostuu.
Katso taivaan tähtiä! Kyetäkseen näkemään tähdet, täytyy katsoa ylös. Nostaa katse ylös murheen maasta, kuten lauluntekijäkin sanoittaa. Kun suunta on selvillä, tähtien valon ja olemassaolon voi kokea myös kaupungin valoissa, vaikkei niitä voi nähdäkään. Mutta jos suunta on epäselvä, luottamus horjuu, eivätkä tähdetkään silloin näy. Silloin tähtiä täytyy etsiä, että niiden valo valaisisi tietä jälleen, sielläkin kaupungissa. Vähän sekaviakin ajatuksenlentoja, jotka tulivat mieleen, kun elämä yllätti ja vei hetkeksi kyvyn nähdä pimeyden yli.
Joulu ja yksinäisyys on sellainen yhtälö, joka riipaisee joka kerran, kun sitä ajattelee. Joulu kokoaa perheet, suvut ja ystävät yhteen. Se on juhla, jonka sanoma yltää kaikille, josta kaikki saavat osansa, mutta joka voi olla raastavan yksinäinen juhla niille, joilla ei ole ketään kenen kanssa sen jakaisi tai edes mahdollisuuksia joulunviettoon. Muistan nuo aiemmat pohdintasi ja kävin lukemassa, mitä olinkaan kommentoinut. Samanlaisin ajatuksin vieläkin. Maailmaa emme voi yksin muuttaa, mutta jokainen meistä voi yksinäisen ihmisen joulusta tehdä oikean joulun käymällä hänen luonaan kylässä. Istahtamassa hetkiseksi hänen vierelleen ja olemalla ihminen ihmiselle ❤
Kiitos, Kaaru ihanista ajatuksistasi!<3
PoistaSama taivas ja samat tähdet ovat meidän yllämme, vaikka välillä niitä emme näekään. <3
Samat asiat näköjään askarruttavat ja pyörivät mielessä joulujen alla voi vain todeta, kun luki vuodentakaisia ajatuksia.
Tähtiä päiviisi! <3
<3
VastaaPoistaKiitos lämpimästä ajatuksestasi. <3
Poista