Kahdeksastoista joulukalenterin runo

Aamun hämärässä sytytin kynttilät.

Yksi kynttilä.

 Toinen, kolmas, neljäs.

Valo on laajenee liekkien myötä.

On neljäs adventti. <3

Kun sammutat ison valon,

pienet alkavat loistaa.

Kynttelikkö ikkunalla. Kuusi parvekkeella.

                        Itse asiassa

ne loistivat koko illan. Et vain katsonut,

et nähnyt.

Eivätkä ne oikeastaan ole pieniä,

eivät lainkaan. Ne vain näyttävät,

koska niiden valo tulee

syvemmältä

pimeydestä.

Mutta ne ovat täyttä valoa,

                   täydempää

niinkuin kuiskaus

joskus vahvempi kuin huuto.

-Lassi Nummi-

Adventtikynttilöiden valon erityisyys on odotuksessa ja  sytyttämisen ilossa.
Niiden valo loistaa monien muistoja ja tulevan joulun riemua.
Niiden valo on siksi juhlallisempaa ja täyteläisempää.
<3

Neljä kynttilää on sytytetty.

Kuusi koristeltu.

Kuusi, joka ei tuoksu kuuselle, mutta joka tuo joulun kotiin.

Kuusenkynttilät tuikkivat kilvan elävien liekkien kanssa.

Joulu on tullut! <3

Neljännen adventin iloa

ja levollista sunnuntaita kaikille kalenterin seuraajille!

Minä lähden tervehtimään äitini ja kurkistamaan lapsuuskodin jouluun.

Laulun sanoin "taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen"! 

~~Kaisu~~