Kahdeskymmenesneljäs joulukalenterin runo

Käsillä hetki

jonka soisit viipyvän

tahtoisit pidätellä.

Onni odotuksessa ja muistoissa

suurempi kuin täyttymyksessä,

on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi

vaan ei joulun tarvitse olla

eikä olekaan, jos oikea -

se jatkuu

jotain säilyy

      pysyy

      säteilee

ensi jouluun

      joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta

enemmän kuin sammuva kynttilä

       kuihtuva kuusi

       särkyvä lelu...

-Maaria Leinonen-



Jouluaatto.
Joulun odotus on päättynyt.
Arjen työ ja pimeys  vaihtunut  ilon ja valon juhlaksi.

Olen herännyt varhain kokeakseni tämän aamuhämärän tunnelman.
Koti juhla-asussaan,
kynttilöiden valo,
uunissa paistuvan kinkun tuomat tuoksumuistot.
Kiireettömyys.

Tämä hetki
ja  kaikki kauniit muistot.<3

Joulu on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

 Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

 Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään ja lempeitten juhtien

huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.

– Mika Waltari –

Kiitos Sinulle,
joka kuljit kanssani tämän runomatkan joulun salaisuuteen.

Joulun iloa ja rauhaa,
kauniita jouluisia hetkiä läheistesi kanssa!

-Kaisu-