Helmikuun viimeisiä viedään.
Viikko tuntuu hurahtaneen nopsasti ja siihen mahtui taas paljon asiaa.
Vielä kun oli maanantain lomapäivän lisäksi torstaina oli koulutuspäivä
niin pakka oli menneellä viikolla aika sekaisin. ;)
Kotona olisi ihana saada remontin jäljestä paikat kuntoon ja
välillä töissäkin tuntuu, että tunteja saisi olla enemmän.
Pitää vaan yrittää miettiä, että tekee sen mitä kerkeää ja enempää ei tarvitse murehtia.
Kaikkien oppien mukaan pitäisi olla itselle armollinen.
Minun läksyni!
Meillä on ollut viikonloppuvieraina kolme pikkuista.
Heidän kanssaan elämä täyttyy vielä paljolti perushoidosta.
Pienimmäinen kiintyi täteihinsä; näyttävät varmaan hänen äidiltään, nuorilta ja kauniilta. :)
Ihana, että täällä on niin monia käsipareja ja sylejä heitä hoitamassa!
Olemme joskus tuumanneet papan kanssa, että Luoja on hyvin säätänyt äidiyden ja isyyden ajan.
Ei sitä tässä iässä enää niin skarppi ole ja yöelämä pienen kanssa on sitten oma lukunsa. <3
Mutta ihania nuo pienet ovat. <3
Heillä on omat kivat juttunsa ja tekemisensä, omat mielileikkinsä täällä mummulassa.
Ja ihania sanoja, kuten "nami-nami ruokaa" tai "haluan mummun leipää".
Ja kun ulkoilupäivän päätteeksi pieni 2 vuotias toteaa "minua niin väsyttää" se tulee täydestä sydämestä ja sen näkee kasvoilta! Unta ei tarvinnut houkuttaa.
Nämä ovat sellaisia mukavia yhdessäolon hetkiä, pieniä, ohikiitäviä.
Tärkeitä meille jokaiselle! <3
Myös pienten äidille ja isälle, että saivat pienen irtioton heidän puuhakkaasta arjestaan.
Aurinko paistaa niin kirkkaasti ja kutsuvasti.
Eilisellä pikakauppareissulla nappasin tavallisuudesta poiketen nuo keltaiset terttuneilikat.
Ne puhuivat niin auringonsäteiden kieltä! :)
Maljakoittain pikkuaurinkoja on kevätmieltä nostattamassa ja
nämä kukathan tunnetusti kestävät yleensä pitkään.
nämä kukathan tunnetusti kestävät yleensä pitkään.
Mukavia auringon valaisemia päiviä teille kaikille.
Uusille ja vanhoille Tauvonpaikan kävijöille.<3
Ja talviloman iloa niille, joilla se on menossa tai tulossa.
Tai sitten vielä edessäpäin!
-Kaisu-
Onhan se juhlaa kun lapset pääsee mummulaan ja myös kun heitä saa ottaa vastaan <3 Hetkistä jää niin ihania muistoja.
VastaaPoistaTerttuneilikat on niin ihania ja lisäplussaa, kun kestävät niin uskomattoman kauan.
Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa teille!
Kiitos Kanneli.<3
PoistaNäinhän se menee, että ilo on molemminpuolinen. Nämä ovat niitä arkea kannattelevia asioita, onnen hetkiä. <3
Neilikat tuntui minusta aikanaan mummujen kukilta. Ne isot ainakin. Mutta nythän ne siltäkin osin passaavat tänne mummulameininkiin! ;)
Kivoja Tuokiokuvia itselle vielä tutusta elämänmakuisesta arjesta! Kivalta näyttää tuo pieni pöytä olohuoneessa.Hieno homma kun saitte valmiiksi.puhdasta.uutta pintaa!
VastaaPoistaHarakka
Kiitos! <3 Nämä on sinulle vielä tuttuja juttuja jokapäiväisessä elämässä. Mutta yhtäkkiä huomaat, että ne ovat vain muistoja! <3
PoistaIhana tosiaankin on ollut maalata ja uudistaa pintoja. Mukavaa siivousta! ;) Kiva nähdä viikonloppuna ne teidänkin rempat! <3
<3 Mummula on lapselle kodin jälkeen paras ja tärkein paikka. Ihana, jos ja kun ovet ovat sinne auki.
VastaaPoistaIhanasti aurinko heittää läikän lattialle. Niin kevät!
Minäkin ostin itselleni jonkinlaisen valkovihreän sekakimpun. Siinäkin on valkoisenkeltaisia neilikoita. Eikä ole yhtään mummomaisia. Eilen sitten nappasin mukaan ruukkunarsissin. Niin kevään näköinen! :)
Eikö ollutkin suloinen auringon pilkistys siinä lattialla. Siitä saa ihmeesti voimaa, vaikka se niin paljon myös paljastaa. <3
PoistaKevään kukissa on aina ihanaa tenhoa! :)
Nämä pikkuystävät ovat niin rakkaita ja tärkeitä! <3 Ihanan keväisiä kuvia, aurinko antaa lupauksen tulevasta lämmöstä. Mukavaa viikkoa sinne!
VastaaPoistaKiitos Katja! <3 Kevään keltaa ja auringonvaloa; ne antaa hetimiten keväisen tunnun!
PoistaVoi, minä tykkään neilikoista tosi paljon! Niistä saa monenlaisia kimppuja ja sommitelmia. Ja saattavat kuukauden kestää pöydällä!
VastaaPoistaNeilikat ovat kyllä varma valinta. Kerkee melkein jo kyllästyäkin samaa kimppua ihastelemaan! ;)
PoistaIhana, kun pienillä on mahdollisuus koko viikonlopun kestävään mummulavierailuun! <3 Itse en koskaan ole ollut mummuloissa yksin yökylissä. Toisessa vierailtiin aina koko perheen voimin, joskus kyllä jäätiin yökuntiinkin kun matka oli pitkä. Toinen mummula taas oli kilometrin päässä kotoa ja siellä tuli pyörähdettyä koulumatkoillakin ohimennen. Voi että, ihan tulee ikävä jo edesmenneitä isovanhempia muistellessa! <3 Omilla lapsilla on vähän sama tilanne kuin itsellä aikoinaan. Serkkuloissa kyllä yökylästelevät senkin edestä! :)
VastaaPoistaKiitos Raisa muisteloista. <3 Itselläni ei myöskään ole moniakaan mummulamuistoja. Joskus käytiin kylässä, mutta yksin en koskaan ollut. Ja minulla olikin vain yksi mummu.
PoistaSiksi haluankin voimieni mukaan tarjota lapsenlapsille tämän mahdollisuuden kasvaa meidänkin rinnalla ja nämä mummulakokemukset. Samalla saavat nuoret vanhemmatkin vähän huilata. Yhteispeliä tämä elämä on toistemme rinnalla. <3