Entisillä kotikulmilla Helsingissä

Vihdoinkin kerkeän istahtamaan tähän koneelle sen verran, 

että kerkeän laittaa pidennetystä viikonlopusta muutaman sanan ja kuvan tänne.

Kun on ollut viimeisen viikon aikana kuudetta päivää menossa,

 ottaa nämä kotihommat oman osansa! ;)

Matkan kimmokkeena oli mieheni 80 vuotiaan tädin syntymäpäiväjuhla.

Se olikin miehelleni erityisen merkittävä hetki, 

kun hän  näki siellä sukulaisiaan vuosien, jopa vuosikymmenien jälkeen,

Tilaisuus olikin tavallaan pienimuotoinen sukukokous,

jossa itsekin tutustuin uusiin ihmisiin.

Kyllä sitä sai ihmetellä, miten nuorekas ja elämänmyönteinen ihminen

 voi olla vielä kahdeksankymppisenä.

Positiivisuus, aktiivisuus ja  uusista asioista innostuminen näkyi hänessä.

Jousiammunta oli ollut hänen lempiharrastuksensa pitkään ja hän on matkustellut aikanaan paljon.

Päivänsankari on myös Facebookin innokas päivittäjä ja ajan seuraaja sitä kautta.

Hän ilahdutti meitä pitkällä, pitkällä runolla, jonka hän lausui papereitta.

Se oli kuin kruunu hänen juhlassaan. <3

Yöt vietimme kälyjen perheissä aivan ruhtinaallisessa ylöspidossa.

Vieraanvaraisuus on aina ylenpalttista heidän luona käydessämme.

Kerrankin oli aikaa oikein kunnolla praatata ja vaihtaa kuulumisia sekä nähdä heidän jälkikasvujaan.

Heidän kanssaan on aivan liian harvoin näitä tilanteita etäisyyksistä johtuen, 

Alkuosan kuvat napsin heidän ihanista kodeistaan! <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Maanantain vietimme mieheni kanssa Helsingin keskustassa ja kävelymatkan päässä siitä.

Forumin pikakierroksen ja muutaman tulijaisostoksen jälkeen kävelimme Kauppatorille.

Siellä oli vain muutama myyntikoju;

 tutut kesäiset torin jutut ja tunnelmat olivat "jäissä" kuin  tuo Viking Linen laiva. ;)

Kauppahallissa oli monia ihania pieniä kahvipaikkoja.

Joimme siellä kahvikupposet hyvien kahvileipien kera. <3

Kauppatorilta kävelimme Eiraan.

Tämä asuinympäristö on  mielestäni arkkitehtuuriltaan yksi kauneimmista alueista.

Täällä on kauniita kivitaloja ja kesäaikaan kauniita puistoja.

Tästä risteyksestä avautuu entinen kotikatu. 

Aina yhtä sykähdyttävä näky,

jonka ohessa ratikan kulku ja tuttu kolke.

Tässä talossa oli meidän koti kahden vanhimmaisen lapsemme kanssa 30 vuotta sitten. 

Yritimme saada mieliimme tunnemuistoja siitä ajasta,

 mutta ehkä päällimmäisenä tuli mieleen väliaikaisuuden tunne.

Niin ihana miljöö kuin tämä olikin, 

pois me täältä kaipasimme silloin.

Maalta lähteneinä johonkin pienempään paikkaan ja lähemmäs kotejamme. <3

Tällä reissulla olimme ajatelleet käydä tervehtimässä talon jo 

kunnioitettavaan ikään ehtinyttä isännöitsijäpariskuntaa.

Olimme olleet talonmiehinä tässä talossa ja niissä ajatuksissa tunsin kiipeäväni 

näitätuttuja portaita.

Katselin lattioiden ja portaiden vahauspintaa, ikkunoiden maaleja,

Niitä töitä, joita silloin teimme...

Kurkistus talon suljetulle takapihalle kirvoitti erityisesti paljon ihanien muistojen helmiä mieleen.

Pihakeinussa kiikutellessa ei olisi aina muistanut olevansa lähellä Helsingin ydinkeskustaa.

Vanhan sireenin juurelta nousi keväällä helmililjat, narsissit ja krookukset. 

Ne olivat minun ja isännöitsijän yhteisiä juttuja.

 Mieheni tekemät roskakaapin ovet ja kukkalaatikot näyttivät palvelevan edelleen; 

kestopuu kestää nimensä mukaisesti!  

Täällä poikani oli turvaisaa potkutella Plaston mopolla, 

joskin vietimme paljon aikaa myös läheisessä toimintapuistossa. 

Siellä oli siihen aikaan puistotätejä ja kesäaikaan kaupunki tarjosi lapsille lämpimän ruoankin omille lautasille. Se oli luxusta, josta nykyään voi vaan haaveilla. :)

~~~~~~~~~~~~~~~~

Yläkerrassa meillä oli lämmin tapaaminen ja muistelojen hetki.

Luulen, että toista tällaista hetkeä emme enää saa!  <3

Tästä vierailusta onnellisina,

mutta haikeina hyvästelimme nämä entiset naapurit,

kantahensinkiläiset.

Heillä oli merkittävä osa meidän arjessa silloin,

 kun olimme kaukana omista perheistämme ja suvustamme.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Moni asia oli kuin ennen, 

 mutta kuitenkin  moni asia oli muuttunut.

Talossa näkyi rapistuminen ja vanhojen ihmisten voimattomuus pitää paikkoja kunnossa.

Moni elämänkaari oli päättynyt,

monet asukkaat muuten vaihtuneet, 

Muistot onneksi kantavat ja pysyvät.

Niitä ei aika syö eikä ruoste raiskaa.

Meillä oli monella tapaa hyvä viikonvaihde.

Kohtaamisia eri-ikäisten ihmisten kanssa,

aikaa olla kahdestaan ja huokaista hetki arjen touhuista.

Erään liikkeen edestä bongasin ensimmäisen kukka-asetelman, 

joka loi omaa kevättalven tunnelmaa...

"Kylässä hyvä, kotona paras" -sananlasku 

tuntui käyvän toteen maanantai-iltaa kohden.

Lomanen oli tehnyt tehtävänsä!

-Kaisu-