Kaipauksen päivä

Tämä marraskuinen päivä

pyhäinpäivä

lepoon päässeiden muistopäivä
eronikävän päivä

 kaipausta tulvillaan

Se kokoaa menneiden päivien
tämän päivän ikävän
kaipauksen pohjattomaan maljaan

Jäkälä lapsemme hautakiven päällä ja haudalle viemissäni oksissa 

kuvaa kauniin koruttomalla tavalla aikaa, ajan kulumista.

 Aika on parantanut. 

Se on antanut minulle tilaa ja mahdollisuuden käsitellä suruani, kaipaustani, eronikävääni.

 Aika on auttanut hyväksymään sen, että elämä voi olla kuin ensilumen kosketus lämpimälle kädelle. Keväisestä sunnuntaiaamusta syksyiseen sunnuntai-iltaan. 

Vuoden kierron ja muutaman kuukauden päälle.

Lapseni, isäni, appivanhempani. 

Monet rakkaani ovat poissa, mutta kuitenkin niin lähellä minua. 

He kulkevat rinnalla elämäni enkeleinä, elämäni kirkkaimpina tähtinä. 

Heillä on aina paikka sydämessäni ja muistoissani.  <3 

Yöllä on ollut pakkasta.
Harsonomainen kuura peittää maan.
Marraskuinen aurinko luo säteitään matalalta
yli lakastuneen luonnon.
Valo heijastuu jääkiteistä.
tuo iloa, lohtua syksyn harmauteen.

<3 <3 <3

Hän toi Taivaan terveiset tullessaan, 

meni takaisin sinne odottamaan.

On tallella siellä enkelimme

ja odottaa meidänkin saapuvan sinne.

<3 <3 <3

Minunkin kaipauksessani on lohtua,
valoa, toivoa.
Se kantaa.