12. lokakuuta 2014

Lepopäivä

Pyhäaamun rauha hiljaa huokuilee... Koti on vielä hiljainen. Nousin jo varhain nauttimaan tästä tunnelmasta; puhuttelevasta hiljaisuudesta, lokakuisesta pimeydestä ja tulevasta päivästä.


Sunnuntai on ihana päivä. Se on todellinen tauvonpaikka; huilaamista ja huokaisemista menneen viikon töistä. Se on yhdessäoloa ilman suurempia askareita. Tai latautumista tulevaan viikkoon ja sen haasteisiin. Ihan niin kuin itsekukin sunnuntain sijoittumisen omassa viikossaan tuntee ja parhaaksi näkee.

Tänä sunnuntaina saamme vieraita. Lapsetkin ovat kovasti serkkujen tapaamista odottaneet. Jälleennäkeminen on niin mukavaa. Kohtaaminen kasvokkain ja hetki yhdessä on tämän päivän ilo.

Niin monia kohtaamisia
ja silti harvoin sielut hipaisevat toisiaan.
Niin paljon sanoja ja silti vain harvat niistä
avaavat lukot yksinäisiin huoneisiin.
Niin monia kauniita hetkiä
ja silti niin myöhään ymmärrämme mitä meillä on.
(A-M Kaskinen)  



Ihanan leppoista sunnuntaita Sinulle!
-Kaisu-

2 kommenttia:

  1. kaunis on tuo runo.

    VastaaPoista
  2. Kaskisen runot ovat aina yhtä puhuttelevia. Ne ovat arjen ja juhlan sanoituksia. Niitä on helppo lukea ja ymmärtää.:)

    VastaaPoista