22. lokakuuta 2014

Elämänmakuisia päiviä

Syyslomapäivät ovat menossa ja olemme saaneet luoksemme lapsenlapsia kahdesta lastemme perheestä. Serkuilla jälleennäkeminen on ollut riemastuttavaa, riehaannuttavaa  -aina yhtä ihanaa. Kotimme on täyttynyt iloisista silmistä ja hymyhuulista, miksi -kysymyksistä ja huikeista "lasten suusta" - lausahduksista sekä leikkimisen ilosta.  Oiva syyspölyytys on menossa kaapin kätköissä oleville leluille ja peleille; ne ovat saaneet jälleen uuden tulemisensa, uuden sukupolven kiinnostuksen.


Mummun iloksi ruoka on maistunut; lapsillahan on tunnetusti koko ajan nälkä. Pienet jalat ja kädet ovat koko ajan työssä ja touhussa. Energiaa kuluu ja  porukalla syöminenkin on niin mukavaa. Ja ehkäpä mummu tietää ne lasten lempparit! <3 Pöydän alla on jalkoja ja  murusia enemmän kuin tavallisesti ja se on elämää se!

Vaatenyssyköitä on siellä ja täällä. Yksinäisiä sukkiä kulkee lattialla ja kengät ovat juuri siinä mihin ne ovat jääneetkin. Tyttöset tykkäävät vaihdella vaatteita. Näissä päivissä ei ole aikaa nipottamiseen; nyt on lupa irrotella ja olla leppoisasti. Nyt panostetaan yhdessäolon iloon ja mukavien muistojen luomiseen. Aikaa on vähän ja tekemistä tuntuu olevan paljon. Leikit soljuvat ideasta toiseen ja kolmanteen. Illalla siskonpedissä on niin vaikea rauhoittua, kun vielä on puhuttavaa ja vauhti on päällä.

Maria Ahlstedin ajatus on pyörinyt taas  mielessäni:

Lapsen läheisyys
puuhakkaat pienet sormet:
Niin paljon innostusta,
elämänriemun ruusut poskipäillä.
Ota talteen arkipäivän onni.

Tämä on sitä onnea ja iloa, josta saa hyvää mieltä evääksi tuleviin hiljaisiin päiviin. Niihin päiviin, kun lastenlasten käden kosketus on kaukana, ajatuksien päässä. Nämä on niitä hetkiä, jotka liittävät minut, lapseni ja heidän lapsensa tiiviisti toisiinsa. Näin muodostamme katkeamattoman sukupolvien sydänten ketjun. Välittämisen ja toisistamme iloitsemisen siteen. Se on vaalimisen ja vaivannäon arvoinen asia.

Pieni Eevert kysyi nukkumaan mennessämme, kun otin silmälasit silmiltäni ja pujahdin peiton alle: "Oletko sinä vieläkin mummu?"
"Olen -silmälaseittakin!" vastaan. "On ihanaa olla  mummu."  <3

Näissä tunnelmissa tänään. Syysloman voimaannuttavia hetkiä sinullekin lukijani!

-Kaisu-

2 kommenttia:

  1. Vaikka tämä on jo vanha blogipostaus, niin minun on pakko hihkua tähän kommentiksi: Aivan ihana kirjoitus, aivan ihanat kuvat! Olen itse vasta yhden lapsen äiti, suht nuorikin vielä ja isompi lapsikatras on haaveissa. Mietin jo tässä vaiheessa kuitenkin, minkälaista olisi olla mummo, saisinko olla mummo? Olisi aivan ihanaa olla mummo, ottaa lapsenlapsia kylään ja tässä sinun postauksessasi oikein huokui tuo onni. Kirjoitit todella kauniisti! Ihania mummonpäiviä sinulle nyt ja tulevaisuudessakin. Luin blogiasi ensimmäistä kertaa, ja pääsit lempiblogilistaani. Syysterveisin, Tiuku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiuku kauniista sanoistasi. Kiva kuulla, että tunnelma noista syksyisistä päivistä välittyi sinullekin.
      Elämä on pieniä onnenmurusia, joistaa ilo ja onnellisuus rakentuu.Jokaisessa elämänvaiheessa omat ilonsa. Aika kuluu nopsaan. Usko ja toivon sinunkin pääsevän ajallasi tähän rooliin. Tavataan täällä. Iloa tästä marraskuisesta päivästä Sinulle!
      -Kaisu-

      Poista