Ystäväni, kivun tuttu

Eilinen ystäväni tilapäivitys 

kosketti

liikutti

pysäytti.

Täytyi tyytyä toteamaan;

me kuljemme teitä,

joita emme valitse

-tie valitsee meidät.

Kuva kyynärsauvasta, kävelemisen tuesta ja viesti kivusta pysäytti. Eikä ja  miksi -sanat nousivat ensimmäisinä mieleeni. Todeksi muuttui jälleen kerran toteamus "terveys on lahja". Sen lahjan merkityksen muistaa näiden koskettavien kuulumisien ja joskus oman kehonkin kautta. Kun kroppa alkaa oireilemaan ja kipuilemaan ja diagnoosi antaa selityksen. Nämä kivikkoiset polut, sairauden tuomat kivut ja murheet vain osuvat joidenkin kohdalle ilman selityksiä. Jotkut kannot teillämme ovat niitä, joita vanhemmat jättävät perintönä meille nuoremmille perinnöllisyyden ja alttiuden muodossa. Karuja totuuksia, jotka alkavat tulla tutuksi omassa ikäpolvessanikin.

Sairauden tuomasta kivusta kärsii koko keho sisintä myöten. Kivun tuttu on ennen kaikkea terveytensä kanssa taisteleva ja terveydestään luopuva, mutta kipu satuttaa myös läheisiä, ystäviä. Voimme olla lähellä monin tavoin. Lohduttaminen on lähellä oloa. Se on rinnalla kulkemista sanoin, ajatuksin, rukouksin. Uskon ja toivon valamista huomiseen, tuleviin päiviin. Ja ennen kaikkea tämän päivän ilon löytämistä ja siitä iloitsemista. Huomisella kun on omat ilonsa ja huolensa, omat suunnitelmansa.

Kun tulevat tuulet,

kipujen karut päivät,

kun auringon kaari on matala,

silloin tarvitsen ystäviä,

ystävän silmää, korvaa ja kättä

tuomaan kevään tuoksuja,

sytyttämään talven hangelle tähdet.

                           -Leena Salin-

Ystäväni ajatuksenkantaman päässä

ajattelen sinua tämän aamun hämärässä lämmöllä.

-Kaisu-