Ajatukset ulapalla

 Meni perjantai, lauantai,  

tuli sunnuntaiaamu ja -iltakin. 

Postaus oli tekemättä ja mielessä kysymys; 

mistä sen tekisinkään. 

Ihmettelen ajan kiivasta kulkua. 

Tuntuu, että aina on aamu ja ilta. 

Niiden välillä en tunnu ehtivän mitään, minnekään. 

 Tai toki ehdin tuttuihin arjen kuvioihin, 

mutta onko niistä enää jaettavaa tänne blogiin.

Onko kuvakulmat ja teemat jo tuttuja lukijoilleni, 

toistavat itseään? 

Kriittisyyden peikko on siis istunut jarruksi olkapäälleni 

ja kuiskuttelee sieltä. 

Toki syksyssäni on suomalaisista lauluistakin tuttu kaihon tunne 

ja alkamisen vaiva on suurin este monille puuhille. 

Pyöräilin meren rantaan. 

Oli ollut monella tapaa rankka päivä ja herkkyys pinnassa. 

Tuuli kuivasi silmiin kihonneet kyyneleet 

ja avasi esteetöntä näkymää kauas, kauas. 

Tuolla rannalla tuntui hyvälle hengitellä hitaasti, 

peilailla tunteita mereen 

ja lopulta antaa ajatusten lentää tuulen mukana. 

Ei tämä rantakaan aina samalta näytä!

Välillä vesi pakenee rannasta ja välillä se hakkaa rantakiviä.  

Meri  välkehtii auringossa ja väräjää tuulessa, 

maisema peittyy yönpimeään, 

kuohuu vaahtopäinä ja välillä makaa peilityynenä. 

Onko ihme, jos ihmismieli on omassa rannassaan 

välillä aivan hukassa ja ajatukset ulapalla?

Tuntuuko vuodenaikojen vaihtelu sinun vireystilassa ja tekemisen määrässä?

Onko muilla kirjoittajilla ollut vastaavia "kriisejä" teemojen suhteen? 

~~~~~~

Syyskuun sunnuntain haaste lukijoilleni:

nakatkaa kommenttikenttään aiheita, 

joista haluaisitte minun kirjoittavan syksyn aikana. 

 Toki pidätän oikeuden  itselleni valita niistä ne, 

joista "kynä luistaa". 

~~~~~~

Mukavaa alkavaa viikkoa ja kohta alkavaa lokakuuta! 

💞

Elokuiset kolme e-kuvaa

 Elokuu ehti etappiinsa. 

Vielä ehtinee näin syyskuun ensimmäisenä päivänä julkaista elokuiset e-kuvat, 

joka ei minusta ollut tällä kertaa kovin helppo rasti. 

Toki niitä e- sanoja oli paljonkin, 

mutta sellainen puhutteleva näkökulma vain meinasi puuttua 

viimeistä kuukautta havainnoidessa. 

Enkeli on eittämättä elokuuni sana. 

Elokuun 9. päivässä tuntuu vuodesta toiseen  

elokuun viipyilevä tunnelma, 

aamukaste, pitenevät varjot ja  

pensashanhikin kukinta.

 

Kari Rydmanin laulua mukaillen muistelin taas kerran: 

Niin kaunis oli silloinkin maa,

aurinko nousi ja oli kastetta maassa, 

herättiin, noustiin päivän touhuihin ja kohtaamisiin. 

Oli lintujen laulun ja pienen pojan leikin aika. 

Illan hetki muutti kaiken:

veet olivat syvemmät, 

illan varjot pitemmät, 

oli eron ja jäähyväisten aika.

 

Poissa  oli pienokaisemme. 

Hän jäi ikiajoiksi sydämeemme ja enkeliksi matkoillemme. 

~~~~~~

Elopelto.

Pyörälenkillä seisahduin ihastelemaan peltoaukeaman kauneutta 

ja elokuisten värien sävyjä. 

Pellolla käyskenteli kaksi kurkea, 

jotka kävivät kahdenkeskistä äänekästä keskusteluaan. 

Odottelin tovin, josko ne siitä lähtisivät lentoon ja saisin ihanan kuvan lähtijöistä. 

Kun hetkeksi käänsin katseeni toisaalle, 

kurjet olivatkin jo menossa kovassa nousukiidossa huutaen syksyisiä hyvästejään minulle. 

Elonkorjuu. 

Toinen kuva menee tunnelmaltaan edellisen kuvan kategoriaan,

haikeuteen, ikävään, ohikiitävyyteen.

Tunnelma ja värit ovat syvät.

 

 Elo on puitu, sitä puidaan tai suunnitellaan lähipäivinä puitavan; 

 elonkorjuu on käsillä. 

Kaikella on aikansa,

kasvulla ja korjuulla,

läsnäololla ja lähdöllä, 

ilolla ja surulla. 

~~~~

Ehtoo meren rannalla on aina elävä taidenäyttely 

taivaan kannen muuttaessa sävyjään ja pilvien muotojaan. 

Niin tänä elokuisena iltanakin. 

Meren aallokko oli houkutteleva, 

mutta samalla myös pelottava. 

Aalto otti syleilyynsä, 

kieputti ja kuljetti.  

Se oli arvaamattoman voimakas 

ja välillä sieppasi allensa. 

Aaltojen voimaa ja kokoa en toki kännykällä kuviin saanut,

mutta tuona iltana ei ollut ihan pienten lasten uintikeli tällä rannalla. 

~~~~

Elokuussa oli muun muassa tällaisia tauonpaikkoja 

ja vaikuttavia hetkiä. 

Monia kauniita päiviä ja lempeitä iltoja. 

Kaikkea kaunista, koskettavaa 

ja voimauttavaa ei vain saa,

 eikä toki tarvitsekaan saada tallennettua kuviksi.

~~~~

Tänään olemme astuneet syyskuun kynnyksen yli.

Kaikkea hyvää Sinulle huomiseen, tulevaan viikkoon sekä kuukauteen. 

Ollaanpa kuulolla, mitä syyskuu tuo meille tullessaan. 

Ovi syksyyn on auennut

Kesä tuntuu kadonneen kuin taikaiskusta.

Syyskuun alun myötä siirryimme hetimiten 

syksyisiin tunnelmiin,

sillä viime yö oli jo todella kylmä;

 se tuntuu sekä ulkona että sisällä.

Linnut kerääntyvät parviin ja lehtiä leijailee maahan.

Syksy on eittämättä saapunut kaupunkiin!

Minä ja mitella-kantoside olemme tulleet tutuiksi viikossa

ja kolme viikkoa menee tällä sidehoidolla.

Diagnoosi tarkentui viiden päivän jälkeen solisluun murtumaksi ja

kipu on alkanut onneksi hellittämään pikkuhiljaa.

Elämä on ollut arvatenkin nyt viikon verran hiljaiseloa.

Arjen perustoimintoihin menee hissutellessa aikaa tuplasti 

ja oikeastaan on aika hankala tehdä mitään.

Ruutuaikaa on tullut vietettyä  rutkasti 

ja olen kuunnellut aikani kuluksi myös äänikirjoja

sekä ihan vaan lepäillyt.

Olin suunnitellut tähän syyskuun alkuun ikkunanpesua ja verhojen sekä kapan ompelua.

Nyt nämä suunnitelmat ovat hetkeksi hyllytettyinä,

mutta olen katsellut verhokankaita nettikaupoista ja piipahdin liikeessäkin katsomassa niitä.

Jotakin ruskeasävyistä tekisi mieleni,

mutta vielä ei ole "napannut" verhokankaissa.

Sensijaan löysin kierrätyskeskuksesta  tuon 

Isopahkalan tuikkukipon,

joka minusta sopi hyväksi aluksi 

meidän uudelle ruskealle kaudelle.

Puinen kynttilänjalka on vanha kirppislöytö

ja  vaasi on Jyskin tämän syksyn mallistoa.

~~~~

Mielenkiintoista,

 miten tuo väripaletti pyörii kodin sisustuksessa ja väreistä tykkäämisessä.

80 -luvulla meillä oli  

ruskeat, pallomaiset Lampukas-valaisimet

ja ruskean sävyiset sohvat sekä matot.

Mnien okrankeltaisten ja oranssin väristen syksyjen jälkeen tuli ruskea -fiilis.

Tuo maanläheinen väri tuntuu kivalle juuri nyt.

Tekstiilinahkaiset tyynyt saivat 

uuden sijansa sohvalta.

Ne olikin aikanaan helpot ommeltavat,

kun ompelin kankaat vaan päällekkäin oikealta puolelta.

Näin reunoihin tuli kiva yksityiskohta.

Puunsävy on todella kaunista ruskeaa.

Tänään olen iloinen ja tyytyväinen,  

ettei miehelläni ollut haluja eikä voimavaroja maalata noita ikkunoittemme pokia valkeaksi.

Minä nimittäin toivoin sitä vahvasti jossain vaiheessa.

Onneksi hän on tämän talon järki 

minun mieleenjuolahdusten rinnalla!

~~~~

Nyt siis toivon löytäväni ihanan verhokankaan.

Sitten kuntouduttuani ompelen siitä verhot tähän erkkeri-ikkunaan vain sivustoille

entisen neljän sijaan.

Pääsee pokat ja maisema reilusti näkyviin!

Ikkunoita en ehkä enää ehdi ja pysty pesemään väleistä

 (48 pintaa),

mutta poikani sanojen mukaan likaiset ikkunatkin pitävät tuulta ja sadetta.

Lohdullista ja vapauttavaa.

Opettavaista!

Kuvaa ottaessa katselin tuota ikkunasta näkyvää omenapuuta,

meidän vuodenaikojen seurantapuuta ja lintujen laulupuuta.

Tämän kodin rakentajat istuttivat sen vuonna 1984

ja tähän kohtaan sopii hyvin Tabermannin runo:

Se joka istuttaa puun,

vaikka tietää,

ettei koskaan näe

 sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei ole itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä, 

että joku muu tulee

joskus iloitsemaan ja 

nauttimaan sen kukinnasta.

Hän elää sananmukaisesti kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä

lopu syksyllä.

🤎

Niin kaunis ajatus.

Ei kesä lopu syksyyn.

Se jatkuu

meissä, luonnossa,

teoissa,

muistoissa.

Syyskuisten päivien kauneutta ja iloa Sinulle. 

🤎

Toivottavasti pysyt kuulolla,

jos postauksissani on vähän pitempiä taukoja. 

Ja kiitos Ystäville ihanista tsemppiviesteistä,

joita olen saanut tänne ja puhelimeeni

 sekä toki livenäkin.

Muistaminen lohduttaa, virkistää, kannattelee!

En ole yksin!

🤎

 

 

Diy kelo-oksakranssi

Niin monta kertaa olen metsässä kulkiessani ihastellut noita puiden kaadon jäljiltä jääneitä kelo-oksia.

Tuulten ja tuiskujen tuttuja,

monia vuodenaikojen vaihteluita metsän pohjassa maanneita oksia,

joissa on minua puhuttelevaa sitkeyttä ja silmiä hivelevää ajan tuomaa kaunista harmautta.

Olen usein haaveillut askartelevani niistä jotakin kaunista.

Viime viikonloppuna nakkasin miehelleni toiveen kranssipohjasta,

johon voisin laitella noita mieluisia oksanpätkiä.

Hän innostui haasteesta ja olisin kyllä tyytynyt vähän karkeampaankin kehikkoon,

mutta nyt on ainakin kranssipohjassa kulmat kohdillaan.

Lähdin kokeilemaan ja mallailemaan,

asettelemaan oksia toistensa lomiin,

limittäin ja lähekkäin.

Kiinnitin keloiset oksat kuumaliimalla pohjaan ja toisiinsa.

Metsäpohjasta kelo-oksien rinnalta löysin myös harmaita käpyjä.

joita kiinnitin muutaman kranssin kehälle.

Nuo avautuneet männynkävyt ovat  kuin pieniä harmaita kukkia,

kuivahtaneita ja  äkkiseltään ehkä parhaat päivänsä nähneitä,

mutta silti vielä niin täydellisiä juuri tähän kranssiin.

Kuvailin tämänpäiväisen askartelemukseni metsässä, värkkien noutopaikalla.

Vien kranssin mukaan kotiin ja hommaan siihen

ensi viikolla pienet ledivalot.

Ripustan kranssin ulos kuistin seinälle valaisemaan pimeneviä iltoja

ja tuomaan terveisiä metsästä,

äärettömästä materiaalien aarreaitasta sekä voimauttavasta askarteluterapiasta.

Toivottavasti kranssin liimaukset kestävät ulkona, katoksen alla.

Syksy on hiipinyt luoksemme.

Tuulee ja tuivertaa.

On viiloista ja ruskan värejä putkahtelee maaruskan seuraksi jo puihin ja pensaisiin. 

🍁🍁

Tervetuloa uudelle kirjautuneelle lukijalle ja 

mukava täällä käy lukijoita tasaiseen tahtiin. 

🍁🍁

Ihania syksyn väririkkaita päiviä meille kaikille

ja iloa päiviin.

Jk. Tulipa tässä mieleen, että kerrattain tein kranssin 

jäkäläoksista.

 

Ikkunat puhtaiksi ekologisesti etikalla

Kyllä on ollut hyvän mielen päivä tänään!

Oikein voittajafiilis, kun olen saanut näiden erkkerin

 ikkunoiden pesun pois to do -listalta.

Olen varmaan ennenkin päivitellyt tänne,

että kotitöistä tämä on niitä,

joita siirrän ja siirrän.

Meidän erkkerin ikkunoissa on kolminkertaiset ikkunat,

joten lasipintoja siitä tulee 48 plus pokien pesu.

Että se vaatii ainakin minulta sinniä. 

Kyykkiminen ja kurkottelu käy kovastikin yhdenlaisesta jumpasta

 ja se on homman tuoma bonus,

että ei ainakaan lenkille tarvinnut illalla lähteä.

~~~~

Tällä kertaa päädyin pesemään ikkunat ekologisesti etikkavedellä.

Huuhtelin ikkunat etikkapesuveden jälkeen ja kuivasin Kärscherillä.

Ikkunankuivaaja on kätevä ja tosi hyvä apu.

Täältä mm.voi lukaista  etikan käytöstä ikkunanpesussa.

~~~~

Joskus joku taisi kysäisi kerrallisen päivitykseni kommenteissa, 

että miten Kärscherillä saisi kuivattua niin, ettei tulisi naarmuja.

Arjen hoksaukseni on, että kuivaajaa ei auta painaa kovasti,

vaan kevyesti vedellä pitkin lasin pintaa,

joko vaaka- tai pystysuorassa.

Nitinää ei saa kuulua kuivatessa.

Ainakaan siitä lastasta siinä ikkunapinnalla!

Pesijä saattaa nitistä ja natistakin

-se sallittakoon. ;)

Minkälaiset ovat sinun ikkunanpesutaktiikkasi?

Tykkäätkö sinä pestä ikkunoita?

Minä niin tykkään tuosta erkkerin ikkunan edessä olevasta,

 36 vuotta vanhasta marjaomenapuusta.

Se on meidän vuodenaikapuu,

joka kasvaa rehottaa aika luovasti taloon päin.

Nyt sen oksat notkuvat omppujen painosta.

Kypsyvien omenoiden väri on kaunista katseltavaa

ja  lisäksi ne maistuvat hyvälle. 

Pian on taas uuniomenasoseen tuoksun aika!

Kukkapöydän alla on tämän syksyn projekteja:

alpakkalangasta vähitellen valmistuva neule

ja neuropsykologinen valmentaja -koulutuksen (20 op) kirjoja.

Ennakkotehtävän palautin jo ja toinen on työn alla,

mutta on niin paljon kaikkea muuta, joka tahtoo ajaa tuon paksun,

 teoreettisen ja nepsy-asioiden syntyihin syviin keskittyvän kirjan edelle. ;)

Näillä tekemisillä ja haasteilla tulevaan syksyyn.

~~~~~~~

Perjantai-ilta.

Pimeys on laskeutunut vahvasti ikkunoiden taakse

ja  kellon tikitys siivittää tätä blogipäivitystä.

Katseeni kulkee vielä ikkunasta ikkunaan,

puhtaisiin ikkunoihin,

silmät lupsahtelevat väkisinkin kiinni. 

Hyvää yötä! 

Kuistin syksy

Syksy on saapunut.

Parina yönä mittari on painunut jo nollan alapuolelle

ja kylmältähän ne aamut ovat tuntuneet. 

Ahkeraliisa on kestänyt vielä nämä kelit,

mutta huhtikuussa istuttamani orvokit siirsin tänään  jo suosiolla sivuun.

Löysin nimittäin  eilen Tokmannilta suorastaan jättikokoisia callunoita

ja innostuin niistä juurikin koon takia.

Istutin ne  tänä kesänä tekemiini betoniruukkuihin

ja tuli helpolla näyttävät kukka-astiat.

Näissä on siis yksi calluna ruukussaan.

En ole ennen tällaisia komeuksia ja kauneuksia nähnytkään!

Tähän kuistin seutuun näyttää ajan saatossa kertyvän betonitöitä enemmän ja vähemmän.

Mutta nepä kestävätkin monenlaista säätä ja kolhujakin,

joita tässä kulkuväylällä tahtoo lasten kanssa tulla.

Niin muuttui kuistin seutu syksyisemmäksi.

Pienillä jutuilla saa aina kivaa muutosta kotiarkeen,

niin ulkona kuin sisälläkin! 

Tervetuloa syksy!

Toivottelen SInulle leppoisaa viikonloppua 

ja mukavia syksyisiä askareita !

-Kaisu-

Humalaköynnöskranssi

Viime lauantaina lähti humalaköynnökset hetekasta! ;)

Innostuin  nimittäin kokeilemaan niistä kranssin kieputtamista.

Pitkistä ja paksuista köynnöksista tulikin pian valmista!

Ilokseni löysin vielä muutamia hentoja, herkkiä vaaleanvihreitä
humalan kukintoja  kranssin koristeeksi.

Siinä punasävyistä materiaalia käsitellessä muistelin
kokeilleeni tätä värkkiä ennenkin, vähän eri tavoin.

Se hetki oli ollut  viime elokuussa,
minulle merkittävänä päivänä

ja se postaus löytyy täältä, klik

Mallasin (aika hauska sana; sovitttaa, kokeilla) kranssia aitan oveen.

Sillä seinustalla kasvaa tikapuita vasten oikeinkin rönsyävä humala, 

joka sai vielä jäädä sijoilleen.

Olisihan tämä kranssi sopinut tähän harmaaseen, elämää nähneeseen oveenkin kauniisti,
mutta en raskinut jättää.
Nimittäin käymme nyt syksyllä harvemmin mökillä
ja se olisi jäänyt sinne vähän niin kuin taivas alle,
ovelle, jota kukaan ei pitkään aikaan avaa.

Otin kranssin mukaani ja ripustan sen kodin ulko-oveen,
kuistin suojaan syyskuiseksi tervetulotoivotukseksi.

Siskoni oli kieputellut tänä kesänä satoa tuottaneita vadelmanoksia

ja niistäkin oli tullut kaunis punasävyinen kranssi.

Tähän aikaan vuodesta onkin monenlaisia luonnonmateriaaleja taas tarjolla.

Nyt pitää päästään mielikuvitus  ja kokeileva  mieli valloilleen!

Minkälainen kranssi kuuluu sinun syksyysi?

Ensimmäisen pakkasyön jälkeisen aurinkopäivän tervehdys kuin tuulahdus Sinulle!

Syksy syvenee! 

-Kaisu-

Ilta merenrannalla

Miten kaunis voikaan syyskuinen ilta olla 

ja miten meri voi asettua näin tyyneksi.

Alkuviikosta oli kauniita päiviä ja illallakin oli lämmintäkin vielä reilut parikymmentä astetta.

Kävin tyttäreni kanssa tiistaina iltakävelyllä meren rannassa,

 tunnelmoimassa ja ottamassa muutamia kuvia.

Useimmiten käyn näissä maisemissa lenkkeilemässä

ja silloin ei kännykkä ole monestikaan mukana tai  on olevinaan kiire

 ja kauniit tunnelmat jää taltioimatta kuviksi,

vaikka mieleenhän niitä pitäisi toki enemmänkin painaa ja tallettaa. 

Aurinko painui 

ja viimeiset säteet venyivät pitkin meren pintaa,

värittäen puiston nurmikoita, 

hivellen puiden latvoja.

Varjot venyivät, kasvoivat, tummenivat.

Päivä väistyi,

ilta saapui.

Hämärä laskeutui hitaasti, mutta varmasti.

Aistimme vahvasti syysillan tunnun.

Keskiviikkoiltana ihastelin merinäkymää yksikseni lähirannassa.

Maisema oli tumma,

Taivaalle oli kertynyt pilviä,

jotka enteilivät huomiseksi ennustettua sadetta.

Taivaan ranta oli koko ajan muuttuva maisemataulu.

Pilvien liike ja värien eläminen taivaan laella olivat sangen kaunista katseltavaa.

Kävin´pulahtamassa raikkaassa merivedessä.

Rantaseurakseni ilmaantui kaislikosta lintuperhe,

joka luottavaisesti lipui rantaviivan tuntumasta kanavalle päin.

Syksyinen tunnelma näkyi kesäisen terhakkuutensa menettäneistä kasveista,

tuoksuista  ja  tuntui maan kylmyytenä varpaiden alla. 

Maisemassa ei näkynyt merellä kulkijoita, 

uimareita

eikä rannalla leikkiviä lapsia. 

Rannalla oli hiljaista;

vain vesi huuhtoi kevyesti rantahiekkaa.

Syksy oli saapunut uimarannalle kesän jälkeen

niin kuin päivän jälkeen tulee ilta;

hiljalleen, tutusti, turvallisesti,

kauniisti.

Näinä kahtena peräkkäisenä iltana nautin 

merellisestä maisemasta,

kotikaupunkini olohuoneesta

ja totesin,

että syysiltanakin voi olla kaunista.

Ja se kaunis tuntuu hyvälle,

koska se on kuin kesän jatkoaikaa

ja kohta väistämättä ohi olevaa ihanuutta.

Ja edessä on pimeät illat,

kynttilät,

takan lämpö,

kotoisat puuhat,

<3

Pieni Lintu -blogissa on Makrotex -haasteena tällä viikolla Ilta -teema.

Osallistun siihen näillä kuvillani.

Saunatuoksupussi

Saimme papan kanssa viikonlopun reissusta kivat muistamiset. 🍃🍃

Kakkosluokkalainen tyttärenpoika oli ommellut koulussa 

melkoisen kasan tuoksupusseja yhden tavoitteena olleen lisäksi, 

joten niitä riittikin sitten useampaan saunaan tuoksua antamaan.

Vihreässä lehdessä lukee teksti:

SAUNATUOKSUPUSSI

Liota pussia kuumassa vedessä

niin saat koivuntuoksuisen löylyveden! 

~~~~~~~

Olin aivan otettu siitä innokkuudesta millä hän oli ommellut pusseja 

ja toki myös tästä kivasta ideasta.

~~~~~~~

Näinä päivinä alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia kerätä koivunlehtiä ja niiden tuoksua talteen. 

Kävin riipimässä koivusta lehtiä ja ompelin niille sarjana pussukoita suodatinpusseista

ja mietiskelin, että kertakäyttölakana olisi varmaan myöskin hyvä tähän takoitukseen.

Siinä ommellessa ajatus lähti arvatenkin nousukiitoon.

Tein joulua ajatellen tuollaisen tuoksukuusen, 

johon laitoin sisään lehtien lisäksi oksanpätkän latvakohtaan asti. 

Valkeasta suodatinpussista olisi tullut toki talvisempi,

mutta tällä värillä kokeilu tuli nyt tehtyä.

Tuoksupuun voisi antaa vaikka joulutervehdyksenä

joulukortin asemesta.

Siihen voisi kirjoittaa tervehdyksenä

"Ihania joululöylyjä" tai muuta kivaa.

Kovin aikaiselta tuntuu joulua ajatella, 

mutta jos näistä värkeistä aikoo tehdä,

on toimittava pikimmiten! 

Tänään oli siis koivunlehdentuoksuisia ajatuksia mielessä.

Kaikkea mukavaa tähän alkaneeseen viikkoon Sinulle.

-Kaisu-