Vuoden 2023 luetuimmat postaukset

Vuosi kaarrattelee loppua kohden.

Käsillä on monenlaisten ynnäilyjen aika.

Mielenkiinnosta lähdin kurkkaamaan, 

mitkä ovat blogini vuoden 2023 luetuimmat postaukset eli 

minkälaiset aiheet kiinnostavat lukijoitani.

Äkkiseltään katsottuna tykätyimmät aiheet ovat 

Podiy -juttuja 

sekä kodin juhlahetket ja leipominen.

Arkea, juhlaa,

arjen juhlaa.

Kestoaiheita, 

joista olen aikonutkin täällä kirjoitella.

Minulle merkityksellisä asioita ja  hetkiä,

jotka tuovat iloa ja kannattelevat elämääni.

Niistä on tullut tehtyä päivityksiä blogiin tulevien päivien muistoiksi.

Näitä viime vuoden postauksia (löytyy otsikkoa painamalla) 

on luettu eniten:

1. Diy Kynttilänjalka

2. Diy Kurpitsat

3. Kodin juhlapäivä

4. Neule kuin triojäätelö

5. Diy Kestoliivinsuojat

6. Vauvan tuoksua

7.Savulohipiiras ristijäiskattaukseen

8.Kuppikakku

9.Ompeluksia vastasyntyneiden teholle

10. Työsandaalien tuunaus

Olen viipyuillyt tämän harrastuksen parissa jo lähemmäs 10 vuotta.

Noihin vuosiin mahtuu muutama postaus  ja mukava muisto.

On tuntunut mukavalle,  

kun sivujen availujen määrät ovat nousseet viime kuukausina kovasti 

ja uusia seuraajia on tullut lisää satunnaisten kävijöiden rinnalle.

Kiitos mukana Tau(v)onpaikassa säännöllisesti käyville ja satunnaisille piipahtajille!

Kiitos kommenteista ja kauniista sanoista!

Matka jatkuu ja uusia postauksia ilmaantuu fiiliksen mukaan.

 kerran viikossa pääsääntöisesti!

Ja kiva on kuulla palautetta,

ruusuja ja risujakin,

toiveita ja ajatuksia!

Terveisin,

Tauvonpaikan Kaisu

Jouluaattona

Joulu ei ole vain tontut ja kuusi

tai piparit ja kinkku.

Se on jotakin sellaista mitä tuntee vain sydämellään,

jotakin hiljaista, taianomaista, ohikiitävää,

välillä ohutta, tuskin nähtävää.

Elämä opettaa erottamaan olennaisen joulustakin.

Runon sanoin:

Ehkä joulun taika

koskettaa eniten heitä

jotka antavat rauhan 

laskeutua ylleen

kuin lumihunnun

toivottavat hiljaisuuden 

tervetulleeksi,

hyväksyvät kaiken 

mitä se tuo tullessaan

heitä

jotka kohtaavat armon,

antavat sille luvan

täyttää jokaisen 

pölyisimmänkin nurkan

heitä

jotka pysähtyvät kuuntelemaan

kuinka jouluyön 

äänetön tähtitaivas on

ihmeiden sävelmiä täynnä.

-Marju Pakkanen- 

Joulun kauniita, unohtumia hetkiä Sinulle lukijani

ja sydämen joulua!

❤️

Jos tykkäät jouluisista runoista,  

löydät niitä vuoden 2016 joulurunokalenteristani.

Jouluvalmisteluja

Joulunviettoon kuuluu monenmoista miettimistä, 

etenkin silloin, kun koolla on isompi joukko.

Juhlan ja mukavan yhdessäolon sujumiseksi pitää miettiä etukäteeen 

tavallisia arkisia kuvioita, 

kuten aikatauluja,

nukkumapaikkoja,

keittiövuoroja,

suolaisia ja makeita,

ja sitä, mitä kukanenkin tuo.

Kaikesta valmistelusta ja touhuamisesta kehkeytyy pikkuhiljaa 

 juhlamieli, juhlan tuntu ja yhteinen juhla. 

Tänä aamuna tuli mieleeni niinkin arkinen asia kuin tiskit.

Tiskipöytä täyttyy helposti juomalaseista ja mukeista,

kun on jano yllättää tuon tuostakin makeiden ja suolasten välissä.

Meillä ole niin montaa erilaista mukia, 

että jokainen voisi valita nimikkokuppinsa ja 

kertakäyttöastiat ei ole minun juttu.

Nimikoin joulun vieraille pyykkipojan,

jonka saa laittaa omaan mukiinsa tai lasiinsa joulunpyhinä

ja vielä sitten halutessaan muistoksi omaan kotiinsa.

Mökillä tällaiset pyykkipojat ja myös nimikkomukit ovat toimineet hyvin.

Olisiko sinulla joku muu idea?

Jouluaattoa ja vilinää, vilskettä odotellessa tässä! 

Lasten jouluilosta tulee paras joulumieli! 

Kaksi yötä jouluun on!

❤️

Tule joulu meidän kodin näköinen

Tänään se alkoi; 

kauan odotettu joululoma 

ja laskeutuminen joulun juhlaan.

Ajattelin käyväni hetimiten kaupoilla ja hoitavani lahja-asiat reilaan.

Totuus on, että kävin mutkan kaupungilla

ja tulin tyhjin käsin pois.

Pää lyö tyhjää ja totesin parhaammaksi nyt vain olla.

Laitoin tulet leivinuuniin ja aloin kuuntelemaan jouluista musiikkia.

Siinä sivussa hoituu näiden tunnelmien tallentaminen tänne tulevien päivien muistoksi.

On ollut jotenkin erilainen joulunaika.

Joulukortit jäivät askartelematta ja lähettämättä ensimmäisen kerran 40 vuoteen

ja jouluvalmistelut kaikkinensa ovat jääneet tälle viikolle.

Liekö jo askel hidastunut vaiko onko tapahtunut sisäistä hidastamista olennaisen äärelle? 

Nyt täytyy vain todeta sekä hyväksyä, 

että joulut eivät ole veljeksiä keskenään

ja tästä joulusta tulee tämän joulun näköinen ja tuntuinen. 

Elina Salmisen ajatus sopii joulutoivomukseksi:

"Tule joulu kultainen

tule joulu hopeinen

tule joulu valkoinen

tai vaikka harmaa sateinen

tule joulu kotikutoinen

tule tutun tuntuinen

tule meidän perheen 

näköinen ja kuuloinen

tule joulu

sellaisena kuin tulet

ja ole mitä olet

kunhan minäkin saan 

seurassasi hetkisen 

vain olla."

Tänään tuntuu oikealle heittäytyä nuken tavoin sohvan nurkkaan 

ja nauttia tuosta ihanasta ja kauniista kuusesta, 

jonka koristelimme illalla.

Se tuo joulun tuntua ja joulun tuoksua sekä valoa tähän pimeään iltaan.

Ehkäpä arkinen mieli kääntyy pikkuhiljaa joulumoodiin ja 

pienten jouluaskareiden myötä rakentuu joulu sydämeen ja meidän kodin kurkihirren alle.

Mitä kertoi mulle tonttu?

Pipari tuo joulun.

Kynttilä tuo joulun.

Himmeli tuo joulun.

Mitä muuta kertoi tonttu?

Antoi ajatuksen uuden,

kertoi joulun salaisuuden.

Rakkaus tuo joulun.

Näin kertoi tonttu.

💓

Kaikki ihanat joulunasiat ovat jo täällä.

Nyt pitää kiirehtiä hitaasti, että ehtii kaiken nähdä ja kuulla.

Ja ennen kaikkea tuntea.

💓 - lämmin joulunalusajatus Sinulle.

 

Joulutunnelman nostatusta

Jouluvalmisteluihini kuuluu olennaisena osana leipominen.

Joulutunnelma nousee kuin pullataikina jouluisia herkkuja tehdessä ja 

siinä kotoisassa leivonnaisten tuoksussa ja tuoksumuistojen äärellä.

Eilen tein aamusta pullataikinan puoleentoista litraan nestettä.

Lapsia ja lapsenlapsia oli tulossa mummulaan 

ja ajattelin yllättää heidän lämpimäisillä

ja samalla leipoa joulukahvipöytäänkin tarjottavaa.

En säästellyt värkeissä eli käytin voita ja reilusti kardemummaa, 

 sitä Santa Marian jauhettua, täyteläisen tuoksuvaa, jota käytän juhlapullaan.

Se on vähän tyyriimpää kuin esim. Sallisen putkilokardemumma. 

Taikinasta tuli jotenkin niin lutuisen pehmeää ja leipoutuvaa, 

että olin siitä jo innossani.

Leivoin bostonkakkuja.

Ne maistuvat jälkipolvilleni 

ja olivathan ne edesmenneen isänikin herkkua.

Leivoin bostonpullat leipä- ja irtopohjavuokiin.

Iloitsin, että vihdoinkin olin ostanut vuokasprayta 

ja astunut siltä osin tälle vuosiikymmenelle! 

Pullat irtosivat vuokista ilon kautta!

Kokeilin myös monissa tämän joulunalusajan lehtitaikinaohjeissa näkemääni 

joulutähden tekoa pullataikinaan.

Ohje toimi,  

mutta ehkä teen pikkuisen pienemmän ympyrän toisen kerran.

Ihan kiva kokeilu ja hyvä yritys tämäkin. 

Tästä voikin leikata tarjolle moneen malliin

tai voihan siitä kotioloissa murtaa sen kokoisen palan kuin tahtoo.

Joulutunnelma nousee hyvästä fiiliksestä,

mutta epätoivon tunnelma meinasi nousta uunin kanssa.

Meillä on nimittäin uusi hella ja harjoittelen uunin kiertoilman käyttöä. 

Leipomukseni meinaavat palaa toisesta kulmalta ja 

tulee epätasaista paistojälkeä.

Tyydyin lopulta paistamaan pellin kerrallaan.

Pulla oli kuitenkin maullaan 

ja sai kehuja ulkonaisista kauneusvirheistä huolimatta.

Voilla leivottua

-ja joulumielellä tehtyä. 

Nyt syttyi kolmas kynttilä.

Joulu on lähellä ja tunnelma tiivistyy.

Pari päivää vielä töitä ja sitten alkaakin tervetullut joulun loma.

Tämä on ihanaa valmisteluiden, odotuksen 

ja salaisuuksien aikaa.

Nautitaan siitä kukin tavallamme.

 

Jääaskartelua

Tänä vuonna saimme talven varhain ja 

lunta on kertynyt jo kiitettävästi kinoksiin.

Maisema on talvisen kaunis. 

Useissa joululauluissa laulettava nostalginen lumitunnelmakin 

on todellisuutta ja suorastaan täydellinen;

 lunta on kauniisti puiden oksilla, lumikiteet kimaltelevat hangilla ja 

kevyttä pakkaslunta leijailee.

On ollut mukava, kun on ollut myös pakkasiakin, 

sillä sehän on mahdollisuus talviselle jääaskartelulle 

sekä ulkosisustamiselle.

Löysin työpaikan eteisestä kierrätykseen laitettuja viiden litran hillosankoja.

Otin niitä mukaani, 

sillä ne näyttivät minusta aika kivoilta, mukavan kokoisilta lyhtymuoteilta.

Laitoin tänä aamuna varhain niihin vettä ja vein ne ulos pakastumaan.

Kahdeksan tunnin jälkeen niissä oli jo 3-4 senttiset jääseinämät 

eli lyhdyt olivat valmiita työstettäviksi

-ja kuvattaviksi. 

Siinä niitä on nyt rivi tuossa sisääntulon reunalla.

Kynttiläjemma oli ehtynyt niin en saanut laitettua kaikkiin valoa.

Toivottavasti pikkupakkasta piisaa jatkossakin,

että talvinen maisema säilyy ja jäälyhdyt pysyy koossa.

Jääaskartelut ovat mukavia,

kun ne eivät jää joulun -ja talven- jälkeen varastoihin pyörimään.

Jos et ole vielä tehnyt jäälyhtyjä ja jääaskartelu kiinnostaa sinua,

 voit lukea yhden "jäisen" postauksen täältä. 

Olen tykännyt tästä jäätaulusta, 

jonka tein parhaat päivänsä nähneistä tulppaaneista 

 n. 7 senttiä korkeaa, muoviseen astiaan.

Tämäkin oli aika kiva, klik.

~~~~~~~

Joko sinä olet kokeillut jäädyttää vettä eri muotoihin?

Innostuitko jostakin tässä postauksessa olleesta ideasta?

Kokeilemisen ja oivaltamisen iloa Sinulle,

sillä tässäkin taiteessa on monia mahdollisuuksia ja hoksauksia.

Ensimmäinen kynttilä on toivon kynttilä

Tänä aamuna syttyi jouluvalot ensimmäiseen adventtimökkiini.

Siinä valo palaa itsekseen ensi pyhään asti,

kunnes valo syttyy toiseen pieneen mökkiin ja valo laajenee.

Löysin nuo sievät, pienet Storefactoryn mökit lokakuisella reissullani.

Näihin voi laittaa tuikun tai pitkän kynttilän.

Minä päädyin tällä kertaa ledtuikkuihin.

Valojen lisääntyminen ja tuikkiminen kotien ikkunoista 

on yksi vahva joulun lähestymisen merkki.

Ensimmäinen adventtikynttilä on toivon kynttilä,

joka herättelee miettimään,

mitä minä toivon tältä joululta itselleni,

rakkailleni, kaikille ihmisille.

Meillä on Whatsappissa toista kertaa perhepiirin joulukalenteri, 

jossa jokaiselle tulee pari luukkua toteutettavaksi.

Tänä vuonna kolmen luukun perusteella näyttäisi olevan keskiössä 

menneiden joulujen muistot.

Kalenteriviestien kuvia on siivittäneet kauniit ajatukset 

jouluvalmisteluista ja -perinteistä.

Se on samalla muistutus ja toivomus siitä,

että tänäkin jouluna tehdään tulevaisuuden muistoja.

Onkin tärkeää tehdä sellaisia jouluisia asioita,

 mitä toivoo itsensä ja omien lasten sekä lastenlasten muistelevan 

ja mitkä kantavat joulusta jouluun.

Tuttuja, turvallisia perinteitä on ihana vaalia,

mutta niihinkin saa ottaa sopivasti väljyyttä, 

jottei joulumieli kangistu liikaa yrittämiseen

ja väsymykseen asti puurtamiseen. 

"Joulu on pienissä arkisissa hetkissä,

joita joulun aikaan tapahtuu."

"Joulun ei tarvitse olla täydellinen.

Tärkeintä on se, 

että saadaan olla yhdessä ja tehdä yhteisiä muistoja."

Noihin viestien sanoihin  ja toivomuksiin on helppo yhtyä.

❤️

Toivon että tänä jouluna

pidät itsesi toista lähellä

Kädet kiedottuna ympärille

olkapää tukena kipuileville

mieli avoinna tunnelmille

ja sydän lämpöisenä rakkaimmille

❤️

Jouluisen ajatuksen rivien välistä voi aistia joulun toiveet ja  sanat: 

kiirettömyys,

kynttilän väräjävä liekki,

aineettomat lahjat ja epätäydellisyydenkin kauneus.

Joulumieli,

kuulluksi ja nähdyksi tuleminen, 

 läsnäolo.

Rakkaus ja välittäminen.

Joulurauha.

Rauha yli maailman.

Jouluyön enkelin sanat "älkää peljätkö".

Minä toivon itselleni ja sinulle levollista joulunalusaikaa.

Aikaa kuulla tontun tiukun helinä

ja jouluenkelin siipien havina.

Aikaa ja ymmärrystä hyvän mielen joulun valmisteluun!

❤️

Mitä sinä toivot ensimmäisen adventtikynttilän myötä?

Joulunodotuksen ensimmäinen kynttilä

Marraskuun lopussa ajanlasku muuttuu joulukuisten aamujen 

mitä erilaisempien kalentereiden avaamiseen

ja "montako yötä on jouluun" laskentaan,

joulun odotukseen ja  juhlaan valmistautumiseen.

Pitkä, pimeä syksy on odotettu tätä hetkeä,

lumen ja joulun valoa sekä iloa.

Pikkuhiljaa joulu on hivuttautunut jo kotiin ja sisustukseen,

mutta nyt ovet ovat auki joulutunnelman ja -mielen tulla. 

Joulun odotus tuli mieleeni jo lokakuun alussa, 

kun olin laittamaisillani tämän Iblaursenin kynttiläpurkin kirppikselle.

Muistin vanhan joulukirjan, Mintun joulu, 

jossa mummu oli laittanut lapsenlapsille laatikollisen omenia

ja saatekirjeen: 

Omenia on yhtä monta kuin päiviä jouluun. 

Kun syöt viimeisen omenan, on jouluaatto.

Minun purkissani ei ole syötävää,

vaan pieniä enkelikellon kynttilöitä.

Sieltä sytytän aamun hämärään kynttilän

ja nautin pienen hetken kynttilän valosta ennen päivän askareisiin lähtöä.

Kun kynttiläpurkki on tyhjä, 

onkin sitten jo jouluaatto.

🧡

Lapsuuden kuvakalenterista löytyneet jouluiset kuvat tulevat väistämättä mieleen

 Jukka Itkosen runon myötä:

Kynttilä ja joululiina,

kuusi, joulutonttu,

ylämäki, alamäki,

tunturi ja monttu.

Pukin poro, pipareita,

unelias kissa,

kaulaliina, karvahattu,

lahja paketissa.

Joulutähti, paimenia,

nuori mies ja nainen,

härkä, aasi, olkivuode,

pyhä pienokainen.

🧡

Nuo jouluiset sanat,

jouluiset mielikuvat.

Vanhoja tuttuja 

ja joka joulu niin tervetulleita joulutunnelman virittäjiä.

Onnellista joulunalusaikaa sinulle.

Ihania kalenteriaamuja ja hyviä joulunodotuksen öitä! 

Minkälaisen kalenterin myötä sinä kuljet joulua kohti?

🧡