Pajukranssi

Kaarratin tähän viikonloppuun pajunoksien kanssa. 

Minulla oli haaveena jo viime viikonloppuna tehdä pajukranssi,

mutten silloin löytänyt mieluisia suoria yksivuotisia pajunvitsoja.

Tänään tulin töistä metsikön kautta .

Löysin juuri kaadettujen puiden oksakasan, jossa oli myös vanhaa pajua.

Sen pajun kissat olivat isoja palleroisia ja erikoisen punertavia

sekä oksat kauniisti kaartuvia,

jotenkin pehmeän pensasmaisia.   

Nappasin lisäksi muutaman ohuen ja pitkän, haaraisen oksan, 

joista kiepsautin kranssipohjan.

Sinne väleihin tökin pallero-oksia, 

jotka kiinnitin  vielä muutamasta  kohdasta kukkalangan  pätkällä kiinni pohjaan.

Tästä tuli huolettoman rento, kotoinen pajupusikkokranssi.

Mietin siinä värkätessäni, että pakkoko kranssin on olla aina niin tiivis ja symmetrinen?!

Juuri tätä kirjoitellessani sain siskoltani kuvan kauniista, keväisestä koivunurpukranssista!

Hänellä on aina ihania kranssi-ideoita ja siistejä toteutuksia. <3

Toivottelen näiden kranssikuvien myötä Sinulle rentouttavaa viikonloppua 

ja vaikkapa keväisen kranssin kietaisemista.

Värkistä ei ainakaan ole tällä hetkellä pulaa.

~~Kaisu~~