28. huhtikuuta 2016

Kevättä rinnassa


Kun aamulla istuin keittiön pöydän ääressä, 
herkistyin ikkunanäkymästä.

Aamuaurinko valaisi pihapiirin ja puiden ja pensaiden oksistoissa kimalsi ihanat vesipisarat.
Tuli mieleen ajatus, että olikohan nyt takana viimeinen kova pakkasyö ja oksistot vuodattavat onnenkyyneleitä talven voittamisesta ja kevään ilosta.
Että luonto itkee ilosta! <3

Yritin käydä kuvaamassa kännykällä postinhakureissulla sitä kauneutta, 
mutta eihän sitä saa kuvattua aina mitä näkee ja kokee!



Kalenterissa loppuu kohta huhtikuun päivät ja vappu kolkuttelee ovella.:)
Tänään valmistelin vappua leipomalla ne perinteiset munkit. Ilman munkkeja kun ei oikein osaa toukokuuta ottaa vastaan! Tein tänään satsin gluteenittomiakin ihan peruspullataikinan ohjeella korvaamalla venhäjauhot Semper grow ja fin mixillä. Olen joskus kirjannut munkeista tänne, klik .


Sima jää tällä(kin) erää myyjäisostokseksi. 
Onneksi on myyjäiset! :)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kävin Pentikillä ja  tykästyin siellä harmaaseen pellavaiseen Hortensia kankaaseen.Tein siitä tämän kevään kapan keittiön ikkunaan. On se niin mielenkiintoista, miten pienikin asia tuo arkeen iloa!
Ja uutta intoa mm. ikkunanpesuun. Ja ikkunanpesua siivittää kyllä huomattavasti se syksyllä ostettu ikkunanpesulaite! 





Viikonloppua ja toukokuuta kohti mennään!
Juhlainen kuukausi edessä. 
Kevät, äidit, koulunsa päättäjät.


Mukavaa huhtikuun loppua ja lämpeneviä päiviä!

-Kaisu-








7 kommenttia:

  1. Valokuvaan ei kyllä millään tahdo saada kuvattua sitä, mitä silmä näkee.. Ihanat verhot olet ommellut ,kaunis kangas! Hyvää vappua ja toukokuuta! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Raisa P, uskollinen kommentoija ja mukana eläjä! <3
    Valokuvaaminen on taitolaji ja sitä lajia tässä saa harjoitella. ;)

    Toukokuun iloa Sinullekin! :)

    VastaaPoista
  3. Keväinen luonto on niin mykistävä. Itse olen ihastellut lintujen aamukonsertteja ja iltalauluja. Uskomaton, mikä äänimaailma! Ja vielä niin erilainen pellolla, metsässä ja järvenrannassa. Eilen illalla olivat härkälinnut saapuneet rääkymään sulosointujen sekaan. Se on oikeastaan varma kesän merkki.

    Kaunista verhokangasta olet ostanut. :)

    ps. Yritin eilen tulla sulle blogivierailulle, niin tuli ilmoitus, että "ei pääse, blogi tarkoituttu vain kutsutuille". Onneksi tänä aamuna olin "kutsuttu". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi Pikku Akka, kun Tau(v)onpaikan ovi oli eilen suljettu. Minulla oli niin kauhea epäjärjestys blogissa, etten voinut vieraita päästää. ;)
      Se mitä oli tapahtunut, en ymmärrä. Onneksi tyttäreni tuli avuksi ja tilanne saatiin haltuun. <3 Ja jos joskus kävisi niin, että laittaisin kutsuja, sinä olisit ensimmäisten saajien joukossa! :)

      "Västäräkistä vähäsen" on täällä todettu viikonloppuna ikkunan pesujen aikaan. Kahdestaan keikuttivat pyrstöjään tuossa pihalla ja minä tulin niin iloiselle mielelle, että ikkunan pesukin sujui huomaamatta. Ihme vaikutus tuolla lintujen huolettomuudella ja ihanalla laulelulla myös.

      Palaillaanpa asiaan! Minulla on ollut blogivierailut vähän vähissä, kun tuota puuhastelua on joka lähtöön tässä kesän kynnyksellä. Toukokuun iloa! <3

      Poista
    2. Kiva kuulla, että mulle olisi tulossa kutsu. ;) Minä säikähdin, että mitä sulle ja sun blogille on tapahtunut.

      Ihanat kelit!Mutta et voi tajuta: meillä on koko sakki ihan älyttömässä mahataudissa. :(

      Poista
  4. Kaunista kangasta olet löytänyt <3 Sopii kapaksi tosi hyvin. Minä niin tykkään hortensiasta, mutta joka kerran kun sellaisen olen lahjaksi saanut, olen harmitellut kun en osaa sitä hoitaa. Jostain syystä ne tahtovat kuolla ennen pitkää minun hoivissani.

    Valokuvaan on kyllä tosi hankala saada ikuistettua tunnelmia ja näkymiä juuri sellaisena kuin ne kokee. Taitolaji, jota minäkin vasta harjoittelen. Pitkältihän se on kameran asetuksistakin kiinni vaikka toisaalta tuntuu, että vaikka kaikki asetukset olisivat niin kuin pitää, tunnelma on silti eri kuin luonnossa. Onneksi kaiken saa talteen mielen sopukoihin ja niihin voi palata aistien kautta.

    Minulla kävi eilen illalla vähän sama ajatus kuin Pikku Akalla, että enkö olekaan enää "kutsuttu" tänne. Hyvä, että ongelma ratkesi ja olen taas "kutsuttu" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Kaaru se sinun Instan viesti. Minua niin ilahdutti se, että kaivataan. <3
      Niin kuin Pikku Akalle jo kerroinkin, olin aivan hädissäni ja suljin koko Tau(v)onpaikan, ettei kukaan näe minun epäjärjestystä täällä. :)

      Sinä olet ollut myös uskollinen rinnallakulkija ja piipahtaja täällä. Kutsutuksi tulisit, jos kutsuja lähtisin jakelemaan!!! <3

      Nyt on taas niin paljon ihanaa kuvattavaa, kun kukat puskevat mullan läpi, silmut puhkeavat lehteen, valo leikki pinnoilla... Kaikkea ihanaa joka puolella. Parhaat kuvat jää kuitenkin, niin kuin sanoit, sydämen syövereihin. :)

      Nautitaan, napsitaan kuvia ja iloitaan keväästä! :)

      Poista