Mökin kevääseen kurkistelua

Eilen,   lauantaina. 

Saunominen mökillä.

Siitä se taas lähtee.

Tuttu ihana kuvio,

Mökkikausi.

Kannatti jäädä taas jalkakyytiin loppumatkasta! :)

Mökkitien reunalla olevilla pelloilla näin lintujen matkaseurueet, 

tutuille seuduilleen palanneet kurjet, joutsenet, hanhet.

Kännykällä yritin kuvata, mutta en saavuttanut likimainkaan
sitä tunnelmaa
mitä näin, mitä kuulin, mitä koin.

Kurkien ja joutsenten kilpalaulantaa,
siipien suhinaa, 

valkeiden siipien voimakkaiden iskujen ääntä,

kevään iloa.

Se on aina niin mykistävää, käsittämätöntä, tunteisiin vetoavaa.

Ihana kevät, ne sanat toistuvat

-toistuvat tuon tuostakin,

syystä. <3

Mökin piha on vielä harmaa, eloton.

Auringon säteet pilkahtivat muutaman kerran ja toivat kevätterveisiä meille.
Useampaan kertaan iloitsin ääneen,
että oli aivan tyyntä.
Täällä nimittäin ruukataan mainita, jos ei tuule, sillä se on niin harvinaista, mainitsemisen arvoista!

Mieheni kanssa tuumasimme,
 että tokko yhtenäkään keväänä mökin piha on ollut näin varhain sulana.

Siellä pystyi jo vähän kuistin edustaa rapsuttamaan ja pikkuisen piti kulottaakin ruohotuppaita.
Minun pyynnöstä.

 Hyvin pienesti, varovaisesti sitä teimme.
Kulottamisesta tulee tietty keväinen fiilis.

Ja sieltä kulotetun ruohon alta näkyi jo ihana kevään vihreys.
Siellä se on piilossa, tulossa. <3

Maksaruohotuppaassa oli jo elämä herännyt
ja pistin sen takaisin talvehtimiskolosta ruukkuun.

Poikamme nautti, kun sai ajella pellolla sydämen kyllyydestä.
Kasvukauden aikaan, kun sinne ei taas ole asiaa.
Perässä olevaan kärrynpohjaan hän suunnittelee tekevänsä siirrettävän majan.
Siinäpä sitä onkin projektia!

Saunan jälkeen katselin pihapiiriä vielä ikkunoista
kameran linssin läpi.

Muistoksi siitä mistä harmaudesta, pysähtyneisyydestä
sitä taas tänä keväänä lähdetään
kohti vihreyttä

tässä tutussa, rakkaassa miljöössä.
20. kesä!

Runovihkon välistä löysin äsken tyttäreni pienenä kirjoittaman kevätrunon.

Laitanpa sen tänne talteen,

muistoksi,

Kevätpuron solinaa

kuunnella mä taaskin saan

hiljaa vaipui unholaan

talvi lumivaipassaan.

Kuulen kevään kuiskutuksen

kaislikkojen huiskutuksen,

Kevät tullut on! 
          -v. 1995-

Levollista sunnuntaita!

-Kaisu-