Tein eilen pullaa tätä iltaa varten.
Varauduin vieraisiin.
Tuli monenmoisia mietteitä ja muistoja siinä taikinaa tehdessä, leipoessa,
siinä pullantuoksuisessa lämpimässä.
Se on aina niin hupaisaa, miten lapsista on ihana maistella sitä pullataikinaa.
Yksi totesi, että josko joskus tehtäisiin taikina ja syötäisiin se sinämoineen.
Siinä kävi jokainen vuorollaan kärttämässä pientä taikinanökköstä
ja mieluusta sen annoin, koska pullataikinassa on joku ihana makumuisto.
Muisto, jota itsekin kannan sisimmässäni.
Sekin on niin ihanan palkitsevaa, kun koululainen tulee posket punaisena ja
huikkaa, että arvasinhan meidän äidin leipovan.
"Kotoinen pullan tuoksu tuli jo tuolla mutkassa vastaan!"
~~~~<3~~~~
Pullan leipomiseen liittyy erilaisia tykkäyksiä.
Yksi tykkää pyöreästä pullasta, jossa on päällä runsaasti sokeria,
toiselle maistuu kierrepulla kanelilla, toisella vanilliinisokerikierre.
Yhden mielestä pullassa on oltava
"ainekset siltä osin kohdillaan, ettei luule syövänsä sämpylää".
Pitäisi olla kuulema sokeria riittävästi ja mieluusti voita.
Toki arkisempi pulla tulee tehtyä maidottomana versiona veteen ja laktoosittomaan margariiniin.
Pitko tekee meillä myös kauppansa,
mutta rahka syödään mieluummin rahkana ja pulla pullana. :)
Ja kardemumman pitää maistua.
Käytän muuten Santa Marian kardemummaa silloin kun teen vähän parempaa pullaa.
~~~~<3~~~~
Pullan paistamiseenkin on erilaisia mieltymyksiä.
Yksi tykkää hyvin paistuneesta,
toinen sellaisesta ns. tuoreesta, joka on pikkusta vaille paistunut, vähän taikinainen.
Näin ne mieltymykset jakaantuvat asiassa kuin asiassa.
~~~~<3~~~~
Eilen leipomisessa kävi avustamassa yksi kanelisokerin levittäjä, joka halusi palkaksi taikinan palan.
Enää ei pullanpyörittäjäkavereita näy keittiössä,
mutta mieleen nousee usein jauhonpölysiivo vaatteissa, pöydällä, lattialla,
taikinaiset pienet kädet sekä leipomisesta onnelliset lapsen kasvot.
Moninaiset lasten käsin taputellut kirjainpullat, madot, kierteet ja pienet pullapitkot.
Leipomahetket oli aikoinaaan pienten kanssa ihanan terapeuttisia yhdessäolon hetkiä
niin itselle kuin varmaan myös lapsille.
Monia ihania leipomakuviakin on näistä hetkistä tullut myös tallennettua. <3
~~~~<3~~~~
Illalla tuumasin taas kerran,
-niin kuin varmaan useampana pullapäivänä-
että mikä siinä pullataikinan paistamiseen liittyvässä tuoksussa ja lämmössä
on niin väsyttävää ja unettavaa.
Minusta tuntuu aina pullien leipomisen jälkeen,
että se pullantuoksuinen äiti kaatuisi mieluusti suorilta jaloilta sänkyyn.
Onko se lopulta harvinainen kotoinen pullan tuoksu niin häkellyttävää
vai olenko minä keskimääräistä heikompaa tekoa tältä osin?
~~~~<3~~~~
Eilen en mennyt kuitenkaan levolle, vaan happihypylle ja reippaalle lenkille.
Siellä mietin vielä menneitten aikojen äitejä.
Heillä se onkin ollut oma työrupeamansa leivontapäivinä.
Uunin lämmitys ja sitten siinä
leivinuunin lämmössä he ovat leiponeet
rieskat, ruisleivät, pullat, kakut muiden töiden lisäksi ja ohella.
On siinä illalla ollut varmaan jalat väsyneet ja uni maittanut...<3
~~~~~<3~~~~
Tämmöisiä pulla-ajatuksia,
leipomapäivän mietteitä
tuli kirjattua tässä perjantai-illan kääntyessä yöksi.
Viikonlopun iloa!
-Kaisu-
Niin herkullisia kuvia! Nam! Lämmin pulla on ihan parasta! Olispa mukava leikata tuosta kranssista oikein paksu siivu ja nautiskella. :)
VastaaPoistaLämmin pulla on hyvää. Parhaimmillaan silloin -ja pakasteesta otettuna hieman sulaneena. :)
PoistaSaapa nähdä milloin me voitaisiin leikata siivu ja kaksi ja juoda blogiystävyyden kahvit! <3
Sitä hetkeä odotellessa. :)
PoistaTuore pulla on kyllä hyvää.. Minä en ole oikein koskaan tykännyt pullan leipomisesta ja aikaisemmin meillä onkin mies leiponut pullat. Nykyään olen vähän pakon edessä joutunut itse pullatkin leipomaan ja siitä onkin tullut ihan kivaa puuhaa.. :) Melko harvinaista herkkua tuore pulla silti meillä on! :) Lasten kanssa olen vähän huono leipomaan, en tahdo kestää sitä sotkun määrää ja meillä kyllä oksennetaan jos taikinaa menee suuhun..
VastaaPoistaSilloinhan herkku pysyy herkkuna, kun sitä ei ole joka päivä tarjolla! ;) Ihana kuulla, että miehesi on hoitanut sitä virkaa aikaisemmin. Mikä ettei, se vaan jotenkin "kaatuu" naisten hommaksi! :)
PoistaKyllähän se lasten kanssa leipominen vaatii tietynlaisen vireystilan ja pitkän pinnan. Mutta se hetki kyllä antaa sellaisia ihania syviä tunnekokemuksia. Ja onhan se sellaista perinteiden siirtämistäkin ja oppimista käytännössä. ;)
Kiitos Raisa P! <3
Voi että ..niin ne lapset on aina innolla tulossa pullan leivpntaan kun taikina kone nostetaan pöydälle ;). Meineitä äitejä minäkin olen muistellut..ei ollut yleiskoneita niin kuin minulla. Taisi mennä kokonainen päivä leipomispuuhassa minulla vaan puolipäivää. Ja kaupastaki saa ettei tule leivottua edes niin usein kuin ennen vanhaa on ollut pakko leipoa säännöllisesti.
VastaaPoistaNiinpä ja se on sitä lapsen ihanaa osallistumisen halua kodintöihin. Se on sellaista ihanaa, kokeilevaa, tutkivaa ja samalla oppivaa. Jotenkin se olisi vaan helpompi sanoa, että toisten, ei tällä kertaa. Mutta sitä kertaa ei välttämättä lapsen puolelta monta kertaa. Oppimisen ja tekemisen ilon ja halun voimme me aikuiset tukahduttaa. Harmi. Ennen lapset saivat olla mukana kaikissa kodin töissä, tai ehkä myös joutuivat. Mutta se on näkynyt kyllä varmaan myös arjessa pärjäämisenä. :)
PoistaTotta toki, että meidän aikaan ei kaikkea tarvitse itse tehdä ja kahvileipääkään ei tarvitse olla aina seitsemää sorttia.
Kiitos Sinulle kommentistasi. Mukava lukea näitä pohdintoja. <3
Kaunis on tekemäsi pullakranssi ja varmasti hyvää. Minäkään en tykkää lasten kanssa leipomisesta, mutta pärjään heidän kanssa leipomatouhussa:). En osaa tehdä rieskaa, aika pitkään olen sitä harkinnut tekevän. Josko joskus. Oi niitä entisaikojen äitejä leipomispäivänä ja muulloinkin. Toisaalta nautin, että saan lukea satuja lapsilleni.En leivo kovin usein, mutta hyvä se olis aina olla vierasvara pakasteesta. Mikä olis nopea, helppo vieraille tarjottava? Kerroppa Kaisu:) t. Pirta
VastaaPoistaKiitos, Pirta sinullekin! <3 Kiva aina lukea toisten äitien ajatuksia.
PoistaMukava peilata omia ajatuksia tämän päivän naisten ajatuksiin ja samalla katsella taaksepäin menneiden sukupolvien touhuihin. On tämä meillä helpompaa monella tapaa! <3
Nopea vierasvara on minulla pannari. Ja sille jemmassa vaniljajätskiä ja hilloa tai marjoja tai marjoja ja kermavaahtoa. Pannarista saa helposti maidottoman, gluteenittoman ja jopa suolaisen version, kun nakkaa vaikka kinkkusuikaleita sekaan.
Meillä on jemmassa lasten tekemää suklaapiirakkaa ja nykyään myös porkkanapiirakkaa, johon löytyi hyvä resepti Kaaru- Pieni lintukoto -blogista.
Mukavaa huhtikuuta. Jospa mekin joskus otetaan kranssista siivu ja kahvitellaan täällä! <3
Voi, sää oot teheny ihan hirmuihaniin ihanan uuden bannerin! <3
VastaaPoistaOi, kiitos Sinulle Pikku Akka sanoistasi. :) Piti päivittää se! Otin oikein asiaksi sen tekemisen! ;)
PoistaSiinä on minun ihania asioita ja elämäni sisältöjä. Vähän mietin vielä tuota ruudukkopohjaa, mutta tällä mennään kevättä kohti.
Tuo ruudukko on oikein hyvä. Ihania asioita olet siihen valinnut. Ja mikä ihmeen kirjoitusvirhekin mulla on tuonne kommenttiin jäänyt? :D
PoistaHirmuihaniin oli hirmu ihana sana. Riemastuin siitä! :))
PoistaIhana uusi banneri sinulla <3 Siinä on niin hyvin kuvin kiteytettynä blogisi sisältö.
VastaaPoistaSinäkin teit pullaa, mukava! Tuo kranssi on kaunis ja varmasti herkullinenkin :) Meillä lapset tykkäävät eniten perinteisestä voisilmäpullasta, kun taas minun ja mieheni makuun ovat vaniljakierteet sekä korvapuustit. Jokaisella se omaan makumaailmaansa parhaiten sopiva vaihtoehto :) Iso työ on vain jokaisenlaista sorttia tehdä.
Kyllä minä olen usein entisajan naisille hattua nostanut, ei minusta olisi joka viikko leipomaan suuria määriä lämpimäisiä perheväelle sekä vieraille. Toisaalta, jos leipää on talossa haluttu syödä, muuta vaihtoehtoa ei tuolloin ole ollut kuin leipoa itse. Mutta että siinä kaiken muun työn ohessa! Miten he ovat ehtineetkin.
Mukavia huhtikuun päiviä sinne!